seuraava »

[Avicii]

Neutraali selitys: Aito psykopaatti, eli ihminen joka ei tunne eikä siten edes ymmärrä toisten tunteita ja saattaa tuottaa pahaa mieltä ikään kuin olisi alien joka on tutkimassa ihmisten tunne-elämää ja sen vuoksi on kiinnostunut herättämään erilaisia tunteita ilman, että itse tuntisi juuri mitään. Sanojalla neutraalit tarkoitusperät.

Itse olen saanut dissosaatiohäiriö diagnoosin ja täytyy sanoa että olen mestari kytkemään tunteita pois tarpeen vaatiessa ja joskus minulla on vaikeaa ymmärtää toisten tunnereaktioita. Mutta en koe olevani mitenkään psykopaatti, lähinnä suojelen itseäni liian vaikeista tunteista ja jotkut asiat eivät vain herätä tunteita. Sen takia sydämen avaaminen on ollut osittain todella tuskainen mutta erittäin palkitseva prosessi. Nyt en ainakaan tunnista aitoaa psykopaattia, joten en oikein tiedä mitä ovat heidän motiivit ympärisöä nähden. No mutta, halusin vain tuoda esille että jokin mielenterveyshäiriökin voi tuottaa samankaltaisia oppimisympäristöjä kun aidot psykopaatit.

[Eklektikko]

Se oli vain hatusta revitty esimerkki, Avicii.

Eli siis siihen neutraaliin vaihtoehtooni on myös 'positiivisempi' (tarkoitan ympäristön kannalta, psykopaatit voivat olla oikeasti vaarallisia) vaihtoehtokin olemassa. Kiitos, minä lisään tuon omaan vaihtoehtovalikoimaani eteen tulevissa tilanteissa.  Hienoa kuulla, että sydämen avaaminen on onnistunut, se kun voi olla haastavaa ilman dissosiaatiohäiriötäkin.   

Lähinnä tarkoitan sitä, että jos 'pakottaa' itsensä etsimään aina pari vaihtoehtoista selitystä sen ensimmäisen mieleen putkahtaneen lisäksi, niin siihen ensiksi mieleen putkahtaneeseen on tosi vaikeaa jäädä kiinni ja  niin säästyy sitten siltä että tulisi itse omilla ajatuksilla aiheutettua paha mieli.

Psykopaattia voi olla vaikea tunnistaa sen vuoksi, että he osaavat erittäin vakuuttavasti näytellä tunteita. Itse olen miettinyt, että heistä ehkä tuntuu ihan siltä kuin olisivat toiselta planeetalta; kaikilla muilla on näitä ihmeellisiä 'tunteita' joista heillä ei ole aavistustakaan...

[Avicii]

Ahaa. No mutta sitten. En tiennyt että he osaavat näytellä niin aidosti niitä tunteita. Kiitos, raskas rupeama takana ja nyt alkaa valoa jo pilkahtamaan  

[Thuileann]

Kiitos viisaista sanoista ja tsempistä. Kyllä yritän kovasti muuttaa ajattelutapaani etten ammu itseäni jalkaan näissä asioissa.

Itse olen harrastanut joskus improteatteria, ja siellä kyllä luova ajattelu myös toimi, plus ratkaisukyky kehittyi. Mutta sepä nimenomaan on joutunut sitten ampumatauluksi viime aikoina, se "liian luova" ratkaisukyky. Kaikki pitäisi aina tehdä niin kuin ennenkin. Plus nykyinen statukseni ei kuulemma oikeuta minua sanomaan kaikkia ideoitani ääneen, ja ne on helppoa ampua alas jos niin teenkin. Eli hyvin syvänlaatuinen luonteiden ero on minut tähän jamaan myös laittanut.

Kun vain oppisin sen, että vaikka koko työyhteisö olisi eri mieltä kanssani (mitä ei ole, moni myös ymmärtää), se ei kerro minusta sinänsä mitään, tai että olisin vääränlainen tai huono ja arvoton. Se vain tarkoittaa, että minun on kekseliäällä luovalla tavallani löydettävä uusia tapoja kommunikoida näiden toisten ihmisten kanssa.

Niin ja hengitettävä syvään.

[Eklektikko]

Thuileann, kuulostaa tuon tapauksen perusteella, että olet jo hyvän matkaa siinä suunnassa. Se vaikein asia kaikista näissä jutuissa on minun mielestäni se ensimmäinen uuteen ajattelutapaan ryhtyminen, se että ylipäätään sitä kokeilee ja sitten sen jälkeen alussa se että muistaa sen vaihtoehdon, kun aina tuppaa muuten tekemään vanhan tottumuksen mukaan. Sikäli olet voiton puolella jo ihan sen vuoksi että olet uutta tapaa kerran kokeillut. 

Teillä kuulostaa olevan aika hierarkkinen ja vallan korruptoima työyhteisö, valtaa omaavat kuulostavat kovin humaltuneista omasta vallastaan  ja ehkä se saa pelkäämään luovuutta?

[Thuileann]

Eklektikko, näinhän se on, mutta osasyynä tässä on vielä pieni henkilökunta joka tekee töitä aivan jaksamiskyvyn äärillä. Jokainen vakioihminen tekee ainakin kolmen ihmisen työmäärän. Yritän ymmärtää, mutta tämä ei oikein mene yksiin oman psykososiaalisen kasvatukseni kanssa, minusta ihmiselle ei saa tiuskia vaikka kuinka olisi alemmassa arvossa, väärässä tai muuten vain "tiellä". Oma harmitus pitää aina purkaa johonkin muualle kuin puolituttuihin.

Mutta kiitos rohkaisevista sanoista. Pitää koko ajan muistaa että tilanne ei ole minun syytäni, ja että p*ska nähtävästi ja auttamatta vierii aina alaspäin. Minkäs sille mahtaa, muuta kuin kaivaa itsensä työllä ja etenemisellä vähän tasaisemmalle statukselle.

[epona]

Siis kuulkaa. Katsoin sellaisen reilun parin tunnin videon konferennsista, joka oli pidetty jossin päin USAta. Se käsitteli "Non-violent - communicationia" ja luennoitsijana toimi sellainen psykologi kuin Marshall Rosenberg. Olipa muuten hyvä!

Hän selittää aika läpikotaisin sitä, että ihmiset on luotu antamaan ilolla ja sydämmestään. Ideaalisesti näin siis aina olisi. Opimme kuitenkin pienistä pitäen tuomitsemaan, vaatimaan, syyttämään ja mitä vielä, joten tässä maailmassa on helppoa unohtaa se sydämmen kautta kommunikointi. Video sai minut miettimään todella syvällisesti sitä, miten itse ilmaisen omia tarpeitani. Tästä taidan haluta oppia lisää..

Suosittelen siis!


/A

[Thuileann]

Tämä? http://www.youtube.com/watch?v=-dpk5Z7GIFs

En löytänyt konffaversiota.

Kiitos Ilves/A!

[Pikkukisu]

Olen tutkiskellut viimepäivinä omia arkkityyppejäni, joista yksi on nimenomaan uhri. Sinun tilanteesi voi toki olla erilainen, mutta allaoleva Caroline Myssin määritelmä (vapaasti suomentanut Pirjo Laine) kolahti ainakin minuun ja antoi paljon ajattelemisen aihetta omassa elämässäni...

Varjoilmentymänä uhri kertoo teille, että teitä käytetään aina hyväksi eikä tämä ole koskaan oma vikanne. Saatamme toisinaan pitää uhriosan esittämisestä sen positiivisen palautteen vuoksi, mitä saamme sympatiana tai säälinä. Tavoitteemme on aina oppia, miten tunnistetaan nämä sopimattomat asenteet itsessämme tai toisissa, ja toimimaan vastaavasti. Meidän ei ole tarkoitus olla uhreja elämässä, vaan oppia käsittelemään haasteita ja voittamaan pelkomme.
 
Yhteyden muodostamiseksi oman sisäisen uhrisi kanssa, kysy itseltäsi:
Syytänkö muita elämäni olosuhteista?
Vietänkö aikaa itseäni säälien?
Kadehdinko muita, jotka aina näyttävät saavan sen, mitä haluavat elämässä?
Tunnenko toisten sortavan minua, kun tilanteet eivät toimi haluamallani tavalla?
Onko minulla taipumusta tuntea enemmän voimattomuutta kuin voimaa?

[epona]

De nada! Tässä linkki siihen konferenssi - versioon. Katselen sitä pätkittäin vieläkin.

http://www.youtube.com/watch?v=XBGlF7-MPFI


/A

[Ave^^]

Tuli tuosta itsensä huonoksi ajattelemisesta mieleen kaksi eri uhrityyppiä.

Sitä kun voi toisten sanomisista tulkita itse olevansa huono, tai sitten tätäkin ilmentymää löytyy, että jopa aiheellisestakin sanottavasta ajatellaan, että "olipa se kusipää" ja "minulle aina tullaan valittamaan" yms. dramaqueen meininkiä. Tuli tämä mieleen kun ajattelin, että miten jotkut taas pystyvät ulkoistamaan kaiken syyn itsestään pois, aika yleistähän se on, että sanotaan että "pomo on mulkku", vaikka esimies tunnetusti on puun ja kuoren välissä toimintakyvyltään. Tuo on ehkä yleisempää ja harvemmin muutosta vaativaksi tilanteeksi ajateltua? Ajatellaan vain, että henkilöllä on hyvä itsetunto, vaikka sekin on toinen tapa heitellä marttyyrin viittaa hartioille.

[Eklektikko]

Myssin arkkityypit ovat hyvä työkalu, mutta pitää muistaa että niillä neljällä 'pakollisella' jotka löytyvät kaikilta, on jokaikisellä positiivinenkin tehtävä ja muoto.  Niillä on positiiviset nimetkin vaihtoehtoina, uhrin positiivinen nimi taisi olla 'omanarvontunnon suojelija.'

Alla ote tältä sivustolta: http://www.myss.com/library/contracts/four_archs.asp

The Victim
 
Don't be misled by the name of this archetype. When properly recognized, the Victim can alert you to the possibility that you are about to let yourself be victimized, whether through passivity or inappropriate actions. It can also help you recognize your own tendency to victimize others for personal gain. We need to develop this clarity of insight, however, and that means learning the nature and intensity of the Victim within.
 

[Thuileann]

Kylläpä sain taas opiskeltavaa, kiitän siitä. Ja sattuipa pitkä viikonloppu jota vietän flunssaa parannellen, niin onneksi mulla on aikaa perehtyä näihin! 

[ionatuulih]

itsellä ainakin auttanut se, että on jättänyt ylimääräisen draaman sikseen. Ja sit on kolme sanaa, joita joutuu aina itelleen jankuttaan: Hyväksyn, hyväksyn, hyväksyn.  Lisäks oon koittanut kiinnittää huomiota katkeruuteen ja tehdä ns. poisto harjoituksia, eli vaan kuvitellut millaista on olla ilman minkäänlaista katkeruutta. Voimia sinne <3

[Thuileann]

Kiitos kommenteista

Voisin päivittää vähän tätä tarinaani. Olen kevään ajan työstänyt itseäni, käynyt psykologilla puimassa asioita jne. Olen huomannut, että mun elämässä on yksi luonneristiriita, jonka purkamisesta tulee suht isot ongelmat, eli tunteiden purkaus tai muiden energioiden ulosjättäminen. Se on empaatille vaikeaa, olla ottamatta itseensä kun joku purkaa pahaa mieltänsä minuun. Mutta jos minä päästän sen itsestäni ulos samalla tavalla, se on kahta kertaa tuhoisampaa kuin muilla.

En ole sellainen tyyppi jolla menee toisten vahingolliset sanat vain yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Psykologini kehotti, että olisi hyvä, jos saisin yhteyden tunteisiini ja toimisin niiden kannalta oikealla tavalla, mutta kun kerrankin sitten nousin erästä ulkokultaista kettuilijaa vastaan, minä sain koko työyhteisön vihat niskaani. Okei, olisin voinut hoitaa sen asian paremminkin. Mutta pointti oli siinä, että minun nähtiin ylireagoivan. Sitten itselleni ei tunnu hyvältä alireagointikaan, eli tämä hyväksymismantra ja anna olla-ajattelu. Ei minusta ole oikein, että minulle jatkuvasti tuotetaan pahaa oloa.

Eli tänään yritän löytää tasapainoa tuon yli- ja alireagoinnin välillä. Minun pitäisi opiskella assertiivista puhetta ilman sitä affektia, joka mulle tosi helposti nousee, eli en voi olla neutraalisti assertiivinen kun kaiken maailman kaunat ja surut tulevat heti sieltä takaa. Mutta se on opiskelusta kiinni. Plus siitä, että kohta saan ison projektin valmiiksi, ja seuraava puolen vuoden homma odottelee ens keväänä Lontoossa