seuraava »

[Eklektikko]

Minä tiedän sen ensinnäkin intuitiolla, joka on se tärkein vempele näissä asioissa, joissa mitään  konkreettisia todisteita mistään ei ole edes saatavissa - ja se ettei todisteita ole saatavissa on tarkoituksellinen osa tätä elämän peliä.  

Tiedän sen myös siitä, että muistan useita inkarnaatioita tältä planeetalta, vanhimmat niistä useiden tuhansien vuosien takaa.

Muokkaus: Ehkäpä myös vielä lisäksi siitä, että tunnen todella tämän planeetan kodikseni, eikä minulla ole mitään muistikuvia tai unia ikinä mistään muunlaisista paikoista. Kaikki uneni tapahtuvat suorastaan tylsässä määrin juuri tasan ihan päivätajunnan kaltaisessa maailmassa. Välillä tuntuu tylsältä kun kuuntelee toisten kaiken maailman lennokkaita unia...   

[epona]

Mielenkiintoinen ketju tämä. Miten voi muka tietää että on pelkästään tänne inkarnoitunut?
Mistä tiedät ettet ole ollut muualla?
Kyllä minä muistan muutaman elämän tällä pallolla mutta sit on joku muu mesta tai muutama. Ei tarkkaa muistikuvaa mutta niin lempeä, kevyt energia, hyvä olo on siellä toisessa paikassa. Sen tiedän mutta en osaa yhtään tarkempaa kuvata sitä

Niin, tai mistä tiedät, ettet ole koko ajan jossain muualla samanaikaisesti?

/A

[epona]

Jäin miettimään näitä walk-in tapauksia ja se täytyy varmasti olla aika hemmetin iso muutos noin kokonaisvaltaisesti. Siinä menee kaikki ikään kun uusiksi. Mietin että tämä toinen sielu on pitänyt olla lähettyvillä todella kauan jotta oppii kyseisen ihmiskehon toimintaan, psyykkeeseen jne. Mielenkiintoisia juttuja.

Entäpä jos tämä selittyy sillä, että keholla on solumuisti. Ehkä kokemukset tallentuvat kehoomme, josta niitä sitten ajan myötä "puretaan"..

Pois-sulkeeko sitten nämä toisensa? Sen, että on toimintahäiriöisestä perheestä ja paljon työstettävää aikuis-iässä ja se, että olisi kotoisin aivan jostain muualta?

Ei, eivät tietenkään poissulje. Mutta se occamin partaveitsi: Yksinkertaisin selitys on yleensä oikea...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Occamin_partaveitsi

Mutta näen potentiaalisen ongelman: Olipa ihminen sitten muualta kotoisin tahi ei, jos hänellä on myös se toimintahäiriöinen lapsuus ja hän laittaa tuon tuntemuksensa vain ja ainoastaan sen piikkiin että on muualta kotoisin, hän saattaa jättää sillä verukkeella käsittelemättä ne toimintahäiriöisen lapsuuden seuraukset - eli jättää sen 4. sisäisen monadin tekemättä.

Niin siis ihmisen defenssit estävät häntä kehittymästä. Olen kyll itsekkin huomannut sen, että jopa meditaatio voi olla tietyllä tapaa koukuttavaa ja onhan sellainen avaruus-asioihin keskittyminen tietynlaista pakenemista todellisuudesta. Schizoid character structuuriksi taitavat sitä kutsua. ("I DO NOT want to be here - I escape.")

Tuli myös mieleen, että se millainen kokemus on itsestään johtunee myös siitä mitkä chakrat ovat aktiivisia ja mitkä eivät. Esim. jos kolmas silmä on erittäin pitkälle kehittynyt ja ensimmäset 3 vähemmän, niin lienee todennäköisempää, että yksilö kokee vahvasti tällaisten mystisten asioiden olevan vahva perusta hänen todellisuudelleen..
Itämaisten lääketiedeen näkökulma on taas se, ettei henkilö tarkkaile ympäristöään omasta keskuksestaan... tai niin selitetään mielenterveysongelmat.

Lisäksi on sitten vielä yksi juttu joka liittyy siihen toimintahäiriöisen lapsuuden käsittelyyn: Siihen ryhtyminen on hyvin tuskallista, koska silloin on usein pakko myöntää, että vanhemmat eivät aina toimineet lapsensa parhaaksi ja täytyy myös käsitellä kaikki vanhempiin kohdistuvat vihantunteet. Ja siihen hommaan  meillä on eräs sisäänrakennettu esto: Meidän kaikkien sisällä on se savannilla asuva metsästäjä-keräilijä lapsi, jolle mikä tahansa vanhempiin kohdistuva negatiivinen tunne tarkoittaa välitöntä hylätyksi tulemisen uhkaa ja siten välitöntä konkreettista kuolemanvaaraa. Tämä on täysin alitajuinen juttu, mutta se tekee usein sen että ihan mikä tahansa tekosyy kelpaa jotta voi väistää sen lapsuuden traumojen ja vanhempiin kohdistuvien vihan tunteiden käsittelyn.

Jännä... Täytyy sanoa, että olen kyllä ilmeisesti sen verran vieraantunut maailmasta, etten edes tiennyt, että tuo on yleistä. Sinänsä  valitsen seurani nykyään aika tarkkaan.
Jokatapauksessa, Kiitos jälleen tästä tietopaketista!

 Niinpä tuollaista 'olen muualta kotoisin' selitystä näkisin hyvinkin helposti käytettävän mahdollisuutena ohittaa välillä aika tuskallinenkin toipumistyö.

Voit hyvinkin olla oikeassa. On se kyllä aika tärkeää pysyä maadottautuneena - jostain syystähän me tänne kutienkin olemme tulleet.
Tosin näen sen kyllä pikemminkin niin, että se toipumistyö vain muuttuu raskaammaksi jos sitä välttelee eli ei sitä voi minkään valtakunnan pakenemisellä välttää...tai edes viivästyttää. En tiedä sitten millä tavalla joku 8 h / meditaatiota päivässä vaikuttaisi ihmiseen...

Todella koskettava tuo sinun viimeinen lauseesi siitä, että olet rakastunut ihmiskuntaan. Se on hienoa.


/A

[Eklektikko]

Niin, tai mistä tiedät, ettet ole koko ajan jossain muualla samanaikaisesti?

Mutta olenhan minä: Vain noin neljännes sielunenergiasta mahtuu ihmiskehoon. Se loppuosa on siellä todellisessa moniulotteisessa universumissa toimittelemassa ihan  muita asioita samaan aikaan: Osa siitä on ns. suunnitteluistunnossa, jossa järjestellään muiden sielujen kanssa tämän elämän tärkeitä kohtaamisia ja synkronismeja, osa siitä on edellisen inkarnaationi vielä elossa olevien läheisten opassopassa mukana, osa siitä on minun omassa opassopassani ja osa ihan vain varmaan elbaa ja laulaa omaa ylistystään soluna Jumalan ruumiissa. 

Mutta jos nyt ihan konkreettisesti vastaan kysymykseesi: Intuitioni sanoo ettei ole. Ja jos olisin, niin mitä väliä sillä on, kun tämä sielunosa tässä ihmiskehossa kuitenkin on täällä ja tykkää olla täällä?

[Eklektikko]

Todella koskettava tuo sinun viimeinen lauseesi siitä, että olet rakastunut ihmiskuntaan. Se on hienoa.

Kunnia sinne minne se kuuluu: Tuo on suora lainaus Kryonilta; hän sanoo olevansa rakastunut ihmiskuntaan. 

(Kryon on siis 'magneettimestari' joka on samanlainen sielu kuin meidän kaikkien, mutta ei ole ollut koskaan ihmiseksi inkarnoituneena, vaan palvelee ja auttaa ihmiskuntaa. Häntä kanavoi mm. Lee Carrol ja muutama muukin kanava.)

Se vain, heti kun kuulin sen kanavoinnissa, jotenkin osui kohdalleen: Ihmiskunta on vain niin käsittämättömän kiehtova ja olen aina tuntenut suurta kiinnostusta kaikkeen mikä siihen liittyy, kulttuurihistoriasta lääketieteen kautta psykologiaan.

[Lilli]

On se kyllä aika tärkeää pysyä maadottautuneena - jostain syystähän me tänne kutienkin olemme tulleet.
Tosin näen sen kyllä pikemminkin niin, että se toipumistyö vain muuttuu raskaammaksi jos sitä välttelee eli ei sitä voi minkään valtakunnan pakenemisellä välttää...tai edes viivästyttää. En tiedä sitten millä tavalla joku 8 h / meditaatiota päivässä vaikuttaisi ihmiseen...

Todella koskettava tuo sinun viimeinen lauseesi siitä, että olet rakastunut ihmiskuntaan. Se on hienoa.

Joo. Joskus kun lueskelee henkisistä asioista kiinnostuneiden ihmisten juttuja, niin tulee mieleen, että henkisyys on pelkästään jotain kehon ulkopuolista toimintaa ja että täällä Telluksella tallataan jossain määrin zombie-tilassa. Sielun energiat ja kehon energiat on kovin vaikea saada harmoniaan. Tietysti joillakin vielä lapsuuden traumat ja kaltoinkohtelu ovat aiheuttaneet sen, että rutiininomaiseksi minän puolustuskeinoksi on kehitetty jokin dissosiatiivinen menetelmä, esim. vaikka kehosta poistuminen. Tämä on erityisen yleistä seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneilla lapsilla.

Omassa elämässään läsnäolemisen taito onkin "huuhaa-ihmisille" varsin mittava haaste.

[Nefarian]

ihan pakko tuosta walk-inistä vielä sanoa, että harmi kun en muista mistä luin aiheesta ihan hiljattain.. mutta eikös siihen vaadita aikas paljon ja se on hyvin harvinaista.. Esim. kooman aikana tämä voi ennemminkin olla mahdollista tai jonkun hyvin dramaattisen leikkauksen myötä.. sydänleikkaus tai vastaava.. tarvitaan jonkinlainen pidempi aika sielun vaihtumiseen ja siihen, että uusi sielu tottuu uuteen ruumiseensa..

Jos palaan noihin vanhempiin viesteihin, niin itselle myös sanottu, että olen vanha sielu ja määrityksistä myös itseni tunnistanut, mutta tiedän silti, että olen siellä alkutaipaleella vielä.. esim. jos on nuori vanha sielu, kypsän sielun tunnusmerkkejä vielä löytyy ja on siinä siirtymisvaiheessa.. ja silloin myös sitä omaa karmaa maksetaan pois eikä uutta tehdä.. mistä olikin jo aiemmin mainintaa..
 Tämä on kyllä mielenkiintoista elämää, koska mikään ei ole itsestäänselvyys.. olen kokoajan vaihtamassa ammattia ja kaikki asiat kiinnostaa, mutta mitään ei kerkeä tehdä.. mitään silti ei edes välttämättä jaksa tai halua tehdä.. hyvin hämmentävää.. tätä soppaa vielä mullistaa kummalliset ihmissuhteet ja omat karmalliset sairastelut.. ihan selkeästi olen menossa lujaa vauhtia eteenpäin ja yritän mahdollisimman paljon saada tehtyä pois asioita alta.. neljäkymppisenä kuulemma rysähtää oikein kunnolla kaikki päälle ja siitä on jo enteitä.. onneksi on vielä 10 vuotta aikaa tuohon, että saa itsensä valmisteltua..
Positiivisena asiana tämän uuden ajan tiimoilla olen huomannut miten todella monet ihmiset ottavat nämä "huuhaa" asiat enemmän ja enemmän tosissaan ja heille on kiva kertoa asioista ilman että heti tulee skeptisiä vastalauseita vastaan.. vaikka meillä paljon onkin nuoria sieluja joukossamme, kokeneempien sielujen määrä myöskin lisääntyy ja sitä kautta tietoisuus asioista.. mielenkiintoista seurata miten tämä yhteiselo oikein muuttuu ja jatkuu..

[Avicii]

Se on kun kruunuchakra tai kolmas silmä aukeaa liian nopeasti. Haaste onkin ottaa ne energiat sopivasti ja alussa voi pipo mennä aika sekaisin. Mutta näen tämän jonkinlaisena innostumisena ja sitten kun suurin viehätysvaihe on läpikäyty niin tilanne useasti rauhoittuu ja tasoittuu. Muistan kuinka itse kävin tämän vaiheen lävitse. (Tämä oli Lillin jutusta jatkoa.)

[epona]

Niin totta, minullekkin tuli aiemmin mieleen se, että sittenhän on kaikenmaailman vaiheita, joita meidän tulisi kaikilla olla oikeus rauhassa läpikäydä.


/A

[Lilli]

Niin totta, minullekkin tuli aiemmin mieleen se, että sittenhän on kaikenmaailman vaiheita, joita meidän tulisi kaikilla olla oikeus rauhassa läpikäydä.


/A

Jep. Esim. tästä syystä minä suhtaudun hyvin skeptisesti esim. kanavointeihin tai uskonkappaleisiin, joissa väitetään ihmiskunnan tietoisuuden nousevan jollain tietyllä kellonlyömällä. Omien havaintojeni mukaan ihmiset kehittyvät omaan tahtiinsa, eikä ketään voi pakottaa sellaiselle tietoisuuden asteelle, jolle hän ei ole valmis.

[Nefarian]

Niin totta, minullekkin tuli aiemmin mieleen se, että sittenhän on kaikenmaailman vaiheita, joita meidän tulisi kaikilla olla oikeus rauhassa läpikäydä.


/A

Jep. Esim. tästä syystä minä suhtaudun hyvin skeptisesti esim. kanavointeihin tai uskonkappaleisiin, joissa väitetään ihmiskunnan tietoisuuden nousevan jollain tietyllä kellonlyömällä. Omien havaintojeni mukaan ihmiset kehittyvät omaan tahtiinsa, eikä ketään voi pakottaa sellaiselle tietoisuuden asteelle, jolle hän ei ole valmis.

Onhan se nyt jotenkin hullua ajatella, että jokin tietty päivä kaikkien tietoisuus on noussut tai herännyt.. Ennemminkin niin, että tietoisuus on noussut yleisellä tasolla ja ihmiset ovat kaikenkaikkiaan valmiimpia, mutta senkin vaikutuksen huomaa vasta pitkällä aikavälillä.. Ja vaikka joku olisikin heräillyt asioihin, ei se sitä tarkoita, että hän on valmis kaikkeen.. Hiljaa hyvä tulee.. Huomaa sen myös omalla kohdallaan, että vaikka kuinka olisi kiinnostusta eteenpäin.. Asiat tapahtuvat omalla painollaan ja hyvä niin.. on aikaa sulatella ja tiedostaa asioita..

[Eklektikko]

Niin, kanavointien mukaan vain pikkuinen prosentti ihmisistä on kiinnostunut tällaisista hengellisistä/henkisistä asioista ja se on ihan juuri niinkuin pitääkin, jokainen toimii oman sielunsuunnitelmansa mukaisesti.

Mutta kummallisesti vain on alkanut ihmiskunta toimia eri tavoin heti 21.12.2012 jälkeen (Kryon maintsi elokuussa 2012 että tuon päivämäärän jälkeen alkaa tulla näkyviin se että energiat ovat olleet nousussa jo 18 vuotta) - esimerkkinä ne Intian joukkoraiskauksen tuottamat mielenosoitukset, jotka ovat kyseisessä maassa aivan ennenkuulumatonta.

Eli ei se värähtelyjen nousu saa ihmisiä yhtäkkiä hengellistymään, vaan saa heidät toimimaan tietoisemmalla ja erilaisella tavalla kuin ennen ihan maallisessa elämässään. He rupeavat vaatimaan rehellisyyttä ja integriteettiä vallanpitäjiltä, medialta, uskontokunnilta, ihan vaikka pysyisivät ateisteina tai agnostikkoina tai ihan minä tahansa.

Sitä se ihmiskunnan tietoisuuden tason nousu tarkoittaa, ei sitä että yhtäkkiä valaistuttaisiin tai hengelistyttäisiin tai mitään sellaista. Ihan maallisessa toiminnassa se muutos alkaa näkyä.

[Ave^^]

Yksinkertaisuus ei ole sama kuin pysähtyneisyys, ainakaan minulle. Niillä ei itse asiassa ole minun maailmassani välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa; ihminen voi jämähtää pysähdyksiin vaikka kuinka monimutkaiseen elämään. Minulle yksinkertaisuus on sitä, että olen rauhoittanut elämäni liialta hälinältä - ei ole nettiä eikä televisiota kotona ja viihdyn hyvin yksikseni. Silti liikettä ja kehittymistä tapahtuu minussa koko ajan.

.......

Minun maailmankuvassani vanha sielunikä ei olekaan mikään päätepiste, ei sitä välttämättä lakkaa inkarnoitumasta tänne vaikka voisikin - sittenhän tämä elämä vasta alkaa olla juhlaa ja nautittavaa kun tajuaa miten tällä fyysisellä tasolla kannattaa toimia ja sen sinne vanhaan sielunikään mennessä yleensä tajuaa. Ja sitten kun alkaa olla tylsää täällä, aloitetaan uusi inkarnaatiokierto aivan uudessa keinotekoisessa pelikentässä eli universumissa olevalla aivan toisenlaisella planeetalla. Roolipelitermein, koska ne tähän elämän peliin hyvin sopivat; aloitetaan uusi pelikampanja uudessa pelimaailmassa. 

En tarkoittanutkaan, että yksinkertaisuus on sama kuin pysähtyneisyys, vaan että päätepiste on sama kuin pysähtyneisyys. Minua kiinnostaa miten sielu kehittyy tuon vanhaksi sieluksi kutsutun vaiheen jälkeen, mitä sen jälkeen tulee.

[Ave^^]

Täällä muistaakseni on joskus keskusteltu, että näistä henkisistä teorioista saa helposti tuollaisen pakokeinon tai egon buustausvälineen. Jos tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja sopeutumattomaksi yhteiskuntaan, voi korvata siitä aiheutuvan pahan olon ajattelemalla, että on indigo, vanha sielu yms., termejä joiden "ylemmyyttä" buustataan niin, että voi kokea olevansa jotakin merkityksellistä. Tämä on suuri kysymys myös siinä miksi aihetta kohtaan on paljon skeptikoita, heidän silmissään se näyttäytyy lähinnä tuollaisena. Moraaliheitto myös henkisten piirien puoleen - miksi ihmeessä näitä termejä pitää buustata niin mahtipontisesti? Mutta, eniten ne taitavat olla ne pelkkä myynti mielessä olevat toimijat, jotka sille linjalle lähtevät.

[Eklektikko]

Juu, ne voivat hyvin toimia buustausvälineinä fyysisen tason dualismin harhan vallassa oleville, jotka kokevat vanhemman sieluniän olevan jollain tavoin paremman kuin nuoremman sieluniän.

Samoin ehkä se itsepetos voi olla sitä, että jättää ne vanhat traumat käsittelemättä, jos pistää ne vaikka sen piikkiin että onkin walk-in tai ekaa kertaa täällä tms, jolloin se itsepetos tuottaa sen että se 4. monadi jää tekemättä.

Toisaalta itsepetoksen kokeminenkin on sielulle arvokas oppimiskokemus. Se sielu kun ei arvota yhtään mitään dualistisesti vaan pitää aivan kaikkia kokemuksia yhtä arvokkaina.