seuraava »

[poet]

Eli seuraavanlaista kysyisin, arvoisat astrolaiset: Mistä tietää olevansa vanha sielu?  Ja näkeekö se esimerkiksi käsien viivoista (paljon syviä viivoja = paljon elämiä)? Mainittakoon, että itse en - hyvin suurella todennäköisyydellä - ole vanha sielu

Kiitos ja kumarrus viisaudestanne.

[Eklektikko]

Michael kanavoinneissa on tällaisia määritelmiä, minun intuitioni komppaa näitä ja muistaakseni joku/jotkut muut kanavat ovat kertoilleet aika samankaltaista, tuohon alle kopsasin tältä sivustolta http://www.michaelkirjat.fi/jalleensynt.htm kuvauksen:


"Vastasyntyneessä sieluniässä sieluilla on vain vähän kokemusta ja sen vuoksi he usein hakeutuvat elämään yksinkertaista elämää rajatuissa olosuhteissa, kunnes kokemus fyysisellä tasolla olemisesta ei enää tunnu niin oudolta ja pelottavalta kuin alussa. Vastasyntyneiden sielujen tunnuslause on: "Ei tehdä sitä". Se on tunne, joka syntyy siitä, että kaikki on uutta sekä sitä ympäröivästä pelosta.

Lapsisielun iässä rajoittuneisuus vielä jatkuu, mutta ulottuu jo laajemmalle alueelle. Lapsisielut suuntautuvat usein aktiivisesti ulospäin ja saavuttavat silloin tällöin merkittävän asemankin, vaikka heiltä vielä usein puuttuu ymmärrys asioiden syvemmästä merkityksestä. Heidän ankarat käsityksensä asioista eivät rajoita pelkästään heitä itseään, vaan myös niitä, jotka ovat heidän ympärillään. Lapsisielujen tunnuslause on: "Tee se oikein tai älä tee sitä ollenkaan."

Selkeästi suurin määrä sieluja on tällä hetkellä nuoressa sieluniässä. Se on aikaa, jolle on tunnusomaista halu toimia; saada aikaan muutosta – tämä on sielujen mielissä päällimmäisenä. Usein nuorten sielujen toive on saada toiset pitämään itsestään tai sitten torjumaan heidät suoralta kädeltä. Tässä sieluniässä on paljon energiaa ainakin fyysisessä mielessä. Nuoren sielun tunnuslause on "Tee niin kuin minä sanon" ja pääpaino on sanalla "Minä". Maailman keskimääräinen sielunikä on nyt siirtymässä nuoresta kypsään.

Kypsät sielut suuntautuvat enemmän sisäänpäin ja pyrkivät ymmärtämään. Ei ole epätavallista, että kypsä sielu kamppailee tunteiden ja niihin liittyvän ymmärryksen kanssa koko tämän sieluniän ajan. Kypsän sielun tunnuslause on: "Tee se missä tahansa muualla, mutta älä täällä." Vaikea sielunikä, jota leimaa usin saippuaoopperadramatiikka ja syvä itsepetos.

Vanhoille sieluille on tärkeätä oleminen sekä kahtiajaon hyväksyminen fyysisen tason maailmaan liittyvien totuuksien ja Taon ja sisimmän olemuksen maailmankaikkeudellisten totuuksien välillä. Sielu on lähtöisin Taosta ja palaa siihen, koska se on osa Logosta. Vanhat sielut tuntevat vetovoimaa asioihin, jotka antavat heille mahdollisuuden olla niin häiriöttömästi kuin mahdollista ja tästä syystä monet vanhat sielut pyrkivät kiertonsa loppuvaiheessa elämään yhtä yksinkertaisesti kuin vastasyntyneet sielut. Vanhan sielun tunnuslause on: "Tee sinä omat asiasi, minä teen omani." Suomen keskimääräinen sielunikä on lähestymässä vanhaa sielunikää, mutta kestää vielä kauan ennen kuin voidaan sanoa, että kansakunta kokonaisuutena ilmentäisi tuota sielunikää."

Itse yksinkertaistan vielä näin:
Vastasyntynyt: Maagista ajattelua kun ei ymmärretä miten tämä taso toimii ja paljon karman tekemistä.
Lapsisielu: Kaikkien on tehtävä kuten minä uskon, tai Jumala tms. rankaisee aivan kaikkia
Nuori sielu: Se jolla on eniten valtaa/rahaa/kuuluisuutta kuollessaan, voittaa pelin.
Kypsä sielu: Kauniit ja rohkeat saippuaoopperaa loputtomiin, monimutkaisia ihmissuhdehärdellejä, itsensä hyväksymisen ongelmia.
Vanha sielu: Tekee ihan mitä lystää, ei piittaa mitä muut asiasta ajattelevat ja pitää näppinsä irti toisten ihmisten vapaasta tahdosta.

[Lilli]

Michaelin opetuksiin perustuva testi:

http://www.gotoquiz.com/how_old_is_your_soul_1

Testin voi ottaa tosissaan tai sitten leikillään.

[poet]

Kiitos teille, asia selkeni huomattavasti.

[Eklektikko]

Testasin testiä. Se väittää minun olevan vanha sielu, mutta siinäpä ei kysyttykään olennaisia asioita jotta voisi määrittää tuon Michaelin määritelmän mukaan.

Olen omasta mielestäni nimittäin siinä kypsän ja vanhan sieluniän rajamailla, sen verran paljon on tässä inkarnaatiossa ollut nimenomaan sitä hirveää ihmissuhdesaippuaoopperaa ja itsensä hyväksymiseen liittyviä juttuja tuossa nuoremmalla iällä. Mutta kaipa tuo testi voi olla hieman suuntaa antava.

[Ave^^]

En ole koskaan oikein omaksunut tuota käsitystä sielun iästä tuollaisenaan. Se sana ikä jo jotenkin tuntuu oudolta ja epärelevantilta asiaa ajatellen.

Jos ajattelee yhtä ihmisen elinkaarta, jokaisen ikävaiheen omaavia luonteita tarvitaan maailmaan. Jokaisella on oma tehtävänsä ja paikkansa. Ihmiskunta lakkaisi kehittymästä, jos maailmassa olisi vain saman ikävaiheen ihmisiä. Koska nuo sielun iän kuvaukset kuvaavat samoja asioita kuin yhden eliniän kehityksessä on, siten heitäkin jokaista tarvitaan tuomaan oma tärkeä palasensa kokonaisuuteen.

Ikä taas tuntuu epärelevantilta siksi, että kehitys on janan sijasta mielestäni kehä. Mitä kauemmas alkupisteestään kehittyy, sitä lähemmäs sitä jälleen kulkee. Koska mikään näistä vaiheista ei ole toista kehittyneempi, vaan ne ovat vain seuraava vaihe reaktiona edelliseen, jossain vaiheessa palaa takaisin siihen alkuvaiheeseen. Yhdenkin ihmisen kehityksessä usein vanhuudessa palataan arvostamaan yhtä yksinkertaisia asioita mitä lapsuudessa arvosti. Se ei silti tarkoita, että keskivaiheilla olisi jotenkin kehittymätön. Yksinkertaisuuskaan ei ole mikään päätepysäkki, vaan sen huonojen puolien siivittämänä kehä kulkee jossain vaiheessa jälleen eteenpäin. Toivottavasti joku ymmärtää, jokseenkin vaikea tätä on selittää..  

[epona]

Apropo siellunvaelluksesta tuli mieleen sellainen teoria, en muista mistä olen siitä kuullut, että saman inkarnaation aikana meissä saattaisi vierailla useampi sielu. Eli, että sielunvaellusta tapahtuisi myös yhden ruummillisen kehon elämän aikana... Se ainakin osuisi minuun hyvin. Nimittäin niin suuria muutoksia on elämäni aikana tapahtunut ja jotkut asiat, jotka ovat ihan tässä elämässä koettuja tuntuu jotenkin niin kaukausilta ja vierailta tietyssä suhteessa...

/A

[Lilli]

Apropo siellunvaelluksesta tuli mieleen sellainen teoria, en muista mistä olen siitä kuullut, että saman inkarnaation aikana meissä saattaisi vierailla useampi sielu. Eli, että sielunvaellusta tapahtuisi myös yhden ruummillisen kehon elämän aikana... Se ainakin osuisi minuun hyvin. Nimittäin niin suuria muutoksia on elämäni aikana tapahtunut ja jotkut asiat, jotka ovat ihan tässä elämässä koettuja tuntuu jotenkin niin kaukausilta ja vierailta tietyssä suhteessa...

/A

Tarkoitatko tätä Walk-in -ilmiötä? Käsittääkseni se on hyvin harvinaista, mutta olen joskus törmännyt tapaukseen, joka väittää olevansa tällainen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Walk-in

Edesmennyt laulaja Jim Morrison kertoi tarinaa liikenneonnettomuudessa kuolleista intiaaneista, joiden sielut tulivat osaksi hänen sieluaan. Morrison oli tuolloin lapsi ja hänen perheensä osui juuri paikalle onnettomuuden sattuessa.

[Eklektikko]

Apropo siellunvaelluksesta tuli mieleen sellainen teoria, en muista mistä olen siitä kuullut, että saman inkarnaation aikana meissä saattaisi vierailla useampi sielu. Eli, että sielunvaellusta tapahtuisi myös yhden ruummillisen kehon elämän aikana... Se ainakin osuisi minuun hyvin. Nimittäin niin suuria muutoksia on elämäni aikana tapahtunut ja jotkut asiat, jotka ovat ihan tässä elämässä koettuja tuntuu jotenkin niin kaukausilta ja vierailta tietyssä suhteessa...

Tästä on ollut sekä niissä Michael kirjossa, että myös tuoreemmissa kanavoinneissa:

Kun värähtelyt ovat nousseet kovasti planeetallamme, niin kaikki tapahtuu nopeammin:

Ennen ihmiset asuivat koko ikänsä suht samalla alueella, heillä oli yksi ammatti ja vähän liittoja, kun avioeroja ei juuri sallittu niin sitten ei avioiduttu uudelleen kuin leskeksi jäätyä.

Nykyään taas ihan yksi sielu yhdessä inkarnaatiossa voi kerätä sellaisen määrän kokemuksia - ja siten samalla myös oppimista - johon ennen olisi tarvittu useita inkarnaatioita: Ihmiset vaihtavat ammatteja, asuinpaikkaa, puolisoa jne. nyt useaan kertaan yhden inkarnaation aikana ja saattavat myös muuttaa elämänsä suuntaa juuri niinkin suuresti kuin mitä yllä kuvailet.

Se ei tarkoita että olisit walk-in, vaan ihan vain sitä että sinäkin keräät yhdessä inkarnaatiossa enemmän kokemuksia kuin ennen niitä yhdessä inkarnaatiossa kerättiin. Tämä on nyt tullut mahdolliseksi nimenomaan värähtelyjen nousun vuoksi.

Tunnistan itseni kirjoituksestasi, minulla on menossa varmaan jo puoles tusinas ammatti ja saman verran on ollut vähintään myös elämäntavan ja elämänkatsomuksen muutoksia. Ja vaikka olen asunut koko ikäni yhdessä paikassa, on silti koko tuttavapiirikin mennyt uusiksi moneen kertaan. Ja minä en taatusti ole walk-in.  

[Kyllikki6]

Testin mukaan vanha sielu. Komppaan kyllä tota, ettei ennen 35v paljonkaan voinut päätellä sielun iästä mitään.. mutta mää oonkin vähän hidas hämäläinen  Yksi ennustaja mulle joskus aikoinaan kertoi, että oon vanha sielu (silloin olin 21v), mutta et vasta 36 -> alkaa tapahtumaan.. Nyt on tuo maaginen luku mittarissa, katsellaan 

[Lilli]

Apropo siellunvaelluksesta tuli mieleen sellainen teoria, en muista mistä olen siitä kuullut, että saman inkarnaation aikana meissä saattaisi vierailla useampi sielu. Eli, että sielunvaellusta tapahtuisi myös yhden ruummillisen kehon elämän aikana... Se ainakin osuisi minuun hyvin. Nimittäin niin suuria muutoksia on elämäni aikana tapahtunut ja jotkut asiat, jotka ovat ihan tässä elämässä koettuja tuntuu jotenkin niin kaukausilta ja vierailta tietyssä suhteessa...

Nykyään taas ihan yksi sielu yhdessä inkarnaatiossa voi kerätä sellaisen määrän kokemuksia - ja siten samalla myös oppimista - johon ennen olisi tarvittu useita inkarnaatioita: Ihmiset vaihtavat ammatteja, asuinpaikkaa, puolisoa jne. nyt useaan kertaan yhden inkarnaation aikana ja saattavat myös muuttaa elämänsä suuntaa juuri niinkin suuresti kuin mitä yllä kuvailet.

Se ei tarkoita että olisit walk-in, vaan ihan vain sitä että sinäkin keräät yhdessä inkarnaatiossa enemmän kokemuksia kuin ennen niitä yhdessä inkarnaatiossa kerättiin. Tämä on nyt tullut mahdolliseksi nimenomaan värähtelyjen nousun vuoksi.

Juu, walk-in -ilmiö on vahvasti eri asia kuin elämä, jossa on karrutettu kokemuksia monen elämän verran.

[Eklektikko]

Ikä taas tuntuu epärelevantilta siksi, että kehitys on janan sijasta mielestäni kehä. Mitä kauemmas alkupisteestään kehittyy, sitä lähemmäs sitä jälleen kulkee. Koska mikään näistä vaiheista ei ole toista kehittyneempi, vaan ne ovat vain seuraava vaihe reaktiona edelliseen, jossain vaiheessa palaa takaisin siihen alkuvaiheeseen. Yhdenkin ihmisen kehityksessä usein vanhuudessa palataan arvostamaan yhtä yksinkertaisia asioita mitä lapsuudessa arvosti. Se ei silti tarkoita, että keskivaiheilla olisi jotenkin kehittymätön. Yksinkertaisuuskaan ei ole mikään päätepysäkki, vaan sen huonojen puolien siivittämänä kehä kulkee jossain vaiheessa jälleen eteenpäin. Toivottavasti joku ymmärtää, jokseenkin vaikea tätä on selittää..  

Sielu ei ajattele asioista dualistisesti eli linjoilla kehittymätön/kehittynyt, se on fyysisen tason harhassa elävän ihmisen mielessä oleva juttu. Sieluntasolta katsottuna kaikki vaiheet inkarnaatiokiertoa ja sielun oppimista ovat tasan yhtä arvokkaita ja hyödyllisiä. Vain ihmiseksi inkarnoitunut arvottaa käsitteen 'kehittymätön' jotenkin huonompana kuin käsitteen 'kehittynyt.'

Mitkä ovat yksinkertaisuuden huonot puolet?   Minulta meni se lause ihan ohi.

Ja juu, Michael kirjat toteavatkin, että yhden elämän aikana käydään läpi suht samat jutut pienoiskoossa kehittymisessä, kuin käydään koko inkarnaatiokierrossakin.

Minua tämä sielunikäjuttu on auttanut ymmärtämään ihmisiä ja katsomaan heitä rakastavammin ja hyväksyvämmin:

Ei se liberialainen lapsisotilas ole pelkästään tietämätön ja ymmärtämätön, kun hän luulee että riisuutumalla alasti tai pukeutumalla naamiaisasuun tulee luodeilta haavoittumattomaksi - hän on vain vastasyntynyt sielu ja tottunut siihen että verhon toisella puolella ajatus luo suoraan asioita ja tuollainen voisi hyvinkin olla siellä mahdollista.

Ei se aborttiklinikoita räjäyttelevä fundamentalisti ole välttämättä paha eikä häiriintynyt, hän vain on lapsisielu joka aidosti luulee että Jumala todella rankaisee koko kansakuntaa, jos tehdään niitä asioita joita hänen Jumalansa synniksi määrittää.

Ei se pörssimeklari joka kerää hirveän määrän omaisuutta ole välttämättä pelkästään ahneudesta niin tekemässä, eikä tosi-tv tähtönen joka haluaa esille millä tahansa tavalla ole välttämättä pelkästään henkisesti epätasapainoinen: He ovat vain nuoria sieluja joiden sielunsuunnitelmaan kuuluu se kilpailu siitä, kenellä on kuollessa kerätttynä eniten rahaa/valtaa/kuuluisuutta.

Ei se jatkuvissa ihmissuhdesaippuaoopperoissa rypevä kaverini joka sitten vuodattaa asiasta minulle jatkuvasti ole välttämättä pelkästään ihmissuhderiippuvainen tms, hän on vain kypsä sielu jonka sielunsuunnitelmaan kuuluu käydä läpi juuri niitä ihmissuhdeasioita ja itsensä hyväksymistä.

Eikä se eräs englantilainen loordi (tämä on muuten ihan tosi tapaus) joka on viimeiset 20 vuotta kävellyt vain takaperiin ole hullu, hän vain on vanha sielu joka ei todellakaan piittaa pätkääkään siitä mitä muut hänestä ajattelevat. 

[Lilli]

Testin mukaan vanha sielu. Komppaan kyllä tota, ettei ennen 35v paljonkaan voinut päätellä sielun iästä mitään.. mutta mää oonkin vähän hidas hämäläinen  Yksi ennustaja mulle joskus aikoinaan kertoi, että oon vanha sielu (silloin olin 21v), mutta et vasta 36 -> alkaa tapahtumaan.. Nyt on tuo maaginen luku mittarissa, katsellaan 

Jos pysytellään edelleen Michaelin opetuksissa, niin niissähän yksi ihmisikä on jaettu 7 sisäiseen monadiin. Periaatteessa ne ovat ihan tuttuja vaikkapa elämänkaaripsykologiasta. Esim. toinen sisäinen monadi on suomeksi sanottuna uhmaikä, 3. sisäinen monadi on teiniangsti ja itsenäistyminen vanhemmista ja seurustelusuhteiden nouseminen tärkeäksi. 4. sisäinen monadi voisi olla vaikkapa keski-iän kriisi, joka peruspsykologiassa ajoitetaan jonnekin neljänkympin tienoille, Michael-opetusten mukaan se koetaan keskimäärin ottaen n. 35-vuotiaana ja silloin todella se todellinen sielunikä tulee esiin, jos on tullakseen. Kaikille ei käy näin, vaan se jää egon ja ympäristön vaikutusten peittoon. Sitten jonnekin 50-70 ikävuoden väliin tulisi 5. sisäinen monadi, jolloin elämää katsellaan taaksepäin ja voidaan mahdollisesti kriiseillä, mikäli elämäntehtävä tuntuu vielä kovin keskeneräiseltä. Kolme sisäistä monadia on vielä mainitsematta, joista ensimmäinen on syntymä, 6. on hetki kun tajuaa kuolevansa ja 7. on itse kuolema.

Minulla tuo 4. sisäinen monadi on hyvinkin jo takanapäin ja se alkoi 32-vuotiaana. Aika hurjaa hommaa se oli, mutta sisäinen olemus tuli tosiaankin esiin sinä aikana. Siksi minä vähän liputan näiden opetusten puolesta, koska ne kestävät hyvin tällaisia "kenttäkokeita."

[epona]

Hmm.. Niin. En tiedä - enkä osaa määritellä miten on; olenko walk-in, vai olenko jotain muuta.

Muutama vuosi sitten kuulin sellaisesta asiasta kun Human Design. Sattuman jälkeen päädyin käymään yksityisluennassa, vaikkei se alunperin minua niin kiinnostanutkaan - vaan se kurssi, jonka oli määrä toteutua Helsingissä. No se kurssi siis peruuntui ja minulle tarjottiin puoleen hintaan tämä Human Design - luenta ja ajattelin, että miksi ei..

Kun menin Eirassa tämän henkilön asunnolle jututti hänen englanninkielinen tuttavansa (sen tarkoitetun kurssin opettaja) minua ensin n. 15 min. Käärittiin tupakat, juotiin kahvia ja hän kyseli, että millainen elämäni on ollut. Selitin, että vaihtelurikas ja rankka. Kun sitten päästiin karttaani sanoi hän, ettei koko Human Design -uransa aikana ollut törmännyt yhtä monimutkikkaaseen karttaan. Ilmeisesti olen tullut oppiakseni monta asiaa, yhtäaikaa, rinnakkain ja minun rankat nuoruusvuoteni selittyy osin kuulemma ihan sillä, että tällaisen kartan omaavilla henkilöillä on monesti erittäin paljon koettavaa juuri elämänsä alkupuolella.

Mutta hei! Hän sanoi myös, että 30. ikävuoden jälkeen helpottaa ja sen tunnen jo! Täytän marraskuussa 30 - fiuh! Jospa se nyt sitten vähän hidastuisi tuo tahti...


Tuo walk in ilmiö tuntuu siksi mahdolliselta, että elmässäni tapahtui vuonna 2006 aika hurja juttu ja sen jälkeen olen jollain tasolla kokenut erittäin vahvasti, että en ole enää se sama tietoisuus tai sielu kun mitä olin ennen sitä. Ajoittain koen myös, että minussa on useampi sielu yhtä-aikaa...
Äh, tällaisia on vaikea selittää kuulostamatta täysin tärähtäneeltä.


Jatketaan..

/A

[Eklektikko]

Elämäkaaripsykologia taitaa sanoa siitä 4. monadista jotain sellaista, että silloin lakataan olemasta sitä mitä ympäristö odottaa olevan ja tullaan siksi mitä todella on. Minulla se tuli tasan 35 vuotiaana ja oli juurikin tuonkaltainen kokemus. Hienointa mitä minulle on ikinä tapahtunut, vaikka vaatikin aika monta vuotta työtä oman itsen kanssa.

Mutta sitten on niitä, jotka eivät sitä 4. monadia suostu tekemään, vaikka sisin itse kuinka siihen ajaa. Ja se sisin itse ajaa siihen erilaisilla kriiseillä joita ihmiselle hankkii, mutta joskus se ei vain tepsi. Toisaalta sellaisillakin inkarnaatioilla on varmaan oma tarkoituksensa, oppihan niistä sen miten kurjaa voi elämä olla jos ei suostu tulemaan omaksi itsekseen vaan jatkaa muiden odotusten mukaan toimimista. (Tai vaihtoehtoisesti ei toimi muiden odotusten mukaan, vaan elää suojaavan roolin alla niin että ei koskaan näytä sitä omaa itseään kenellekään.)