seuraava »

[epona]

Löysin tällaisen:

"Do you ever feel you are not from this planet, timeline, or dimension? Do you feel that your soul came here to live out certain experiences ... then something life-changing happened and you became another person - more evolved with a mission to heal and help humanity? Such is the journey of the walk-in."

Tuo kyllä osuu, uppoaa ja kolahta... Ehkä oikeasti kuolinkin silloin. Wow.


/A

[epona]

Ja vielä!

"The New Age walk-in belief system now includes a number of variant experiences such as channeling, telepathic contact with extraterrestrial intelligences, or soul merging, where the original soul is said to remain present, coexisting or integrating with the new one.

For the most part, walk-ins are higher frequency aspects of someone's soul, here to heal and help during this time of transition. Once they allegedly enter a person, often after a traumatic experience, serious illness, or New Death Experience, the person's grid consciousness is forever change always going from negative to positive. "

 

/A

[Eklektikko]

Minulla on aina ollut päässäni varsinainen rysis, siellä on porukkaa vaikka kuinka paljon. Ne ovat kuitenkin kaikki persoonallisuuteni eri osasia.   Minä itse asiassa ihan tykkään ajatella niitä erilaisina tyyppeinä jotka sitten keskustelevat keskenään.

Minä koin erittäin suuren määrän rankkoja asioita sinne 35 ikävuoteen  mennessä, näin jälkikäteen katsottuna selkeästi karman maksua - joillain sieluilla on taipumus kiirehtiä, eli horia ihan hirveät karmavelat maksettavaksi yhden ainoan inkarnaation aikana. Aina se ei edes onnistu - voi kuolo korjata, tai suljettu osasto. (Aika säkä oli ettei minulle niin käynyt, samankaltaisia kokeneille usein käy.)

Kyllä tavallaan tuntuu että olen ihan toinen ihminen kuin ennen sitä 4. monadia, mutta silti tiedän olevani se ihan sama sielu, enkä mikään walk-in. Jos elämänmuutos on todella suuri, saattaa ympäristön mielestäkin näyttää siltä että kyseessä on ihan eri tyyppi, mutta ihminen on sellainen että se pystyy kerrassaan kummallisen suuriin muutoksiin aina välillä.

Lajissa jota treenaan sanotaan 'kun liike lakkaa, alkaa kuolema.' Pätee aika lailla ihan ihmiselämäänkin.

Mistään minkä voi saada ilmaiseksi ei kannata maksaa; Human Design tuskin tarjoaa mitään mitä ei olisi muualta löydettävissä ilmaiseksi ja pikagooglaus tuotti taas kovia hintoja ihmetteleviä ihmisiä, homman huijaukseksi luokittelevia ihmisiä jne.

[Eklektikko]

"Do you ever feel you are not from this planet, timeline, or dimension? Do you feel that your soul came here to live out certain experiences ... then something life-changing happened and you became another person - more evolved with a mission to heal and help humanity? Such is the journey of the walk-in."

Ja sama tunne tulee, kun on tehnyt sen 4. sisäisen monadin, eli tullut omaksi itsekseen. Siihen ei tarvita mitään walk-inejä.  

[Ave^^]

Mitkä ovat yksinkertaisuuden huonot puolet?   Minulta meni se lause ihan ohi.

Tavallaan tuo jana, jossa päädytään yksinkertaisuuteen sanoo, että se yksinkertaisuus on kaiken päätepiste, josta ei enää kuljeta eteenpäin. Pysähtyneisyys, tai pysähtyneisyyteen pyrkiminen valaistumalla tms. ei sovi omaan ajatusmaailmaani siksi, että mikään tila ei ole täydellinen. Tai ennemmin se on sen aikaa täydellinen, kuin sen kuuluu olla, mutta sen epätäydellisyys tulee esille kun on aika muuttua. Yksinkertaistit tuolla vanhaa sielua siten, että tämä tekee mitä itse haluaa, en koe että tuollainen tila olisi mikään päätepiste. (Miksi muuten näitä sielun tasoja on vain nämä eikä enemmän? Itse pidän vastauksena siitä kehäajatuksesta, että vanhan sielun tason jälkeen palataan alkuun.) Koen tuon kehitysvaiheen kulkevan polkua (yhtenä mahdollisena esimerkkinä seuraavasti), jossa löydetään tasapaino toisten kunnioittamisesta ja siitä että jokainen elää omaa elämäänsä vierekkäin, jonka jossain vaiheessa huomaa olevan kohtaamatonta kunnioitusta ja tietyn aikaa tuota vaihetta eläneenä alkaa tuntemaan tarvetta kohtaamiseen, jolloin toimintatapa hiljalleen muuttuu.

Yksinkertaisuuden huonot puolet? Vaikka valitsee yksinkertaisuuden elämäänsä, se on yhtä lailla valinta kuten se että kokisi maailman monimutkaiseksi tai joksikin siltä väliltä. On vain näkökulma- ja hahmotuskysymys, miten yksinkertaisia tai monimutkaisia asiat maailmassa ovat. Huonot puolet on ehkä siksi väärä sana, enemmänkin on kyse siitä että kun toteuttaa yhtä toimintatapaa tarpeeksi kauan, se ei tuota enää mitään uutta ja uusi toimintatapa alkaa viehättämään. Tällöin vanha toimintatapa, jos se oli vaikka yksinkertaisuus, alkaa tuntua puutteelliselta ja siinä kokee huonoja puolia. Voi kokea esimerkiksi, että yksinkertaistaminen rajoittaa.


No, olipas teoreettista läpinää.  Mutta vaikea tästä aiheesta muuten on puhua.  :

[Amber]

Ne jotka suorittavat 4.sisäisen monadin onnistuneesti loppuun ovat vähemmistö. N. 80% ihmisistä, Michaelin mukaan, jäävät monadin viimeisen vaiheen negatiiviselle äärirajalle. Mikä tahansa monadi pitää sisällään 7. vaihetta joissa on negatiivinen ja positiivinen ääriraja. Jokainen vaihe aloitetaan negatiivisen äärirajan kautta, ja positiiviselle äärirajalle siirtyminen mahdollistaa seuraavan vaiheen. 7.vaiheen positiiviselle äärirajalle päässeet ovat niitä jotka ovat kehittäneet yksilöllisen identiteetin ja voivat aidosti sanoa pitävänsä itsestään, kun taas negatiiviselle äärirajalle jääneet tietävät kyllä keitä ovat, mutta eivät voi sanoa aidosti pitävänsä itsestään. Mihin tahansa vaiheeseen jumittamaan jääminen ei ole "huonoa", vaan usein on kyse siitä että tuon vaiheen prosessoinnissa nähdään olevan jotain arvokasta. Pidetään mielessä että tämä monadi on vaikea, ja että elämme kulttuurissa joka ei varsinaisesti kannusta autenttisuuteen.

[pikkari]

Muutama viikko sit tuli ohjelma jossa oli häriölapsia ja siinä lapsi kertoi että hänen päässään on monta tyyppiä ja ne kaikki moikkaavat eri äänillä.
Kerrottiin siis lasten mielenterveyshäiriöistä. Esim lasten bipolaarista häiriötä ei edes tiedetty olevan olemassakaan joskus kymmenen vuotta sitten.
Uuden ajan lapset, kristallilapset, indigot... jaa. Miks juuri nyt ja minkä takia niin ongelmaisia?
Mulla on oma käsitys että he ovat kaukaa tulleita jotka ovat halunneet koittaa elää ihmisenä tällä pallolla
Ymmärrän täysin ne raivarit, keskittymishäiriöt, unelmoinnit ym
On ehkä vaikeeta tajuta että se raivotapaus on liian herkkä tähän mestaan. Tullut kevyemmistä sfrääreistä tähän karkeeseen energiaan niin onko ihme että tulee outo olo.
Hyvä oli toi Eklen "Tee se missä tahansa, mutta älä täällä"

Mä meen nyt nukkuu t: vauvasielu

[epona]

Tuosta, että on pieni marginaali sieluja, jotka ovat tulleet suoraan lähteestä - toisia taas, jotka ovat tulleet pitkän tauon jälkeen on paljon informaatiota saatavilla. Esim. sellainen hypnoterapeutti, kun Dolores Cannon puhuu nimenomaan tästä. Hänellä on asiasta näyttöä monen kymmenen vuoden hypnoosityön tuloksena. Youtubesta löytää hänestä paljon - tsekatkaa!

Toivoisi, että tällaisten lasten vanhempien tietoisuus lisääntyisi, jottei näitä ns. ongelmia hoidettaisi lääkkeillä tai ylipäätään ajateltaisi, että kyseessä on jokin psyykkinen sairaus. .. Äh, se on jotenkin niin raivostuttavaa, miten kohdellaan ihmisiä.

Tuli mieleen tuosta, että kristallilapset on käsittääkseni niitä, joilla vähemmän on mitään ongelmia minkään suhteen - elävät vaan autuaana; tosin tietty paljon riippuu myös minkälaiseen ympäristöön ottaa ja syntyy... Luojan kiitos ihmisten tietoisuus on avautumassa ja tietoa helpommin saatavilla.


Täytyypä muuten lukea noista monadeista ja Michaelin opeista (?)


Ekle, olet aika kova mimmi torjumaan ja päättelet asioita nopeasti. Sellaisiakin, jotka kenties sinun on mahdottomuus tietää; kuten esim. se, että olenko minä nyt Walk in vai en. Daijasin kyllä, että sinulla oli kenties halu rauhoitella, muttei sellaiselle oikeastaan ollut tarve.

Human Design on nyt vain yksi monesta jutuista, joita on saatavilla. Tottakai ne sillä rahastaa - mutta kyllähän rahastetaan astrologiallakin! Kaikki maksaa, ei kai se, että se on kallista tarkoita sitä, että itse juttu on jollain tavalla läpikotaisin mätä?

!  !

Tosin ymmärrän kyllä pointtisi tuosta rahastuksesta sinänsä. Koen itsekkin niin, että joku hoito-, itseopiskelumateriaali tai vaikkapa henkisyyteen liittyvät tiedot tai opit tulisi olla kohtuuhintaista, jotta kaikilla olisi niihin mahdollisuus. Monestihan näissä tällasissa kalliissa retriiteissä esim. on mahdollisuus anoa alennusta jos on alhaisemmat tulot jne.

Ristiriita syntyy osittain myös siinä kun toisen pitäisi saada jokapäiväinen leipänsä itselleen ja perheelle työstä, joka periaatteessa on ihmiskunan palvelua.. Hankala yhtälö.



/A

[Eklektikko]

Tavallaan tuo jana, jossa päädytään yksinkertaisuuteen sanoo, että se yksinkertaisuus on kaiken päätepiste, josta ei enää kuljeta eteenpäin. Pysähtyneisyys, tai pysähtyneisyyteen pyrkiminen valaistumalla tms. ei sovi omaan ajatusmaailmaani siksi, että mikään tila ei ole täydellinen. Tai ennemmin se on sen aikaa täydellinen, kuin sen kuuluu olla, mutta sen epätäydellisyys tulee esille kun on aika muuttua. Yksinkertaistit tuolla vanhaa sielua siten, että tämä tekee mitä itse haluaa, en koe että tuollainen tila olisi mikään päätepiste.

Yksinkertaisuus ei ole sama kuin pysähtyneisyys, ainakaan minulle. Niillä ei itse asiassa ole minun maailmassani välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa; ihminen voi jämähtää pysähdyksiin vaikka kuinka monimutkaiseen elämään. Minulle yksinkertaisuus on sitä, että olen rauhoittanut elämäni liialta hälinältä - ei ole nettiä eikä televisiota kotona ja viihdyn hyvin yksikseni. Silti liikettä ja kehittymistä tapahtuu minussa koko ajan.

Vanha sielu ei välitä siitä mitä muut ajattelevat mutta toisaalta  pitää myös visusti näppinsä erossa toisten ihmisten elämästä. Kun on tehnyt tarpeeksi karmaa inkarnaatiokierrossaan ja maksanut sitä takaisin, ennen pitkää oppii olemaan tekemättä karmaa - olemaan puuttumatta toisten vapaaseen tahtoon - ja myös olemaan rakkaudellinen sillä tavoin ettei anna toisten tehdä karmaa itsensä kanssa - eli ei anna toisten puuttua omaan vapaaseen tahtoonsa ja siitä helposti seuraa se ettei sitten tarvitse myöskään piitata pätkääkään siitä mitä muut itsestä ajattelevat. Jos piittaisi, he pystyisivät manipuloimaan sitä vapaata tahtoa...

Minun maailmankuvassani vanha sielunikä ei olekaan mikään päätepiste, ei sitä välttämättä lakkaa inkarnoitumasta tänne vaikka voisikin - sittenhän tämä elämä vasta alkaa olla juhlaa ja nautittavaa kun tajuaa miten tällä fyysisellä tasolla kannattaa toimia ja sen sinne vanhaan sielunikään mennessä yleensä tajuaa. Ja sitten kun alkaa olla tylsää täällä, aloitetaan uusi inkarnaatiokierto aivan uudessa keinotekoisessa pelikentässä eli universumissa olevalla aivan toisenlaisella planeetalla. Roolipelitermein, koska ne tähän elämän peliin hyvin sopivat; aloitetaan uusi pelikampanja uudessa pelimaailmassa. 

[Avicii]

Kait meillä on niin rajallinen kyky ymmärtää ja ilmaista jotain niinkin suurta asiaa kun sielua ja sen erilaiset ilmeneminmuodot. Itselleni on sanottu että olen hyvin vanha sielu mutta päivätajunnassani olen kun mikäkin teini  Tosin unien kautta ja joittenkin näkyjen kautta olen tajunnut sen että olen erilaisilla kehitysasteille, hieman riippuen aiheesta ja elämäntilanteesta. Sain kerran tutustua sellaiseen olentoon joka oli niin pihalla siitä mitä maapalolla tapahtui eikä ymmärtänyt ihmiskehoa laisinkaan ja tämä olento oli vain täynnä rakkautta.
Jotenkin koen että taitaa sitten olla loppupelissä aika iso juttu tulla tänne. Ja mitä lasten sairauksiin ja mielenterveyshäiriöihin tulee niin ainahan joku meistä on täällä viemässä kehitystä eteenpäin, joten kait hekin ovat osa tätä suurta suunnitelmaa.

[Eklektikko]

Ekle, olet aika kova mimmi torjumaan ja päättelet asioita nopeasti. Sellaisiakin, jotka kenties sinun on mahdottomuus tietää; kuten esim. se, että olenko minä nyt Walk in vai en. Daijasin kyllä, että sinulla oli kenties halu rauhoitella, muttei sellaiselle oikeastaan ollut tarve.

Ei, minun tarkoitukseni ei ollut rauhoitella (eipäs lueta sinne rivien väliin...).

Minun kommenttini ovat sitä mitä ovat, koska tunnistan itseni näistä walk-in kuvauksista ja tiedän kuitenkin satavarmasti, että en ole walk-in. Minä tarkoitan sitä, että tietyllä kombinaatiolla persoonallisuutta ja elämänkokemuksia voi saada ihan samat fiilikset kuin walk-inillä. Samoin olen tunnistanut itseni monista muistakin esoteerisista kuvauksista joista kuitenkin tiedän että en ole sellainen.

Toimintahäiriöisessä perheessä tai ympäristössä lapsuutensa viettäneillä yleinen oire on, että tuntee olevansa kuin alien, aivan erilainen kuin muut ja toiselta planeetalta kotoisin, vaihdokas tms.  Minähän en nyt väitä, että kaikki jotka niin kokevat ovat toimintahäiriöisessä ympäristössä kasvaneita, vaan sitä että se tasan sama tunne voi tulla sekä siitä että oikeasti on kotoisin jostain muualta ja siitä että on kasvanut tietynlaisessa ympäristössä. Ja onhan se hitsin paljon mageempaa ajatella että hei olen hieno alien, kuin ajatella että jaahas, olipa minunkin lapsuuteni ympäristön olohuoneessa jonkinlaisia virtahepoja ja täytyypä tehdä se kova työ että niistä pääsee eroon.  

[epona]

Pois-sulkeeko sitten nämä toisensa? Sen, että on toimintahäiriöisestä perheestä ja paljon työstettävää aikuis-iässä ja se, että olisi kotoisin aivan jostain muualta?

/A

[Avicii]

Jäin miettimään näitä walk-in tapauksia ja se täytyy varmasti olla aika hemmetin iso muutos noin kokonaisvaltaisesti. Siinä menee kaikki ikään kun uusiksi. Mietin että tämä toinen sielu on pitänyt olla lähettyvillä todella kauan jotta oppii kyseisen ihmiskehon toimintaan, psyykkeeseen jne. Mielenkiintoisia juttuja.

[Eklektikko]

Pois-sulkeeko sitten nämä toisensa? Sen, että on toimintahäiriöisestä perheestä ja paljon työstettävää aikuis-iässä ja se, että olisi kotoisin aivan jostain muualta?

Ei, eivät tietenkään poissulje. Mutta se occamin partaveitsi: Yksinkertaisin selitys on yleensä oikea...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Occamin_partaveitsi

Mutta näen potentiaalisen ongelman: Olipa ihminen sitten muualta kotoisin tahi ei, jos hänellä on myös se toimintahäiriöinen lapsuus ja hän laittaa tuon tuntemuksensa vain ja ainoastaan sen piikkiin että on muualta kotoisin, hän saattaa jättää sillä verukkeella käsittelemättä ne toimintahäiriöisen lapsuuden seuraukset - eli jättää sen 4. sisäisen monadin tekemättä.

Lisäksi on sitten vielä yksi juttu joka liittyy siihen toimintahäiriöisen lapsuuden käsittelyyn: Siihen ryhtyminen on hyvin tuskallista, koska silloin on usein pakko myöntää, että vanhemmat eivät aina toimineet lapsensa parhaaksi ja täytyy myös käsitellä kaikki vanhempiin kohdistuvat vihantunteet. Ja siihen hommaan  meillä on eräs sisäänrakennettu esto: Meidän kaikkien sisällä on se savannilla asuva metsästäjä-keräilijä lapsi, jolle mikä tahansa vanhempiin kohdistuva negatiivinen tunne tarkoittaa välitöntä hylätyksi tulemisen uhkaa ja siten välitöntä konkreettista kuolemanvaaraa. Tämä on täysin alitajuinen juttu, mutta se tekee usein sen että ihan mikä tahansa tekosyy kelpaa jotta voi väistää sen lapsuuden traumojen ja vanhempiin kohdistuvien vihan tunteiden käsittelyn. Niinpä tuollaista 'olen muualta kotoisin' selitystä näkisin hyvinkin helposti käytettävän mahdollisuutena ohittaa välillä aika tuskallinenkin toipumistyö.

Omalta kohdaltani kyllä tiedän satavarmasti että olen nimenomaan inkarnoitunut jatkuvasti tälle planeetalle, voin lainata Kryonia ja sanoa että olen rakastunut ihmiskuntaan. Tämä planeetta ja ihmiskunta ovat kiehtova seikkailu sielulleni.

[pikkari]

Mielenkiintoinen ketju tämä. Miten voi muka tietää että on pelkästään tänne inkarnoitunut?
Mistä tiedät ettet ole ollut muualla?
Kyllä minä muistan muutaman elämän tällä pallolla mutta sit on joku muu mesta tai muutama. Ei tarkkaa muistikuvaa mutta niin lempeä, kevyt energia, hyvä olo on siellä toisessa paikassa. Sen tiedän mutta en osaa yhtään tarkempaa kuvata sitä