Jäin miettimään näitä walk-in tapauksia ja se täytyy varmasti olla aika hemmetin iso muutos noin kokonaisvaltaisesti. Siinä menee kaikki ikään kun uusiksi. Mietin että tämä toinen sielu on pitänyt olla lähettyvillä todella kauan jotta oppii kyseisen ihmiskehon toimintaan, psyykkeeseen jne. Mielenkiintoisia juttuja.
Entäpä jos tämä selittyy sillä, että keholla on solumuisti. Ehkä kokemukset tallentuvat kehoomme, josta niitä sitten ajan myötä "puretaan"..
Pois-sulkeeko sitten nämä toisensa? Sen, että on toimintahäiriöisestä perheestä ja paljon työstettävää aikuis-iässä ja se, että olisi kotoisin aivan jostain muualta?
Ei, eivät tietenkään poissulje. Mutta se occamin partaveitsi: Yksinkertaisin selitys on yleensä oikea...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Occamin_partaveitsiMutta näen potentiaalisen ongelman: Olipa ihminen sitten muualta kotoisin tahi ei, jos hänellä on myös se toimintahäiriöinen lapsuus ja hän laittaa tuon tuntemuksensa vain ja ainoastaan sen piikkiin että on muualta kotoisin, hän saattaa jättää sillä verukkeella käsittelemättä ne toimintahäiriöisen lapsuuden seuraukset - eli jättää sen 4. sisäisen monadin tekemättä.
Niin siis ihmisen defenssit estävät häntä kehittymästä. Olen kyll itsekkin huomannut sen, että jopa meditaatio voi olla tietyllä tapaa koukuttavaa ja onhan sellainen avaruus-asioihin keskittyminen tietynlaista pakenemista todellisuudesta. Schizoid character structuuriksi taitavat sitä kutsua. ("I DO NOT want to be here - I escape.")
Tuli myös mieleen, että se millainen kokemus on itsestään johtunee myös siitä mitkä chakrat ovat aktiivisia ja mitkä eivät. Esim. jos kolmas silmä on erittäin pitkälle kehittynyt ja ensimmäset 3 vähemmän, niin lienee todennäköisempää, että yksilö kokee vahvasti tällaisten mystisten asioiden olevan vahva perusta hänen todellisuudelleen..
Itämaisten lääketiedeen näkökulma on taas se, ettei henkilö tarkkaile ympäristöään omasta keskuksestaan... tai niin selitetään mielenterveysongelmat.
Lisäksi on sitten vielä yksi juttu joka liittyy siihen toimintahäiriöisen lapsuuden käsittelyyn: Siihen ryhtyminen on hyvin tuskallista, koska silloin on usein pakko myöntää, että vanhemmat eivät aina toimineet lapsensa parhaaksi ja täytyy myös käsitellä kaikki vanhempiin kohdistuvat vihantunteet. Ja siihen hommaan meillä on eräs sisäänrakennettu esto: Meidän kaikkien sisällä on se savannilla asuva metsästäjä-keräilijä lapsi, jolle mikä tahansa vanhempiin kohdistuva negatiivinen tunne tarkoittaa välitöntä hylätyksi tulemisen uhkaa ja siten välitöntä konkreettista kuolemanvaaraa. Tämä on täysin alitajuinen juttu, mutta se tekee usein sen että ihan mikä tahansa tekosyy kelpaa jotta voi väistää sen lapsuuden traumojen ja vanhempiin kohdistuvien vihan tunteiden käsittelyn.
Jännä... Täytyy sanoa, että olen kyllä ilmeisesti sen verran vieraantunut maailmasta, etten edes tiennyt, että tuo on yleistä. Sinänsä valitsen seurani nykyään aika tarkkaan.
Jokatapauksessa, Kiitos jälleen tästä tietopaketista!
Niinpä tuollaista 'olen muualta kotoisin' selitystä näkisin hyvinkin helposti käytettävän mahdollisuutena ohittaa välillä aika tuskallinenkin toipumistyö.
Voit hyvinkin olla oikeassa. On se kyllä aika tärkeää pysyä maadottautuneena - jostain syystähän me tänne kutienkin olemme tulleet.
Tosin näen sen kyllä pikemminkin niin, että se toipumistyö vain muuttuu raskaammaksi jos sitä välttelee eli ei sitä voi minkään valtakunnan pakenemisellä välttää...tai edes viivästyttää. En tiedä sitten millä tavalla joku 8 h / meditaatiota päivässä vaikuttaisi ihmiseen...
Todella koskettava tuo sinun viimeinen lauseesi siitä, että olet rakastunut ihmiskuntaan. Se on hienoa.
/A