seuraava »

[Avicii]

Eihän henkiset piirit ja asiat ole ihmisyydestä erossa. Tottakai näitä egon buustaamisia saa mistä vain. Toisaalta ne voi samalla kyllä avata uusia näkökulmia myös. Minulle kun sanottiin että olen todella vanha sielu niin juuri minusta tuolloin tuntui, olin henkisesti niin väsynyt ja loppuunpalanut. Mutta samalla ihmettelin miksi en sitten ole viisaampi   Joten koen sielun, tai sisäisyyteni ikuisena eikä tietyn ikäisenä mutta kait nämä määritelmät on annettu että saadaan jonkilainen käsitys tai kuvan sielusta ja sen mahdollisesta kehityksestä.

[epona]

Ekle,

En usko, että kukaan sellainen sielu, joka olisi walk-in tai tullut suoraan lähteestä jättäisi näitä traumojaan käsittelemättä. Itseasiassa olisi ihan mielenkiintoista päästä juttelemaan tällaisen tietyllä tavalla kehittyneen sielun kanssa - ehkä on olemassa jotain, jota he voisivat meille opettaa. Esim. jokin tapa, jolla käsitellä traumoja tai karmaa nopeammin tai sulavammin...

Jankutat nyt tota samaa, se meni varmaan kaikille jo perille ensimmäisellä kertaa.



Onkohan ne tähdet tänään jossain agressio - asemassa kun tulee minunkin puututtua ihan ihme juttuihin täällä...


/A

[Eklektikko]

Minä koen traumojen käsittelyn yhden inkarnaation sisäiseksi  maalliseksi asiaksi, kun taas karma on inkarnaatiokierron kokonaisuuteen liittyvä juttu.

Karmasta voi sanoutua kokonaan irti, olen itse tehnyt niin ja kummasti elämä rauhoittui. Sen sijaan ne maalliset traumat, ne vain täytyy käsitellä ihan maallisinkin keinoin, mutta toisaalta siihen voi olla tosi paljon apua esim. energiahoidoista jotka antavat voimaa hommaan ja itselleni tuli synkronistisesti eteen aina juuri oikealla hetkellä sopivaa tietoa ihan siihen maalliseen työhön. Joten siihenkin tavallaan tulee mukaan se hengellinen aspekti sillä tavoin. (Tosin järjestys oli minulla se, että ensin ne maalliset traumat pois systeemistä ja sen jälkeen alkoi tulla eteen sitten tietoa näistä hengellisemmistä asioista esim.  juuri siitä karmasta irtisanoutumisesta.)

Jaa, että kun on kerran jotain ketjussa sanonut ja sitten tulee eteen aivan uusi näkökulma (tämä itsepetos) johon sama asia myös tuntuisi liittyvän, niin sen mainitseminen on sitten jankkaamista?   

[Varjotar]

Vanha sielu täällä. Tää maailma on nähty jo aika monta kertaa, eläimenä ja ihmisenä ja toiminta on juuri tuota minä teen mitä lystää- kuten vanhan sielun kuvauksessa kerrotaan.

[Lilli]

Täällä muistaakseni on joskus keskusteltu, että näistä henkisistä teorioista saa helposti tuollaisen pakokeinon tai egon buustausvälineen. Jos tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja sopeutumattomaksi yhteiskuntaan, voi korvata siitä aiheutuvan pahan olon ajattelemalla, että on indigo, vanha sielu yms., termejä joiden "ylemmyyttä" buustataan niin, että voi kokea olevansa jotakin merkityksellistä. Tämä on suuri kysymys myös siinä miksi aihetta kohtaan on paljon skeptikoita, heidän silmissään se näyttäytyy lähinnä tuollaisena. Moraaliheitto myös henkisten piirien puoleen - miksi ihmeessä näitä termejä pitää buustata niin mahtipontisesti? Mutta, eniten ne taitavat olla ne pelkkä myynti mielessä olevat toimijat, jotka sille linjalle lähtevät.

Kyllä minullakin tulee tällainen mieleen. Pidän aika vastenmielisenä sitä ilmiötä, että vanhemmat antavat lapsilleen mahtavia nimikkeitä ja lataavat heidän niskaansa kohtuuttomia odotuksia. Riippuu hieman piireistä, mitä nämä nimikkeet ovat, mutta kuvitellaanpa 1-vuotias sitten tulevaksi presidentiksi tai Jeesukseksi, niin kysehän ei ole muusta kuin vanhempien omista projektioista, eikä siitä, mitä lapsi oikeasti on ja mitä hän on suunnitellut elämällään tekevänsä. Entäs jos lapsi onkin ihan tavallinen? Joutuuko lapsi pelkäämään koko ikänsä sitä, että tuottaa vanhemmilleen pettymyksen kun ei ollutkaan sen ihmeellisempi kuin kukaan muukaan?

[Lilli]

Positiivisena asiana tämän uuden ajan tiimoilla olen huomannut miten todella monet ihmiset ottavat nämä "huuhaa" asiat enemmän ja enemmän tosissaan ja heille on kiva kertoa asioista ilman että heti tulee skeptisiä vastalauseita vastaan.. vaikka meillä paljon onkin nuoria sieluja joukossamme, kokeneempien sielujen määrä myöskin lisääntyy ja sitä kautta tietoisuus asioista.. mielenkiintoista seurata miten tämä yhteiselo oikein muuttuu ja jatkuu..

Mikäli Michael-entiteettiä on uskominen, niin keskimäärin ottaen suomalaiset ovat kypsässä tai vanhassa sieluniässä tällä hetkellä (olisiko 10 vuotta vanha tieto, tilannehan elää koko ajan). Eli jos arvelee täällä olevansa vanhahko sielu, niin osuu todennäköisesti oikeaan, mutta vanhahkoja ne ovat muutkin!  Itsetutkiskelun tarve on näissä kahdessa sieluniässä vahva ja sosiaalinen tilaus sekä internet on mahdollistanut sen, että samanhenkiset ihmiset voivat kokoontua erilaisille foorumeille (nimettömyyskin on näissä piireissä etu tiettyyn rajaan asti) tai etsiä tietoa hyvinkin moninaisista lähteistä.  Televisiokin on ollut ehkä 90-luvulta lähtien täynnä rajatietoaiheisia sarjoja, eikä niitä olisi, ellei niille olisi katsojia. Eli tietoisuus on kasvanut, koska oudoistakin ilmiöistä keskustellaan julkisesti. Jopa tiedepuolelle on myönnetty suuria tutkimusmäärärahoja ihmisten paranormaalien kokemusten selvittämiseksi, eli sellainen tyystin torjuva asenne on kaiketi lievenemässä kaikkein rationaalisimmissakin piireissä.

Minusta se on vaatinut paljon myyräntyötä, jotta henkiset ilmiöt ovat tulleet ulos sieltä häpeällisestä kaapista ja muuttuneet melkein hyväksyttäväksi asiaksi.

[Nefarian]

Minua kiinnostaa miten sielu kehittyy tuon vanhaksi sieluksi kutsutun vaiheen jälkeen, mitä sen jälkeen tulee.

samaisissa Michaelin opeissa mistä tässä on jo puhuttu, niin vanhan sieluniän jälkeen tulisi vielä Transsendentaalinen eli yliaistillinen taso esim. Gandhi.. sekä sen jälkeen ääretön sielu.. esim. Buddha ja Jeesus
näiden jälkeen ei sitten enää inkarnoiduta.. nämä ovat ilmeisesti hyvin harvinaisia..

[Varjotar]

Onko kellään tietoa miten sieluniät määritellään? Sielunvuosissa, elämien määrässä tms? Sielunkierron mitta yleensäkin?

Musta jotenki vanhanaikaisee työelämän mallii on mahdoton sopeutua, mutta samoin käsittämättömäksi muuttuvaan teknologiahömppäarkeen, jossa mitä epämääräisimmät ilmiöt, arvot ja täys tyhjyys ovat nousseet merkitykseensä.
Välillä sitä on ihan pyörällä päästää, että mikähä tuoki on ja muista vaa yksinkertaisuuden menneisyydestä.

[Amber]

Jokaisella sieluniällä on omat kehitystehtävänsä. Sielu siirtyy uusiin kehitystehtäviin sitten kun aiemmat on opittu. Elämien määrällä ei ole merkitystä.

[Lilli]

Onko kellään tietoa miten sieluniät määritellään? Sielunvuosissa, elämien määrässä tms? Sielunkierron mitta yleensäkin?

Jos aloitat tämän ketjun alusta, niin sieltä heti toisesta viestistä löytyvät lyhyet määritelmät. Määritelmät ovat peräisin Michael-kanavoinneista. Muistakin lähteistä löytyy sieluniän määritelmiä, esimerkiksi Michael Newtonin kirjoista, joissa tiedot on hankittu hypnotisoimalla tuhansia asiakkaita. Newtonin kirjoissa korostetaan, että esimerkiksi herkkä luonne ja kiinnostus New Age-tyyppiseen henkisyyteen eivät ole varmoja merkkejä vanhasta sielusta, vaan vanhoilla sieluilla on hyvät elämänhallintataidot ja paljon kärsivällisyyttä. He ovat useimmiten tyynen lempeitä ja suuntautuvat mieluiten palveluun, joskin muiltakin elämänalueilta heitä löytyy.

Kypsyyttä ei voi varmastikaan mitata pelkästään elämien määrällä tai eletyillä vuosilla vaan sillä, miten erilaiset kokemukset ja tehtävät on käsitelty. Jotkut ovat luupäitä, hakkaavat päätä seinään samoissa asioissa elämästä toiseen, kun taas toisilta homma luistaa paremmin. Michael Newtonin kirjoissa sielun edistymisen tunnistaa myös sielun väristä. Nuorimmat sielut ovat valkoisia ja väri vaihtuu hissukseen punertavien sävyjen kautta kohti keltaista, vihreää ja sinisen sävyjä. Syvän  tummansiniset ja violetit sielut eivät enää inkarnoidu. Keltaisilla sieluilla ja sitä vanhemmilla sieluilla on jo opastehtäviä, joita voidaan hoitaa inkarnoituneenakin.

[Varjotar]

Voiko oman sielunsa värin saada jostain selville?
Ja entäs sielut, joiden ei tarvitsisi enää tulla tänne, eli jotka ovat käyneet kehityksensä läpi, mutta haluvat tulla kuitenkin? 

[Lilli]

Voiko oman sielunsa värin saada jostain selville?
Ja entäs sielut, joiden ei tarvitsisi enää tulla tänne, eli jotka ovat käyneet kehityksensä läpi, mutta haluvat tulla kuitenkin? 

Tuossa Newtonin aineistossa sielun värit selvisivät hypnoosissa. Hänhän hypnotisoi asiakkaansa elämien väliin, joskin siinä selvisi kyllä entisiäkin elämiä. Ensialkuun Newton luuli, että kaikki sielut olivat valkoisia, koska tällaisia tuli hänen vastaanotolle eniten. Sitten selvisi, että näin ei ole. Siinä vaiheessa, kun vastaanotolle tuli ihmisiä, jotka tulivat selvittämään jotakin neuroosia tm. ongelmaa, kehittyneempiä sieluja oli vähemmän, mutta sitten kun sana kiiri Newtonin työstä, vastaanotolle alkoi tulla enemmän kypsempiä sieluja.

Jos ei tarvitsisi enää inkarnoitua, maan päälle on todennäköisesti valittu tehtävä oppaana.

[forestflower]

Muistelisin olleeni Markku Mannisen luennolla joskus vuosia sitten ja hän sanoi katsovansa sieluniän siitä, missä huoneessa kuu on. Tiedän, että tästä ei ole apua, kun en muista tarkemmin. Mutta kannattanee googletella Mannista.

[Lilli]

forestflower,

juu Manninen käyttää tuollaista systeemiä. Tosin kyseessä ei ole kuun huone vaan kuunvaihe. Hän käyttää vain kolmea kuunvaihetta uusikuu, täysikuu ja vanhakuu, joille kullekin tulee kokoa 120 astetta. Uusikuu kuvastaisi nuorta sielua, täysikuu keski-ikäistä sielua ja vanhakuu vanhaa sielua. Tässä on vain se vika, että tulkinnoissa 33% mahdollisuus osua sattumalta oikeaan, mikä on minusta pikkuisen liikaa.

[forestflower]

Kiitos Lilli korjauksesta. Olin muutenkin aika pihalla siellä luennolla - jos kyllä muutenkin astrologian parissa.