seuraava »

[Avicii]

Omasta mielestäni minulla on valkoinen sielu, tosin silloin Marja Pennasen ynm muiden tulkinta siitä että ole hyvin, hyvin vanha sielu ei pidä paikkaansa.

Oli niin tai näin niin olisi kyllä kivaa tietää värin jos olen itse tulkinnut väärin, mahdollista sekin.

Toisaalta en koe tämän niin tärkeäksi aiheeksi.

Sen tiedän että tyttäreni oli osittain mun oppaani ennen syntymäänsä.

[Lilli]

Olisin kyllä itsekin kiinnostunut käymään LBL-hypnoosissa, mutta tällä hetkellä Suomesta ei taida löytyä yhtään koulutettua terapeuttia. Michael Newton itse kuoli muistaakseni viime vuonna, mutta ehti kouluttaa kyllä joukon hypnoterapeutteja myös tällaiseen työhön. Joitakin kertomuksia olen lukenut ihmisiltä, jotka ovat LBL-regressiossa käyneet. Yksi sessio saattaa kestää tuntikausia.

Mutta itselläni on opastehtäviä, joten sielun värin on pakko olla vähintään kullankeltainen.

[Avicii]

Ahaa.

No sulle Lilli kyllä sopii tuo opastehtävä.

Itse tulin siihen tulokseen että sieluni on kyllä kieltämättä hyvin vanhanaikainen jos ajatellaan että eletään sentään 2000-lukua.

Ehkä se sisäinen ristiriita ja opit kuulunee päivittää itsensä tähän aikaan, edes joissain määrin. Tosin näin vanhemmiten olen alkanut jo pikkuhiljaa olemaan tästä kiitollinen myös omalla tavallani.

Ihan kaikkiin hömpötyksiin en lähde enää mukaan. Joskus mulla oli kausia jolloin tunsin itseni hyvin, hyvin vanhaksi ja väsyneeksi.

Mutta kaiketi näille lienee monia näkökantoja ja tulkintoja.

[Lilli]

On aika normaalia, että itsensä tuntee vanhaksi ja väsyneeksi jonkin kuluttavan elämänvaiheen jälkeen. Välillä mietin, ovatko nämä tunteet enemmän fyysisiä vai henkisiä. Ehkä molempia. Minulla oli viimeksi sellainen vaihe joskus 10 vuotta sitten, jolloin kaikenlaista kasaantui ja olin todella lähellä burn outia. Sitten yksi päivä olin yltä päältä hiessä ja tunsin, että nyt tulee kuolema. Raahauduin sänkyyn (n. 10 askelen ottaminen oli todellinen voimainponnistus) ja "kuolin". Ihan kuin olisin pudonnut synkän metsän lävitse omaan pohjaani, mistä löysin rautanyrkin sydäntäni pusertamasta. Tämän kun löysin, nyrkki aukeni ja minulla oli välittömästi parempi olo. Puolisen vuotta akkujen latausta ja sitten olin taas pirteä kuin peipponen!

Nyt olen ollut taas jossain määrin väsynyt, mutta se lienee normaalia pienten ja energisten lasten äideille.

[Avicii]

Totta.

Kyllä tässä viimevuosina on tullut kantapään kautta opittua hiljentämään tahtia.

Jo kolmen lapsen äitina ja ex reissutöissä on opettanut sen että kaikessa ei tarvi aina loistaa ja mitään ei menetä vaikka ei ole kaikessa niin aktiivisesti mukana.

Onneksi 3 burn outtia on opettanu enemmän hiljentymään ja kuuntelemaan sydäntä. Päätehtäväni tässä elämässä on kuitenkin ollut äityis ja kaikki yritykseni palata työelämään on mennyt pieleen ja kaikki ovet on suljettuna.

Nyttemin osaan jo paremmin suhtautua tähän vaikka sivulliset näkee varmaan asian pelkkänä vastaoinkäymisinä.

Nuoresta iästäni huolimatta musta tulee mummi ensi keväänä ja tämä saa sydämeni ihan sikkuralle 

[Avicii]

Tulipa tässä mieleen että tuntevatko vanhat sielut enemmän viisautta?

Jossain määrin tunnen itseni vielä 45 v hyvin kakaraksi ja taas toisilla osa-alueilla enemmän kypsäksi 

Ehkä liittynee kokemuksiin ja kokemattomuuteen.

[Kyllikki6]

Itselleni viisaus on sitä, että pystyy oman kokemuksensa läpi tai kautta katsomaan asioita objektiivisesti, ettei enää samaistu täysillä niihin tunnemyrskyihin, vaan pystyy näkemään  myös kolikon toisen puolen.

Hih, täällä on mittarissa kohta 41 ja koen hyvin vahvasti olevani 41 vuotta NUORI, ennemmin kuin vanha. Mutta taas jos vertaan itseäni muutaman vuoden nuorempiin kavereihin, jotka rypee vielä ihan alkutekijöissään, niin koen kyllä tietynlaista kypsyyttä ja sellaista "vanhemman viisautta", pystyy tsemppaamaan, että sekin vaihe loppuu ajallaan.

[Lilli]

Tulipa tässä mieleen että tuntevatko vanhat sielut enemmän viisautta?

Jossain määrin tunnen itseni vielä 45 v hyvin kakaraksi ja taas toisilla osa-alueilla enemmän kypsäksi  

Ehkä liittynee kokemuksiin ja kokemattomuuteen.

En ole kyllä tuntenut itseäni kakaraksi koskaan ja vaikka minulla on suhteellisen pitkä lapsuus (leikin 15-vuotiaaksi asti), niin sitten kun se loppui, se loppui. Sisäinen lapsikin kasvoi isoksi jo aikoja sitten. En missään nimessä kuvittele tietäväni kaikesta kaikkea eikä kaikista mahdollisista asioista ole kokemusta (ainakaan tässä elämässä). Uusia asioita tulee aina välillä eteen ja jos niiden opettelusta jaksan innostua, niin bueno. Oikeastaan yksi elämäni suurimmista huveista on paneutua johonkin uuteen ja tuntemattomaan.

Olen facebookissa yhdessä ryhmässä, jonka jäsenet ovat omasta mielestään vanhoja sieluja, tai ainakin he kokevat sopivansa yleisiin, kirjallisuudesta löytyviin määritelmiin. On sitten eri asia, ovatko he/minä oikeasti vanhoja sieluja. Joka tapauksessa yleisiä piirteitä tuntuu olevan:

-Myers-Briggs -persoonallisuustestissä tulee n. 75%:sti tulokseksi INFJ, INFP, INTJ tai INTP. Loput 25% on intuitiivisia ekstrovertteja. Havainnoivat S-tyypit ovat todella harvassa.
-Ovat usein erityisherkkiä, kuten muotisana kuuluu sekä empaattisia. Jotkut ovat suorastaan empaatteja, ts. empatiakyky on erittäin suuri ja koetaan joskus ongelmaksikin.
-Lapsuudessa paljon haasteita. Vanhemmilla usein mielenterveysongelmia, narsismia, alkoholismia. Jotkut tuntevat olevansa ainoita avarakatseisia muutoin ahdasmielisessä ympäristössä.
-Yleensä vaikeimpana elämänvaiheena pidetään teini-ikää, jolloin kiinnostuksen kohteet eroavat räikeästi ikätovereista. Kiinnostus kohdistuu usein taiteeseen, historiaan, tekniikkaan, biologiaan, psykologiaan, terveyteen tai henkisyyteen.
-ryhmän jäsenet voivat kärsiä ahdistuksesta tai masennuksesta, mutta he kykenevät näihinkin asioihin pureutumaan varsin syvällisesti. Ymmärtävät hyvin itseään ja muita
-Ryhmä on iso. Siitä huolimatta monia muita ryhmiä vaivaavat loanheitot, raivarit, riidat yms. ovat harvinaisia.
-Henkisyys ei välttämättä ole ollut läsnä lapsesta lähtien, mutta alkaa vetää puoleensa jossain vaiheessa elämää. Myös erilaiset heräämiskokemukset ovat yllättävänkin tavallisia. Kaikki eivät usko reinkarnaatioon, mutta valtaosa kyllä.
-Vastenmielisyys dogmaattisia oppeja kohtaan.
-Rakkauselämässä usein suuria vaikeuksia. Kuitenkin myös kohtaamiset sielunkumppaneiden kanssa yleisiä (mikä ei tee niistäkään helppoja suhteita)
-Yleistä ryhmän tunnelmaa voisi kuvailla kaikesta henkisestä materiaalista huolimatta hyvin maadoittuneeksi ja vakaaksi. Monissa muissa henkisissä ryhmissä mennään korkealla ja kovaa ohuessa yläpilvessä, mutta täällä kuitenkin se elämänkokemus ja silkka maalaisjärkikin on vahvasti mukana.

[Avicii]

Kiitos tästä.

Melkein kaikki natsasi.

Mietin että voisiko olla niin että hieman vanhemmilla sieluilla on enemmän kapasiteettiä selvitä hyvin vaikeista elämäntilanteista? Se voisi selittää myös se miksi toisilla on niin rankkoja taustoja myös.

Tulipa mieleen myös indigot ja kristallit. Ovatkohan hekin vanhoja sieluja?

[Lilli]

Juuri nuo elämänhallintataidot erottavat ainakin Michael Newtonin mukaan vanhemmat sielut nuoremmista. Eli ei vanhat sielutkaan vaikeuksilta välty, he vain osaavat vain kohdata vaikeutensa rakentavasti. Tämän prosessin seurauksena on useimmiten kasvu.

[Zoja]

Olisin kyllä itsekin kiinnostunut käymään LBL-hypnoosissa, mutta tällä hetkellä Suomesta ei taida löytyä yhtään koulutettua terapeuttia. Michael Newton itse kuoli muistaakseni viime vuonna, mutta ehti kouluttaa kyllä joukon hypnoterapeutteja myös tällaiseen työhön. Joitakin kertomuksia olen lukenut ihmisiltä, jotka ovat LBL-regressiossa käyneet. Yksi sessio saattaa kestää tuntikausia.

Mutta itselläni on opastehtäviä, joten sielun värin on pakko olla vähintään kullankeltainen.

Minuakin kiinnostaisi mennä LBL-regressioon. Ulkomaille ei vain ole mahdollista lähteä.

Minun sieluni väri on luultavasti keltainen tai vihertävä, olen unisymboleiden kautta tulkinnut asian näin. Vielä on siis matkaa siihen, että olisi vanha sielu, joka ei inkarnoituisi maan päälle. Minun lapsissani on yksi, joka on selvästi vanha sielu, hän on aivan omaa laatuaan suhtautumisessa asioihin sekä viisaudessaan. On mielenkiintoista seurata, kuinka lapsen ruumiissa elävä vanha sielu sopeutuvat elämään keskenään.