seuraava »

[t.touhula]

Puhut viisaita Lilli! ...jälleen kerran.
Ei pidä alkaa tohtoroimaan sellaisia, jotka eivät tahdo toteuttaa elämän suunnitelmaa itseensä nähden vaan elävät päivästä toiseen laput silmillään kuin ravihevonen, juosten päävoittojen perässä. Gloriaa vain jäljestämässä.

Vain sellainen oppii, joka tahtoo oppia
ja
jotta tahtoa löytyy,
täytyy olla sisäinen tarve muutokseen.
(Siis muutamat ruvet polvissa
kömmähdysten seurauksina.
Sekä kyllin tuhti v*tutus
omaa itseään / (*) kohtaan.)

... (*) / kyvyttömyyttään todeta näkemyksettömyytensä


Onneks mun luonteessa tuota v*****sta
on riittänyt joka päivälle läpi elämän.
Jatkuisipa vaan, jotta oppisin lisää
mahdollisimman monesta asiasta.

Lopuksi hoilaan: Ennen kuolemaa varmaan, Onnin kohdata saan.    

[Anno]

Sieluuntumisen opastaminen halukkaille (jossain vaiheessa).

Itseäni lainaten: halukkaille, ei todellakaan saarnaamalla tai hoputtamalla. Sellainen ei kuulu minulle (tai kenellekään muullekkaan), koska se on puuttumista yksilön vapaaseen tahtoon JA sielunsuunnitelmaan. Enemmänkin vertaistuki, mitä itse olisin aikoinaan kaivannut. Opas siten, että olen kulkenut sen tien (toki se jatkuu edelleen), voin antaa vinkkejä, valaa uskoa, tsempata. En kyllä ole mitään praktiikkaa perustamassa, tai muutenkaan ottamassa päätä pois pensaasta. Piilossa on mukavan turvallista.  Saa nähdä. Kyllä se selviää.

[Lilli]

Anno, vertaistuki on hyvä. Ota nyt vaan se pää pois pensaasta, mitä sinä siellä..

[Riitta]

Minulla Saturnus yht. Saturnus auttoi aikalailla loytamaan itseni ja jopa uskalsin menna Goljattia vastaan pieni linko kadessani(eli voittaa kaikki pelkoni) ja lahdin matkalle joka aukaisi tieni uuteen satumaailmaan tukenani muutama kultainen planeetta..

[Evig]

Hei, olen uusi täällä.
Sain aavistuksen/tuntemuksen elämäntehtävästäni viime vuoden sisällä ja se on vahvistunut, mutta kaipaan edelleen kehitystä, oppimista sillä saralla.. Itselläni ilmenee sitten, että joskus kun keskustelen vastaanottavaisen ihmisen kanssa vaikkapa jostain ongelmasta, tarkoittamattani johduin siihen tilaan jolloin "autan", "opastan" tai sanon jotakin "viisaista" jonka heidän tarvitsi tietää sillä hetkellä vaikka he eivät itse tiennyt tarvitsevansa, eivätkä ehkä tiedäkää koskaan.
Itse tuntuu sillä hetkellä kun annan neuvoja, olen jotenkin poissaoleva, en ehkä muista jälkeenpäin mitä olen sanonut tai sanon ajattelematta. Tuntuu joskus, että jokin muu puhuu puolestani. Uskon sen olevan "Elämä" joka on kaikkialla ympärillämme mutta emme enää aisti sitä tai ole yhteydessä siihen.
Tämä on hassua, sillä minun oli aiemmin erittäin vaikea ilmaista itseni kielellisesti tai ajatuksiani, minulla tökkii aina kommunikaatiossa mutta hyväksyin vain tuon "Elämän" viestintä kauttani enkä enää yritä estellä siitä mitä Elämä haluaa sanoa meille. Kuulostaakohan kenelläkään muilla tutulta? Miten voisin kehittää tämän asian kanssa ja mihin pystyisin?

evig

[Kuuhilda]

Mulle Mää puhun välillä niin viisaita, etten ittekään tajua miten mää semmosia oikein osaan viisastellakaan Se tuntuu just tulevan jostain, ja siltä,kun joku tavallaan käyttäs mun suutani.

Ni en mää tiä mitä sillä vois tehdä, ja pitäskö sitä jotenkin jalostaa tms. Se vaan tulee ku on tullakseen, ja oon antanu tulla sitte.
Ehkä sitä on sitten joku "tiedotusväline" yläkerralle, ja he käyttävät sillon kun tarviivat?

[Minna]

Sellaiset ajatukset tuli sinun kohdallasi, että toimit kanavana, jonka kautta muut saavat lohtua ja voimia. Se taito on ollut sinulla jo kauan aikaa (monenmonen elämän ajan), mutta nyt oli sille sopiva hetki tulla esiin. Olet ehkäpä tehnyt sopimuksen ennen tänne tuloasi. Kannattaa luottaa siihen, että sinunkin kohdallasi asiat sujuvat parhaiten hötkyilemättä. Oikeat ihmiset ja tilanteet tulevat vastaan, joten kehityt ja opit takuuvarmasti.

Minulla oli ennen ihan sama juttu. Minusta tuntui siltä, kun ihmiset eivät kuunnelleet minua tai heitä ei kiinnostanut mielipiteeni. Joskus kun sanoin vitsin, se ei yleensä herättänyt mitään reaktiota. Lapsena olin hyvin puhelias, mutta se katosi sitten teinivuosina. Eipä sitä sitten viitsinyt höpöttää muille kuin kavereille, kun ei näyttänyt juuri muita kiinnostavan. Se oli hyvin outoa, täytyy sanoa. Olen löytänyt voimani ja ääneni isompana, ja siihen voi vaikuttaa sekin, että olen nyt paremmin läsnä nykyhetkessä sekä tunnen itseni.

[Peesii]

Olen lapsesta asti tuntenut itseni jotenkin oudoksi tai ajatellut asioita jo silloin ei-lapsimaisesti. Monien oli vaikea hyväksyä minua, koska olin niin oikeudentajuinen ja ajatukseni olivat niin eri tasolla. Sanoin jo lapsena, että minusta tulee psykologi tai psykiatri. No, pienen mutkan kautta päädyin terveysalan kautta sosiaalialalle, kiinnostuksenkohteena mielenterveystyö. Parin tutkinnon, NLP-opintojen kautta olen kiinnostunut yhäenemmän henkisestä näkökulmasta, koska olen loputtoman utelias ja haluan ymmärtää ihmisiä, asioita ja ilmiöitä monelta kantilta. No, intohimona ei ole auttaminen, vaan yhdessä oppiminen ihmisten kanssa ja toki hienoa, jos pystyn antamaan erilaisia näkökulmaa työni kautta. Tunnen itseni oppaaksi, vaikka en ole selvänäkijä, kanavoitsija tms. Tämä tuntuu luontevalta ainakin nyt.

[t.touhula]

Taidat peesii olla numerologisesti 7. Tarina uppoaisi esimerkkinä aiheesta vaikka oppikirjaan.

[Peesii]

t. touhula, kerro ihmeessä lisää, jos tiedät aiheesta enemmän. Mulla on jotenki nyt ihan pasmat sekaisin henkistymisen kanssa ja näiden eri termien kuten kanavointiketjussakin totesin. Semmoinen jännä fiilis, että asioita alkaa ymmärtää enemmän, mutta jotenki semmonen lopullinen ymmärrys on vielä kateissa. No, matka jatkuu.

[Manta Myrsky]

Minä koen, että elämäntehtäväni on toisten auttaminen ja kuunteleminen. Auttaminen ei ole (ainakaan vielä tässä vaiheessa) mitään "suureellista", vaan sitä, että minun kuuluu auttaa lähimmäisiäni eli kaikkia ihmisiä ja eläimiä pienissä arkisissakin asioissa aina, kun siihen on mahdollisuus. En työskentele millään hoiva-alalla, mutta välillä tuntuu, että olen varsinainen mummomagneetti: etenkin vanhat ihmiset tulevat hyvin helposti puhumaan minulle, ja silloin minä tyttö se vain kuuntelen ja koen, että se kuulluksi tuleminen on toiselle todella tärkeää. 

[Ginger86]

Manta Myrsky, kiitän sinua kaikkien mummojen, pappojen ja muidenkin puolesta sitä, että kuuntelet. Se todella on tärkeää! Jokaisen tarina on merkityksellinen, mutta on olemassa ihmisiä joilla ei ole ketään, kenelle tarinansa jakaisi. Ihana mummomagneetti, jatka samaan tapaan

[Peesii]

Tuo mummomagneetti-ilmiö on mielenkiintoinen. Minulla kokemusta myös siitä, että juopot, narkkarit ja muut kulkurit lyöttäytyvät seuraan.  Eikä siinä mitään, kun on kuullut mielenkiintoisia tarinoita. Joskus kyllä taktikoin, ettei kanssani pääse kekustelemaan, jos olen uupunut työpäivästäni, kun sielläkin kuulee niin paljon kaikkea ja on tukena.

Olisi kyllä helpottavaa, jos näistä nykyisistä tuntemuksista, ajatuksista ja kokemuksista pääsisi keskustelemaan hlökohtaisesti ajan kanssa jonkun kanssa, mutta nykyään kaikki maksaa eikä minulla ole rahaa kustantaa 100€ tunnin keskustelusta, kun ei siinä ehdi saada kuin pintaraapaisun.

[Suomityttö]

Peesii, laitoin sulle yv:tä.

[Varjotar]

No osattiinhan tämäki minulle vihdoin kertoa