Minä luin kaiken sopivalta tuntuvan mitä kirjaston itseapu- ja elämäntaito-hyllyistä löytyi. Lisäksi kävin alkohlistien aikuiset lapset -ryhmíssä, joka nimestään huolimatta sopii kaikille joilla on ollut missä tahansa lapsuudenympärsitössään ongelmia. (Minunkin pahimpia oli koulukiusaaminen). Täysin en 12-askeleen ryhmien perusideaa allekirjoita, väittävät että kokonaan ei voi toipua, mutta ympäristö on mukava kun haluaa vuodattaa tuntojaan turvallisesti - muiden puheenvuoroja ei saa kommentoida - ja ainakin minulle sattui myös niin, että ryhmissä oli aina sellaisia, joiden kokemukset olivat omia paljon karmeampia, jolloin ne omat kokemukset asettuivat oikeaan perspektiiviin. Ja vielä tärkeämpää oli se, että oli myös niitä joiden kokemukset ja tunnot olivat lähes identtisiä, mikä auttoi hälventämään sitä toipumisen alkuvaiheen tunnetta, että on jotenkin friikki, omituinen ja hävettävä poikkeus.
Tässä muutamia kirjoja jotka olen kokenut myös hyödyllisiksi, napsin tiedot helmet.fi eli kirjaston tietokannasta:
Irti läheisriippuvuudesta : miten lopetan muiden holhoamisen ja alan huolehtia itsestäni / Melody Beattie Ko. nimi ongelmalle on vähän kärsinyt inflaation, koska yhtä hyvin voi olla liiankin irrallinen ja ns. vahvuuteen sairastunut ja vaikuttaa ehkä muista ihmisistä siltä, että on hyvinkin ok. Tuo kirja keskittyy aika lailla siihen, miten lopettaa muiden hyysääminen, mutta vaikka se ei olisikaan ongelmana koin teoksen erinomaisena itsediagnostiikan välineenä sen vuoksi, että siellä oli hyvin ryhmitellyt luettelot 'oireista' joista huomasin että jostain ryhmästä ei löytynyt mitään ja jostain sitten tosi paljon. Varmaan jokainen on epätasapainossa myös ihan omalla yksilöllisellä tavallaan. Eli vaikka mitään muuta hyötyä ei kirjasta olisi, sillä saa hyvin kartoitettua mitkä ovat ne omat ongelmat, joita täytyy työstää. Osa listosta kun ei kosketa itseä ollenkaan, toiset taas paljonkin.
Tunteiden alkemiaa : uusin tavoin mielentyyneyteen / Tara Bennett-GolemanTämä on erinomainen teos monessa suhteessa, perustuu buddhalaiseen psykologiaan ja valottaa esim. mantelitumakereaktiota, eli selittämättömiä äkillisiä tunnereaktioita tietyissä tilanteissa. Ne ovat muuten poikkeus siihen aina tolkuttamaani 'aiheutamme omat tunteemme ajatuksillamme' juttuun: Mantelitumakereaktiokin on omien aivojen aiheuttama, mutta täysin ilman ajatustoimintaa, kun mantelitumake reagoi ilman aivokuoren eli älyn väliintuloa tilanteeseen, joka on sinne ohjelmoitunut ns. vaarallisena ja hengissäsäilymisreagointia vaativana.
Tunnista varjosi, tunne itsesi : opaskirja, jonka avulla voit kutsua elämääsi oman voimasi, luovuutesi, ainutlaatuisuutesi ja unelmasi / Debbie Ford Tämä on erinomainen teos itsessä kiellettyjen ja tukahdutettujen asioiden löytämiseen.
Nämä muistin nyt yhtäkkiä ulkoa, mutta samoista aiheluokista mistä nämä löytyvät, löytyy myös paljon muita hyviä teoksia ja eri ihmiset kokevat varmaan eri teokset eri tavoin hyödyllisiksi. Minä luin aivan kaiken, mikä tuntui vähääkään koskettavan itseä ja osa niistä oli sitten hyödyllisiä ja osa taas ei ollut. Mutta ei siihen hirveästi aikaa mennyt; aika nopealla selailulla ja sisällysluettelon läpikäynnillä voi huomata mitkä kirjat ovat niitä jotka koskettavat itseä.
Ja jos löydät mitään teoksia joissa puhutaan yhteyden ottamisesta sisäiseen lapseen, se on hyvin hyödyllistä, sillä se sisäinen lapsi on voinut vuosien varrella vähän piiloutua ja voi joutua hieman tekemään työtä, ennen kuin pääsee yhteyteen sen kanssa ja siten kiinni niihin lapsuuden tuntoihin, joita haluaa käsitellä. (Äkkiseltään en löytänyt mitään kirjaston tietokannasta, mutta en ehkä osannut vain hakea.) Tällaisen kurssin taisin joskus käydä, se maksoi kai vain kympin tms. eli monistemaksun paksuhkosta nivaskasta, jota käytiin läpi:
http://www.indigoprinsessa.com/sislapsikurssi.htmlSe oli tosi antoisa ja edesauttoi sisäisen lapseni tuntojen löytymistä. Pian kurssin jälkeen näin unen, jossa se sisäinen lapseni tuli halaamaan minua.
Tällaisella kävin myös:
http://www.kehoterapia.net/kurssit/vapautatunneenergiasi.htmlMinä olin tuossa vaiheessa tilanteessa, jossa ei ollut mitään ulospäästettävää, eli kokemus oli itselleni sangen laimea, mutta jestas että ihmiset saivat siellä kyllä purettua tavaraa ulos itsestään todella reippaasti! Voi siis olla hyvä niille joilla on paljon tunnelukkoja purettavana, jotkut ovat kuulemma käyneet useankin kerran, koska yhdessä päivässä jaksaa purkaa vain tietyn määrän. Tästä en osaa sanoa onko hyötyä kaikille, minulle oli vähän vähemmän tuossa vaiheessa, kun pahimmat höyryt oli silloin jo päästelty ulos.
Sitten kävin paljon keskusteluja eräällä mielenterveyteen liittyvällä keskustelupalstalla, jota ei enää ole olemassa (tämä oli tuossa vuosituhannen vaihteessa), kirjoitin päiväkirjaa tunnoistani ja juttelin muutamien läheisten ystävien kanssa aiheiden tiimoilta. Lisäksi sain sitten energiahoitoja (ilmaiseksi, muutamassa paikassa pääkaupunkiseudulla moinen on mahdollista), mikä antoi sitä energiaa jatkaa työskentelyä.
Yksi huomioitava asia on se, että toiset (esim. minä) pystyvät tekemään koko toipumistyön itsenäisesti, toiset taas tarvitsevat ihan tasan samojen asioiden tekemiseen 'matkaoppaaksi' terapeutin. Tämä lienee enemmän temperametti- ja luonnekysymys, kuin mitään muuta.
Prosessi oli minulle sellainen, että ensin koin tarpeelliseksi haalia paljon tietoa aiheeseen liittyen, vaikka toki rupesinkin heti myös tekemään em. kirjallisuudessa olevia harjoituksia yms. Mutta lapsuudessa tukahdutetut tunteet on tuotava pintaan ja koettava - ei siis ajateltava älyllisesti, vaan pikemminkin koettava kehollisesti - ennen kuin ne pääsevät pois systeemeistä. Ja se voi olla ihan nopeaakin joskus, tunteiden osalta pätee tämä: Se mitä vastustat pysyy. Eli mitä reippaammin jonkin tunnetilan päästää ulos, sen nopeammin se menee ohi. Itku on tästä hyvä esimerkki: Jos itkua pidättelee, voi olla itkuinen olo vaikka päiväkausia. Kun päästää 'hanat auki' niin itku menee välillä ohi niin nopeasti, että tulee tunne että olisi nyt voinut vähän pidempäänkin vollottaa, kun siihen kerran ryhtyi.
Yksi varoituksen sana: Jos on jotain läheisiin (vanhemmat, sukulaiset yms.) liittyviä vanhoja asioita ja niihin liittyviä tunteita, niitä EI kannata käsitellä näiden ihmisten kanssa, eikä kannata kertoa heille näistä tunteista! Jotta siitä seuraisi mitään hyvää, olisi heidän täytynyt käydä itse samanlainen traumanpurkuprosessi itsensä kanssa läpi ja se ei ole kovin yleistä noin ylipäätään. Ja omalle toipumiselle ei ole ollenkaan välttämätöntä että traumojaan käsittelisi niiden aiheuttajien kanssa. Minä kirjoitin kirjeitä, joita ei ole tarkoituskaan lähettää, läheisille ihmisille. Ja kun esim. vihantunteet olin saanut pois systeemeistäni, suhtauduin heihin oikeastaan paljon rakastavammin ja hyväksyvämmin kuin ennen sitä, ymmärtäen että he todella olivat tehneet parhaansa niillä eväillä mitä heillä oli.
Ja vielä yksi sivuhuomio: Kaikenlaisilla lapsuusjutuilla on tapana aktivoitua parisuhteessa ollessa. Toipuminen lähes mistä tahansa käy usein nopeammin silloin, kun ei ole parisuhteessa. Törmäsin tähän tietoon heti luku-urakan alkuvaiheessa, satuin muutenkin olemaan sinkku juuri silloin ja tuntuikin todella hyvältä olla ihan yksikseen kun näitä kävi läpi.
Ja vielä rohkaisun sana: Tämä on niitä 80/20 prosesseja: 80% kaikista ongelmista on käsitelty 20%:ssa ajasta. Eli todella kustannustehokasta puuhaa! Ja sitä loppua 80% voi sitten rauhassa käsitellä pikkuhiljaa vaikka koko ikänsä tai jättää seuraavaan inkarnaatioon, ne kipeimmät ja haittaavimmat asiat tulevat kivasti ihan automaattisesti ensin pintaan ja loppu on sitten vain uusien ajatustottumusten harjoittelua ja hienosäätöä.
Puuh, melkoinen vuodatus, mutta tällaisen olisin itse halunnut lukea silloin kun olin alkuvaiheessa. Ja tietenkin kaikki mahdolliset hengelliset/rajatiedolliset asiat, niin hoidot, meditaatiot, opassopan apu, kuin kaikki muukin on aivan erinomaista kaiken tämän maallisen homman rinnalle, helpottaa ja nopeuttaa sitä ja tuo oivalluksia.