Niinpä niin. Solut kuuntelee ja stressi on pahapaha
Hiljennä itsesi ihminen. Ei siinä tarvita mitään ihmekikkoja, esim 15min rauhallista syvää hengitystä, ajatusten vapaata kulkua kerran päivässä on jo hyvä alku
Ei paha, mutta täysin vastakohtainen sille, mikä on mielestäni syvämeditaation "onnistumisen" ainoa objektiivinen kriteeri,
eli hengityksen spontaani pysähtyminen metabolian hidastuessa jopa selvästi enemmän kuin unessa
parhaimmillaan. MaharSi Patañjali (n. 200 eaa??), yoga-suutrain "kirjoittaja", kutsuu tuota nimellä neljäs, caturthaH (praaNaayaamaH).
Kolme muuta lienevät puuraka (täyttäminen, sisäänhengitys), kumbhaka (ruukku, pidättäminen) ja recaka (reetshaka, tyhjentäminen, uloshengitys).
baahyaabhyantaraviSayaakSepii caturthaH.
Patan mukaan tuosta neljännestä praaNaayaamasta seuraa (tietoisuuden) valon edessä olevan verhon katoaminen.
Yksi hyvä analogia tuolle on kuun (totuuden) täydellinen heijastuminen lammen (mielen) pinnasta: se voi tapahtua vain kun lampi
(mieli) on täysin tyyni eli oikeastaan lakannut olemasta (tämä koskee vain mieltä, ei lampea, höhö) vähäksi aikaa tai sulautunut kosmiseen mieleen (yoga-tila eli citta-vRtti-nirodha, eli [kSaNika, hetkellinen] samaadhi):
tataH kSiiyate prakaashaavaraNam.