(Lainaukset Athenan viestistä)
Tästä iltapainotteisesta syömiestä minun on pakko ihan oikeasti olla jyrkästi eri mieltä. Minun keholleni ainakaan ei sovi syödä ilta 8 jälkeen oikeen mitään. Uskon, että tämä on hyvin yksilöllistä.
Jos sinulle sopii aamupainotteinen syöminien, niin sitten sinulle sopii aamupainotteinen syöminen. Ei se sen kummempaa ole. Mutta ruuansulatusnesteitä erittyy joka tapauksessa parhaiten iltapuolella, joskin voisin kuvitella että aamupainotteisella syöjällä ilmiö voi olla vähemmän voimakas ja sopeutuu se kroppakin toki ruokarytmiin.
Nyt, kun en itse ole kävelevä tietosanakira, en osaa siteerata miksi juuri aamiainen ja lounas ovat päivän tärkeimpiä aterioita, mutta noin lonkalta ajattelisin sen jollain tasolla liittyvän ihmisen ruuansulatukseen ja siihen, että keho on aktiivisempi ja kyekevämpi sulattamaan ruokaa aamupäivästä /päivästä. Eri elimethän ainakin ovat aktiviisia vuorokauden eri aikoina ja esim. munuaisille yöllä nukkuminen /kunnon lepo on erityisen tärkeää.
Yleisesti ottaen elimistön puhdistustoiminnot ovat voimakkaimmillaan aamupäivällä ja niitä haittaa kaikenlainen syöminen. Jos jotain syö, niin sitten mieluiten emäksisiä asioita, eli hedelmäpainotteisesti tai salaattia, hapanmaitotuotteita tms. sillä emäsvoittoinen ruoka edistää puhdistumista. Munuaisia rasittaa ennen kaikkea nesteen juominen, joten jos niiden pitää yöllä levätä, niin ei sitten kannata juoda hehtolitraa ennen nukkumaanmenoa - eikä muutenkaan kannata, ettei joudu heräämään yöllä pissille.
Suolisto kyllä hoitaa hommaansa ihan ympäri vuorokauden, ohutsuolen alkupäässä tapahtuva ruuansulatusnesteiden eritys vain on parhaimmillaan siinä noin 18-22, mutta iltakuudeltahan voi aamupainotteinen syöjäkin varmaan syödä illallista joka voi sitten olla päivän isoin ateria?
Ekelektrikkokin tuossa mainitsi jotain aineenvaihdunnasta ja maksan ylikuormittumisesta.
Fruktoosi on alkoholin ohella pahin maksan (ja myös haiman) rasittaja. Kannattaa siis lukea kaikkien teollisten makeiden tuotteiden tuoteselosteet (myös makeat jugurtit yms.) huolella, sillä kalliimpi sokeri on nykyään useimmiten korvattu halvemmalla tärkkelyssiirapilla, jonka muita nimiä ovat glukoosi-fruktoosisiirappi, fruktoosisiirappi, maissisiirappi, mutta joka todellisuudessa on KORKEAfruktoosinen tärkkelyssiirappi, eli sisältää fruktoosia enemmän kuin mikään luonnollinen hedelmä. Hedelmät on jalostettu luonnottoman makeiksi, eli nekin ovat fruktoosipommeja - haimasyöpää sairastaneen Steve Jobsin ei ehkä olisi sittenkään kannattanut kokeille hedelmäruokavalioa, tuoni tuli nopeammin kuin hänentyyppisessä syövässään yleensä tulee. Ei-alkoholiset rasvamaksat ovat yleistyneet fruktoosisiirapin ja rasvan välttelyn myötä. Vuorokaudenajalla sen sijaan on hyvin vähän merkitystä maksalle, se puksuttelee aivoillekin sokeria ympäri vuorokauden.
Tulipa tästä aiheesta ihan mieleen, että paasto (nyt puhun kunnon paastosta) ei ole pelkästään tälle fyysiselle keholle hyväksi vaan myös sielulle jollain tasolla. Ystäväni, jotka ovat kokeilleet paastoa sanovat sen olevan erittäin henkinen kokemus. Ehkä Sideman tietää tästä enemmän? Shamaanit käsittääkseni paastoavat ennen astraalimatkoja tai tiettyjä seremonioita. Kertoohan sekin jotain.
Ennen kun värähtelyt olivat matalammalla, tarvittiin kaikenlaisia vippaskonsteja - paasto, selibaatti, kärpässienet jne - jotta voitaisiin saavutta yhteyttä korkeampaan itseen tai muuntuneita tajunnantiloja. Harmonisen konvergenssin 1987 jälkeen vauhdilla nousseet - ja nousu jatkuu edelleen - värähtelyt ovat tehneet moisen tarpeettomaksi. Pätkäpaasto on terveellistä, mutta pitkäaikainen paasto nostaa kortisolitasoja - kortisoli laskee immuunivastetta ja pitkällä altistuksella kutistaa aivoja - ja antaa keholle kuolemansignaalia.
Paasto voi toki olla vieläkin avuksi asiassa, jos nyt välttämättä haluaa kroppaansa kiusata: Aterioiden väliin jättäminen heikentää maadotusta ja avaa ylempiä chakroja, jolloin kaikki hengelliset toiminnot toki helpottuvat myös. Saman saa aikaan myös valvomalla yön, valvomistakin on entisaikaan harrastettu näihin tarkoituksiin.
En viitsi kiusata kehoani - rakasta ratsuani tässä inkarnaatiossa - turhaan asioilla, jotka ovat käyneet tarpeettomiksi värähtelyjen noustua ja kanssaluomisen tultua mahdolliseksi. Nykyisin pelkkä tahto ja intentio riittävät.