seuraava »

[Laica]

Sain herätä tänä aamuna. Näin lasteni lähtevän kouluun ja sain halata niitä. Saan levätä sohvalla kiireettömästi, maailmanmenoa mietiskellen.. Kuuma, hyvänmakuinen kahvi. Kännykkä, jolla soitella tärkeitä puheluita. Lämmin suihku. Tekoripset (ei tarvii meikata!). Kivat vaatteet. Lämmin takki. Auto (ilman sitä en tässä kunnossa pääsisi mihinkään). Ystävällinen ja palveleva henkilökunta lääkärikeskuksessa. Mieltärauhoittavat tutkimukset. Hyvä ruoka. Maailman ihanin työ, jota saan tehdä. Kiireetön ilta kotona lasten kanssa.

Niin paljon kiitollisuudenaiheita, joita ei tuu ihan joka päivä miettineeksi...

[Nefarian]

mulla on kiitollisuuskirja johon kirjoitan.. ensin ne asiat joista olen kiitollinen jota minulla on, ja sitten ne asiat joista olen kiitollinen tulevaisuudessa.. jossain vaiheessa oli pidempi väli etten kirjoittanut, niin kuitenkin osa tulevaisuuden kiitollisuudesta oli siirtynyt nykyisiin kiitollisuuksiin.. eli kyllä se kiitollisuus/vetovoimanlaki vain toimii..
Tänään olen kiitollinen siitä, että heräsin ajoissa enkä ole ollenkaan niin väsynyt.. Kiitän asiakkaistani ja työstä.. Tietokonekkaan ei temppuillut ja kiitän myös toimivasta autosta.. Erityisen kiitollinen olen tämän hetkisestä terveydestäni ja positiivisuudesta elämässäni..!

[Empire Special]

Kiitoskirjaa on hyvä pitää. Kiitos levollisesta sunnuntaista. Mulla on kiitoskirjan seassa myöskin unet ja toiveet samassa, onko teilläkin?  Monesti menee toiveet ristiin uniin ja päivään. Vähän sekavahkoa, mutta hauskaa hommaa.

[Empire Special]

Tuosta syy-seuraus prosessista olen itsekin äärimmäisen kiehtoutunut. Asiat ilmestyy nokan eteen silloin kun niitä vähiten odottaa, kuin näkymättömästi.

[Lilli]

Ikinä en ole tullut ajatelleeksi kirjoitella kiitoskirjaa (tai kiitosblogia tai kiitostiedostoa), moinen asioiden kombinaatio ei vain ole tullut mieleen. Minä luin aiheen aiemmat kirjoittelut niin että tämä juttu on väline/työkalu joidenkin asioiden tavoitteluun. Ehkä se toimii, ehkä ei, mutta mua aina kiinnostaa saada ymmärtää miten jokin toimii, siis minkälainen syy seuraus prosessi ne tulokset tekee.

Minä en pidä kiitollisuuskirjaa, mutta pyrin muuten listaamaan ne asiat, mistä on syytä olla kiitollinen. Kiitollisuus parantaa elämänlaatua jo pelkästään sen takia, että kiinnittää huomionsa elämänsä hyviin asioihin huonojen sijaan. Se on kuitenkin ihmismielelle aika tyypillinen ajatusrata, että jos elämässä on 9 asiaa hyvin ja 1 huonosti/puuttuu, niin sitä yhtä huonoa asiaa pohdiskellaan ja vatvotaan loputtomasti. Tästä muodostuu helposti puuteajattelun kehä. Kiitollisuuden kautta asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, jolloin sen yhden huonon/puuttuvan asian vaikutus tuntuu paljon pienemmältä.

[t.touhula]

Raamatussa on eräs kohta josta tykkäään toistasataa.
'Kiittäkää joka tilassa. Vieilä kerran sanon: Kiittäkää!'

Ymmärrän, ettei mikään elämässä ole itsestäänselvää. Kaikki voi mennä hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti.

[ghede]

Tämä ylenmääräisen kiitollisuuden osoittaminen on jo niin poissa muodista...yritetään vain lakaista ongelmat pois katseen alta. Miettikää mielummin niitä, jotka joutuvat elämään lähes kokoajan kanki perseessä pelosta vapisten sillä aikaa, kun te hörppäilette muka niin ansaittua kahvianne terassillanne jne.

[Lilli]

Tämä ylenmääräisen kiitollisuuden osoittaminen on jo niin poissa muodista...yritetään vain lakaista ongelmat pois katseen alta. Miettikää mielummin niitä, jotka joutuvat elämään lähes kokoajan kanki perseessä pelosta vapisten sillä aikaa, kun te hörppäilette muka niin ansaittua kahvianne terassillanne jne.

Ongelmien lakaiseminen pois katseen alta ei ole homman tarkoitus, ne vain asetetaan oikeisiin mittasuhteisiin. Olen vissiin sitten so-last-season, kun en aio kiitollisuuden harjoittamista jättää pois repertuaaristani. Ja monihan aloittaa harjoitukset siinä vaiheessa, kun elämä tuntuu todella synkältä, eikä sillä hetkellä ole kovin helppoa keksiä yhtäkään syytä kiitollisuuteen. Kummasti niitä vain löytyy, kun aikansa miettii.

[ghede]

Ei vaan silloin kun on oikein synkkää niin silloin pitää mennä vielä enemmän synkistelun puolelle ja sitä kautta nähdä asioiden oikeat mittasuhteet! Ei niin, että voi kun mua vähän ahdistaa, mutta olen silti kiitollinen kaikesta mitä minulle on suotu jne jne.

[Eklektikko]

Tunteita voi ajatella ikään kuin tietokoneohjelmina jotka pyörivät kehon prosessoreissa, eli energiakeskuksissa nimeltään chakrat. Lähes joka chakrassa pyörii useampi eri ohjelma, eli tunne. Chakra ei pysty pyörittämään kuin yhtä ainoaa ohjelmaa eli tunnetta kerrallaan ja tätä voi käyttää hyödykseen:

Suru ja kiitollisuus asuvat kurkkuchakrassa molemmat. Kun on oikein surullinen, voi suruaan koettaa karkottaa etsimällä kiitollisuudenaiheita ja tuntemalla kiitollisuutta. (Tästä syystä oikein suuri kiitollisuus voi tuoda kyyneleet silmiin; kun yksi chakran tunne pyörii oikein voimakkaasti, voi ihminen ilmentää myös sen toisen samassa chakrassa asuvan tunteen fyysisiä merkkejä, vaikka ei tuntisikaan kyseistä tunnetta.)

Tällaiset tunteen chakroissamme pyörivät ja näillä kohdin kehoa ne siis tuntuvat:

Juurichakra on poikkeus, vain yksi tunne, elämänhalu.
Sakraalichakra: Luovuus ja seksuaalisuus
Solar Plexus: Viha, pelko, ilo, anteliaisuus
Sydänchakra: Rakkaus ja osattomaksi jäämisen tunne
Kurkku: Suru ja kiitollisuus
Kolmas silmä: Tarkkaavaisuus ja ärtymys
Kruunuchakra: Vain yksi tunne; autuus

Eli tässä ihan konkreettinen syy kiitollisuudelle, kun on kiitollinen ei voi olla samaan aikaan surullinen.

[Eklektikko]

Käyköhän kiitollisuusharjoituksessa niin että ihminen ohjelmoi samalla, huomaamattaan ja ohimennen, itsensä tyytymään vähään, vähempään kuin mitä hänelle kuuluu. (Se mikä ihmiselle kuuluu on tosin varsin sumea käsite.)

Minulle ei ainakaan ole käynyt niin. Se että olen kiitollinen jostain, kohdistuu vain siihen asiaan josta olen kiitollinen, sillä kiitollisuuteni on vain kiitollisuutta, ei tuplaprosessi esim. tyyliin: "nyt asia X on todella kurjasti, mutta mitäpä siitä, koska olen kiitollinen asiasta Y." Jos asia X on jotain mihin ei mitenkään voi vaikuttaa, voi ko. ajatusketju olla hyvä ja  positiivisen lopputuloksen tuova, mutta jos asia X on  oikeasti kurjasti/väärin ja on omin toimin muutettavissa, voi kiitollisuudesta tulla tekosyy välttää ehkä pelottavaa muutosta.

Kiitolllisuutta kyllä väärinkäytetään, mutta ulkopuolisten toimesta: Lapsia usein kiristetään syömään lautasensa tyhjäksi lauseella: "Ole kiitollinen ruuastasi (ja syö se), koska muualla maailmassa nähdään nälkää." Tuo on aivan älyvapaata ja oikea vastaus siihen on: "No paketoi sitten tämä lautasellinen jota en halua syödä ja lähetä se sinne nälkäänäkeville."

Tuollainen ajattelu voi saada ihmisen tyytymään vähempään kuin mitä hänelle kuuluu, sitä nimittäin käytetään myös esim. muodossa: "mitä sitä kohkataan naisten tasa-arvosta Suomessa, ajatelkaapa Saudi-Arabian ja Afganistanin naisia." Juuei, eli kun ko. maissa avioimies voi tappaa vaimonsa pienin tai olemattomin sanktioin kunhan muistaa sanoa naisen loukanneen perheen/aviomiehen kunniaa, niin suomalaisnainen voi olla tyytyväinen esim. siihen että 'ainoastaan' saa turpiin, tai palkka on samasta työstä pienempi jne.

On huomattavaa, että kiitollisuuden varjolla pielessä oleviin asioihin tyytymistä ehdottavat yleensä ulkopuoliset ihmiset, eli oma henkilökohtainen kiitollisuuden harjoittelu/kokeminen ei aiheuta automaattisesti tai kovin helposti tuollaista ilmiötä.

[Eklektikko]

Oma henkilökohtainen kiitollisuuden harjoittelu/kokeminen on ollut tehotonta, jos se ei ole lisännyt harjoittajan tyytyväisyyden, hyvinvoinnin ja onnellisuuden tunteiden määrää, voimakkuutta ja/tai osuutta kaikista koetuista tunnetiloista. Luulisin että mainittujen tunteiden osuuden lisääntyminen vähentää ihmisen painetta hakea muutoksia niihin epätyydyttäviin asioihin.

Ymmärränkö nyt oikein ajatuksen?
Mitä onnellisempi/tyytyväisempi elämäänsä ihminen on, sitä vähemmän todennäköisesti hän hakee muutoksia niihin asioihin, jotka hänen elämässään ovat epätyydyttäviä?

Pikemminkin näen päinvastoin: Mitä onnellisempi ihminen on, sitä enemmän hänellä on energiaa puuttua niihin asioihin elämässään jotka ovat epätyydyttäviä, sillä negatiiviset tunteet syövät energiaa ja jaksamista.

Ihan kokonaan erilaisena tapauksena näen sellaiset, joissa ihminen käyttää onnellisuuttaan/tyytyväisyyttään joissain asioissa tekosyynä olla puuttumatta epätyydyttäviin asioihin elämässään, koska se esim. pelottaa. Tällöin onnellisuus/tyytyväisyys/kiitollisuus itsessään ei ole se mikä estää, vaan pelko ja onnellisuus jne. on vain se tekosyy, jolla huijataan jopa omaa itseä saati sitten muita.

Minä olen ollut nyt vuosikaudet äärettömän tyytyväinen/onnellinen/hyvinvoiva ja koen valtavaa kiitollisuutta kaikesta mitä minulla on. Se ei ole silti vähääkään vähentänyt haluani puuttua niihin asioihin joissa vielä on muutoksen tarvetta. Pikemminkin päinvastoin: vähemmän hyvinvoivilta vuosilta muistan elävästi sen, että asioiden piti olla todella pielessä jotta jaksaisi tehdä niille mitään vähääkään, niin paljon energiaa se tyytymättömyys/onnettomuus/pahoinvointi söi.

Summa summarum: Kiitollisuus voi olla tekosyy välttää muutosta kun oikea syy onkin pelko, mutta sitä ei halua myöntää muille tai varsinkaan itselleen.

[Empire Special]

Universumi ja multiversumi, autuutta ja onnea elämään! Harjoitus tekee mestarin!

[Laica]

Kiitollisuutta voi toki hehkuttaa ja sen lisäämisen harjoittamisella voi buustata ihmeiden tapahtumista ja mielialaa, mut arkipäivän kiitollisuuden alku on ihan vaan tilanteiden hyväksyminen ja vieläpä positiivisella mielellä.

Että asiat nyt vaan on näin. Nää kortit on syystä tai toisesta saatu ja näillä sitä on parhaalla taidolla pelattava.
Jos ne ei oo hyvät, niin antavatpahan ainakin haastetta taitojen kehittämiselle.
Ja jos ei sit kuitenkaan oo onnee pelissä, ni sitte sitä on rakkaudessa.

Ja rakkaushan on just sitä hyväksyntää 

[Varjotar]

Kiitollinen tästä hyvästä päivästä, energioiden puhdistumisesta ja vanhan ystävän kanssa juttelusta