Niinpä. Kissaeläimet ovat viisaita selviytyjiä. Sellaisina heidät on unessakin hyvä tulkita.
Lienee sanomattakin selvää, että pidän kissoista ja kissaeläimistä. Ne ovat niin itsenäisiä myös ajattelijoina ja toimijoina.
Kun vertaa esim. koiraan huomaa tuon eron. Koirissa on ihan yksilöstä ja isännästä / emännästä kiinni, millainen on käytökseltään. Toki koirissakin on aivan mahtavia tyyppejä, mutta tarvitsevat ihmisen ohjaamaan käytöstään, jotta villiytyminen pysyy aisoissa.
Viime vuonna ihastuin yhteen koiraan, josta oli helppo lukea, että sitä oli kaltoin kohdeltu. Meistä tuli kahdella tapaamisella sydänystäviä.
Jos tapaamme kävelyreissuilla, hakeutuu tuo koira heti minun turvaan vaikka sillä on emäntä hihnan päässä. Siksi aloin sitä tarkkailla kerran, kun humalainen nuorisoryhmä oli tulossa kohti. Koira oli aivan suunniltaan, hyppi puolentoista metrin korkeuteen ja ulisi surkeasti. Aivan vauhkoontuneena kun oli, kutsuin sitä nimeltä ja kuiskasin ettei sillä ole mitään hätää, onhan meitä kaksi tässä häntä turvaamassa. Koira pysähtyi, kuin olisi kuullut elämän keskeisimmän totuuden.
Kun räyhäryhmä ohitti meidät painautui koira maahan, mutta nousi 'vaaran' ollessa ohi seisomaan, puski meitä kumpaakin ja heitti itsensä selälleen lumeen. Sitä ei tee kovin tuntematon koira luonnostaan, onhan vatsa koirankin herkimmin vaurioituvaa aluetta. Siitä voi kuolla melkoisen helposti. Näin pahoipidelty koira kertoi luottavansa sekä emäntäänsä että minuun.
Ole siinä sitten heltymättä.
