seuraava »

[Hannuliini]

  Olen joskus lukenut liittyen aiheeseen Sammuvat katuvalot kun kuljen ohitse, kun ohitan ne, vähän matkan päästä ne syttyvät jälleen. Valitettavasti minulle käy näin. Eikä ole kiva tunne. En ymmärrä, vaikkakin horoskooppissani on että Jumalan sormi osuu minuun, ja kyllähän se osuu, rankka on ollut taival, mutta en minä kuitenkaan niin rankkaa kohtaloa kanna, että tarvitsee katulamppujen ohi kävellessäni himmetä. Ja olen Jumalan lapsi. Sattuukos teillä olemaan tietoa asiasta, tai ehkä jokin parempi muistinen on lukenut saman artikkelin aiheesta, ja ymmärtäisin miksi?

[sideman]

Olen joskus lukenut liittyen aiheeseen Sammuvat katuvalot kun kuljen ohitse, kun ohitan ne, vähän matkan päästä ne syttyvät jälleen. Valitettavasti minulle käy näin. Eikä ole kiva tunne. En ymmärrä, vaikkakin horoskooppissani on että Jumalan sormi osuu minuun, ja kyllähän se osuu, rankka on ollut taival, mutta en minä kuitenkaan niin rankkaa kohtaloa kanna, että tarvitsee katulamppujen ohi kävellessäni himmetä. Ja olen Jumalan lapsi. Sattuukos teillä olemaan tietoa asiasta, tai ehkä jokin parempi muistinen on lukenut saman artikkelin aiheesta, ja ymmärtäisin miksi?

Minulle sattuu tuota myös tämän tästä. Kerran näin kolmen teinitytön "friikkaavaan" (freaking out) kun he edeltäkäsin
spekuloivat, että sammuukohan tuokin, tjms. Kun se sitten tapahtui, he menivät ihan pois tolaltaan. Ilmeisesti useampi
lamppu oli sammunut heidän kohdallaan retken aiemmissa vaiheissa.

Tuohon ilmiöön saattaa toki olla jokin aivan luonnollinen selitys, mutta en ole sitä vielä keksinyt.

Olen ollut huomaavinani, että itselleni tuota tuntuu tapahtuvan, jos on jokin tavallista voimallisempi tunnetila
päällä, joko positiivinen tai negatiivinen. Paha mennä sanomaan, onko tuo vain sattumaa, vaiko eikö...

Neuvoisin sinua vain olemaan tippaakaan välittämättä tuosta. Korkeintaan voit hieman naureskella ilmiölle.
Missään tapauksessa ei liene syytä tulla pelokkaaksi!

 

Muoks: tulipahan vielä mieleen sellainenkin kyssäri, että dominoiko kenties Skorpioni/Pluto kartallasi??

 

[t.touhula]

Olen joskus lukenut liittyen aiheeseen Sammuvat katuvalot kun kuljen ohitse, kun ohitan ne, vähän matkan päästä ne syttyvät jälleen. Valitettavasti minulle käy näin. Eikä ole kiva tunne. En ymmärrä, vaikkakin horoskooppissani on että Jumalan sormi osuu minuun, ja kyllähän se osuu, rankka on ollut taival, mutta en minä kuitenkaan niin rankkaa kohtaloa kanna, että tarvitsee katulamppujen ohi kävellessäni himmetä. Ja olen Jumalan lapsi. Sattuukos teillä olemaan tietoa asiasta, tai ehkä jokin parempi muistinen on lukenut saman artikkelin aiheesta, ja ymmärtäisin miksi?

Tämä on vallan tuttu ilmiö kaikille, joiden energiataso ratkaisevasti muuttuu. Myös oman elämän hallinta muuttuu, kun tuollaista alkaa tapahtua. Värähtelysi on niin lähellä pylväitten sähkötaajuutta, että aiheutat kenttiin oikosulun ohittaessasi niitä. Jos osaat sulkea ja avata omat energiakenttäsi, sulje ne, kun lähdet kotoa tai olet alueella, missä tuollaista juuri sinulle tapahtuu.
Tarkoitan siis suojausta itsellesi, vaikka ei ilmiö sinua vahingoita.

[fairytiger]

Minulla kokemusta sellaisesta, että vaikeassa elämäntilanteessa sähkölaitteet alkoivat reagoida. Sulakkeita paloi tämän tästä, vaikkei aikaisemmin ollut sellaista. Kerran hehkulamppu lensi lampunvarjostimen alta ja "räjähti"...   Ja noihin aikoihin uudessa työpaikassani tietojärjestelmä alkoi kaatua useita kertoja viikossa... Sattumaa tai ei... Minultakin näyttäisi pikatulkinnan mukaan löytyvän tuo Jumalan sormi kartalta. Mitä se sitten meinaa?  Ja mistä lähden etsimään lisätietoa?  Karttojen tulkinnasta en ymmärrä vielä juuri mitään...

[m.magia]

Mulle on sattunut kummallisia sähköhäiriöitä viime aikoina ja tänäänkin kahteen kertaan. Eikä aina kaikkien kivoimmissa kohdissa, joten voiko tuolle tehdä mitään? Kieltää kosketushäiriöitä tulemasta, sulaketta palamasta?

[Elwyn]

Mulla on kans ristiriitainen suhde muutaman katulampun kanssa ja  mitä huonommalla tuulella olen, niin sitä enemmän ne reagoivat. Mietin tuossa, että olis aika coolia että kun kävelisi yöllä mäkeä alas niin kaikki katulamput sammuisivat siinä samaa tahtia

Kaveri muuten kertoi, että se kavereineen harrasti teininä katulamppujen sammuttelua potkimalla niitä. En ole kokeillut, että toimiiko nykyäänkin, mutta 90-luvun lopussa riitti että potkaisi kerran lampun jalkaa niin se sammahti. Oli kuulemma hauskaa sammuttaa tällä metodilla kokonaan yhden tai useamman kadunpätkän lamput.

[t.touhula]

Mulla on kans ristiriitainen suhde muutaman katulampun kanssa ja  mitä huonommalla tuulella olen, niin sitä enemmän ne reagoivat. Mietin tuossa, että olis aika coolia että kun kävelisi yöllä mäkeä alas niin kaikki katulamput sammuisivat siinä samaa tahtia

Kaveri muuten kertoi, että se kavereineen harrasti teininä katulamppujen sammuttelua potkimalla niitä. En ole kokeillut, että toimiiko nykyäänkin, mutta 90-luvun lopussa riitti että potkaisi kerran lampun jalkaa niin se sammahti. Oli kuulemma hauskaa sammuttaa tällä metodilla kokonaan yhden tai useamman kadunpätkän lamput.

Niinhän ne tekevät, sitä mukaa kun matkasi edistyy, sammuvat lamput ja turvallisen matkaa ne ohitettuasi syttyvät jälleen.
Opetelkaa pitämään omat energianne oman ihonne alla. Elämässä alkaa tapahtua enemmän, eikä ulkoisia ärsykkeitä ja tarttujia törmää tiellenne niin usein.
Nimimerkillä "kokemusta on".

[Suomityttö]

T. touhula.
Miten ne energiat pidetään kurissa, saisko vähän vinkkiä? Tulin juuri tänään hautajaisista ja ihmettelin taas kirkontoimituksen aikana olleita energioita, ne ovat pakahduttavan voimalliset. Vuosi sitten isäni hautajaisissa luulin saavani elämäni ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen kirkossa. Tunsin isäni energiat niin voimallisina, että sydämenikin hakkasi tuhatta ja sataa. Jotain hillintää tähän olisi saatava. Hautajaisia on tulossa enemmänkin. 

[neverknow]

Oi nyt löytyi mahtava aihe En tiedä liittyykö sähköpylväiden sammuttelu muiden elektrniikkalaitteiden reagointiin, mutta luulisin..pylväitä en ole itse sammutellut, mutta telkkareita jne. olen saanut johonkin oikosulkuun/sammuksiin jne myös palohälytin on lentänyt pari kertaa kotona ja exällä alas...niin ja lamput myös poksuvat mutta ei ole vielä rikki onneksi mennyt..Joskus on tullut myös harrastettua telekinesiaa ja silloin myös näen "energian" jolla saa asioita liikkumaan. Tällä hetkellä on energiat kyllä tosi villeinä  muutosta tapahtuu niin himputisti 

[t.touhula]

T. touhula.
Miten ne energiat pidetään kurissa, saisko vähän vinkkiä? Tulin juuri tänään hautajaisista ja ihmettelin taas kirkontoimituksen aikana olleita energioita, ne ovat pakahduttavan voimalliset. Vuosi sitten isäni hautajaisissa luulin saavani elämäni ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen kirkossa. Tunsin isäni energiat niin voimallisina, että sydämenikin hakkasi tuhatta ja sataa. Jotain hillintää tähän olisi saatava. Hautajaisia on tulossa enemmänkin.  

Jos et muuta keksi, laita kämmenesi vastakkain - sormi sormelta ja keskity ihan vain itseesi. Seiso hiukan A -asennossa, jotta kehosi hakee tasapainon. Muista oikaista selkäsi ja anna leuan painua luonnostaan rintakehää kohti. Sellainen asento missä mieli rauhoittuu ja mikään ei heiluta -edes henkisesti.
Jos istut, istu selkä suorana, jotta energiasi saavat kulkea vapaasti - älä ohjaa niitä.

Tuo isäsi energioitten ympäröinti suhteesi, sehän kertoo että isäsi on henkenä sinua suojelemassa. Eis siis yhtään mitään pahaa. Miellän, että sinun oma pelkosi tuottaa nuo panikointi-oireet. Rauhoita mielesi, ja panikointi laimenee pikku hiljaa kokonaan pois.
Onko sinut kenties lapsena jo opetettu hakemaan aina suojaa toisista ihmisistä?  Kannattaisi miettiä tätä!

Itse olen ajatellut Jumalan Yläkerran Iskäksi. Häneen saa yhteyden kaikkialla, jos niin tahtoo toimia.  

Kaikkea hyvää Sinullekin.

[Suomityttö]

Kiitos t.touhula.
Hyvät ohjeet. Isän suhteen energiat on tasaantuneet ihan siedettävälle tasolle. Uskon että hän ja pari muuta sukulaista ovat henkenä auttamassa minua. Lapsuudessa sain kovin paljon vastuuta kannettavaksi ja olin perheen "toisinajattelija". Tiesin näitä henkimaailman juttuja tosi paljon ja olin vilpittömästi hämmästynyt, että muut perheenjäsenet vastustivat niin voimakkaasti. No, iän mukana olen vaan todennut, että olen tiennyt nämä asiat aina. Välillä en vaan ole muistanut kaikkea, ehkä olen yrittänyt mukautua ympäristööni.
Nyt ihan pian olen pääsemässä yhteen tavoitteeseen, jota olen tavoitellut vuosia ja joka on perhosen lailla liidellyt edelläni. 

[t.touhula]

Suomityttö! Kuulostaapa tutulta. Henkisen tien kulkijat irrotetaan jo lapsuudessa ympäröivien ihmisten 'latteudesta', jos toimivat vian 'kuten on totuttu' ja 'kuten on oikein toimia'. Irrotettuna polkee omat polkunsa ja luo omat mielipiteensä.
Raamatussa tämän sanoo Jeesus noin 11 vuotiaana, kun koko suku on kaupungissa käymässä ja kotiinlähdön aikana Jeesus istuu juttelemassa vanhojen viisaitten kanssa. Suku ei huomaa, että Jeesus puuttuu matkasta, ennenkuin päivän matkan kuljettuaan. EI auta kuin karavaanin palata noutamaan kadonnutta poikaa.
Suku vihastuu, kun uskovat pojan häiritsevän vanhoja viisaita jatkuvalla kysymystulvallaan. Maria -siis Jeesuksen äiti- tokaisee vihastuksissaan, että pojan olisi itsekin huolehdittava, että pysyy sukunsa mukana.
Jeesus kysyy: Kuka on minun äitini tai isäni? Kuka on minun siskoni tai veljeni? Eikö ennemminkin se, joka tekee minun Taivaallisen Isäni tahdon?

Tämä on kaikista lukemistani maailman kirjoista oivallisin esimerkki tarinoista, joissa selkeästi osoitetaan, että samanmieliset ymmärtävät toisiaan helpommin kuin verisukulaiset, vaikka verisukulaisissakin saattaa olla niitä, joitten kanssa ajatus luistaa, eikä ole pakko silti miellyttää heitä. Että saa kasvaa omaksi itsekseen ja olla silti hyväksytty sellaisena kuin on.
Itse ajattelen, että jokainen ihminen sisältää omat taipumuksensa (=talenttinsa =kykynsä) jo syntymässään. On eri asia, antaako ympäristö kunkin kohdallaan toteuttaa omaa kutsumustaan vai vääntävätkö he jo lapsena ihmisen mieleisekseen - ja mikä pahinta, uskottavasti vielä haukkuvat, kun henkilöllä kasvaessaan ei olekaan hyvä olla ja elää, kun ei saa olla oma todellinen itsensä.

Pidä kiinni minuudestasi, sitten on parempi olla. Toki se voi maksaa muutaman ystävyys- tai sukulaisuussuhteet, mutta kumpoi on tärkeämpää: sekö että olet toisten mieleen vai se että täytät sen paikkasi, jota varten (sosiaalisena tilauksena universumilta) synnyit!?!