seuraava »

[Lucas]

Olisiko paikalla ihanaa ihmistä joka voisi auttaa minua.

Koko alkuvuosi on ollut yhtä helvettiä, nousua ja laskua ja taas laskua. Yhdessä vaiheessa olin jo niin rikki, että eihän maahan poljettua voida enää polkea, mutta väärässä olin. Olen nyt vaikeassa tilanteessa elämäni kanssa, enkä pitkien pohdintojen ja unettomien öidenkään jälkeen näe suuntaa. Tämä minun tasoristeys tuntuu nyt olevan tärkeä, mutta tähän tarvitsisin nyt apua.
Osaisiko joku katsoa minulle ja heittää minua vaikka yksärillä? Tarkempia tietoja voin antaa myös jos joku tarvitsee.
Kiitän suuresti!

Nim. Maksoin juuri reilu 300e ennustajapuheluista ja olen edelleen pattitilanteessa, enkä viitsisi jälleen luuriin tarttua. :/

[Eileithyia]

Puhelin "ennustajat" sun muut on suurimmaksi osaksi huijjausta. Puhuvat siellä ympäripyöreitä, että tulisi mahdollisimman iso lasku. En suosittele.

Jäi vähän epäselväksi, että mihin haluat apua. Haluatko tietää, missä mennään vai haluatko vain, että joku kertoo sinulle että kaikki käy vielä parhainpäin? Jälkimmäinen vaihtoehto on yleisin syy miksi moni ihminen pyörii täällä. Se on ihan ymmärrettävää, mutta minä itse en usko ennustajiin tai siihen, että elämäsi olisi jotenkin ennalta määrätty. En tiedä mitä sinulle on tapahtunut, mutta elämä yleensä menee niin, että pohjalta on hyvä ponnistaa ja asioilla on aina tapana järjestyä. Kärsimyksen on tarkoitus ohjata takaisin oikealle polulle. Yleensä me itse tiedostamatta luomme elämämme, niin hyvän kuin huononkin. Sinuna yrittäisin selvittää, mikä nuo ongelmat aiheuttava psyykkinen tekijä on. Minun on vaikea sanoa tähän enempää kun en tiedä tilannettasi tarkemmin..

[Lilli]

Niin, jos kertoisit asian tarkemmin, niin ei-selvänäköisetkin voisivat ottaa siihen kantaa. Joukossa voisi olla ihan oikeastikin hyviä neuvoja.

[t.touhula]

Olisiko paikalla ihanaa ihmistä joka voisi auttaa minua.

Koko alkuvuosi on ollut yhtä helvettiä, nousua ja laskua ja taas laskua. Yhdessä vaiheessa olin jo niin rikki, että eihän maahan poljettua voida enää polkea, mutta väärässä olin. Olen nyt vaikeassa tilanteessa elämäni kanssa, enkä pitkien pohdintojen ja unettomien öidenkään jälkeen näe suuntaa. Tämä minun tasoristeys tuntuu nyt olevan tärkeä, mutta tähän tarvitsisin nyt apua.
Osaisiko joku katsoa minulle ja heittää minua vaikka yksärillä? Tarkempia tietoja voin antaa myös jos joku tarvitsee.
Kiitän suuresti!

Nim. Maksoin juuri reilu 300e ennustajapuheluista ja olen edelleen pattitilanteessa, enkä viitsisi jälleen luuriin tarttua. :/

Tässä odotellaan, jotta voitaisiin auttaa. Ympäripyöreän tekstin avulla ei tilannettasi pysty arvioimaan eikä "näkemään". Ainoastaan syvä huolesi pysähtyneestä olotilasta tulee rivien ja kirjainten välistä nousevan kiukun kera.
Ainakin omat ENERGIASI ovat niin tukossa ja pyörällä, ettei mikään oivallus voi itselläsikään tuossa tilanteessa tulla mieleesi.

Jotta saat energiasi virtaamaan, juo paljon puhdasta nestettä. Aineenvaihduntasi alkaa pelittää ja sitten tulee aivoihinkin uutta virtaa. Siitä seuraa terve uni, kenties itkupäivä tai parikin ja uhma, jonka voimin viimeistään alkavat sisäiset lukkosi aueta.

Tarkoitan tällä, että SINÄ ja ONGELMATILANNE olette eri asiat. Nyt ongelmatilanne kirjoituksesi perusteella on SINUA HALLITSEMASSA. Toki omalla luvallasi.
Jos minä olisin sinä, ottaisin mummon jäniksenkäpälän (muistathan sadun?) ja pyyhkisin elämäni pöydän putipuhtaaksi. Sitten alkaisin poimia tavaroista takaisin uuden kattauksen, jonne ottaisin vain ne asiat, jotka ovat täysin välttämättömiä juurikin vain itseni selvitä eteenpäin.
Ne ihmiset ja asiat, joita en elämänsuunnitelman vuoksi voi ohittaa tulisivat kyllä aikanaan takaisin kuvioihin. Antaudu elämän vietäväksi.
Jostain viisaasta vanhasta kirjasta luin kertomuksen vuosia sitten. Kirjoitan sen sisältämän ajatuksen mietelauseen/ runon muotoon, ei siis suora kopio:

Jollet voi ohjata jokea,
astu sen rannalle ja katsele
kuinka joen vesi
maan muotoja seuraillen
etsii uomansa
ja virkistää kaiken matkansa varrella
- niin eläimet, jotka siitä juovat
kuin ihmiset, jotka rannalleen poikkeavat
kuin myös kasvit, jotka sen varrella kasvavat.

Näin joki antaa ravintoa ja virkistystä
jokaiselle rannalleen eksyvälle
tai lähellään asuville
samoin
tarkoituksella rannan puitten siimekseen
vilvoitusta hakemaan tuleville.

[Lucas]

Kiitokset vastanneille!

Toki olisi heti jo alkuun pitänyt hieman raotella verhoja enempi, mutta näissä tunteiden koukeroissa ja ajatushapuilujen kanssa ei tuo järki meinaa kunnolla pelittää, anteeksi siis!

Alkuvuosi on ollut aivan kamala, mutta kauheimpia pohjamutia aiheutti ero (rakastan ihmistä edelleen todella paljon). En ala tähän tarkemmin listaamaan syitä tai muuta, mutta yritin kovasti voittaa exääni takaisin, mutta turhaan. Tein kaikkeni, siis aivan kaikkeni, kunnes oli pakko luovuttaa ja mennä eteenpäin.

Sen verran tuosta miehestä voisin mainita, että hän astui elämääni vahingossa ja täysin yllättäen. En ole koskaan tuntenut mitään sellaista, mitä hänen kanssaan koin. Hän tuntui olevan se minun puuttuva palanen ja sielujen sympatia oli jotain uskomatonta. Luimme täysin toisiamme ja toisen ei tarvinnut edes sanoa ääneen mitään kun toinen jo toimi. En usko, että voin kokea enää koskaan mitään samanlaista..
Hän on tietynlainen keskeneräinen teos. Hän ei juurikaan osaa puhua tunteistaan ja hänellä on aika paljon solmuja menneisyydessään. Minun kauttani hän oppi hiljalleen puhumaan tuntemuksistaan ym. Kylmä ja kyyninen ihminen.

Kun aloin päästä jaloilleni tupsahti elämääni taas sattumalta mies, joka toisti jo tutuksi tullutta kaavaa (kylmä, vaitelias, solmujensa vanki). Kaksi aiempaa kumppania olivat siis täysin hänen kaltaisiaan. Molemmat edelliset suhteeni olivatkin kaatuneet suurimmaksi osaksi kommunikaation puutteeseen.
En tästä uudesta tuttavuudesta ajatellut yhtään mitään, koska exälläni oli edelleen avain minun sisimpääni. Tämä uusi tuttavuus kuitenkin painoi päälle kovastikin ja hän tuntui olevan aika unelmavävy.

Samoihin aikoihin tuo exäni heräsi horroksestaan ja alkoi iskeä takaisin. Hän sanoi juuri ne sanat, joita halusin kuulla. En saanut hetken rauhaa ja lopulta aloin jo uskomaankin ihmisen muutokseen.

Tällä hetkellä pyöritän päässäni taukoamatta exääni ja onko hän tosiaan muuttunut ja voinko saada onnen hänen kanssaan vai onko kaikki vaan sanahelinää. Pelkään antaa itsestäni yhtään mitään, koska hän romutti minut täysin ja pelko on aivan aiheellista. Olin jo muuttamassa hänen kaupunkiinsa ja valmis laittamaan elämäni täysin uusiksi. Hän sai minut tekemään sellaisia asioita, joita en voisi kuvitellakaan tekeväni. Hänen kanssaan elin hetkessä ja jokainen hetki tuntui hyvältä, mutta oliko se kaikki vain pelkkää huumaa..

Joku jännä juttu tässä kohtalolla nyt on, koska tämä uusi henkilö ei vaan luovuta, vaikka yritän. Miksi hänet on ohjattu tielleni juuri nyt ja miksi samoihin aikoihin exäni vannottaa olevansa mun rakkauden arvonen.. Miksi kohtalo saattaa kolmannen jästipään eteeni, joka on tietynlainen ihmistyyppi kuten kaksi aiempaakin.. Miksi näitä tyyppejä osuu tielleni..
Onko tämä nyt osoitus mennä eteenpäin ja jättää mennyt menneeseen.. Onko tämä uusi mahdollisuus exäni kanssa ja voiko hän todella olla muuttunut..

Olen nyt tasoristeyksessä jossa yritän löytää suuntaa missä minun olisi hyvä olla.. Tällä hetkellä olen aivan sekaisin. Tunteet tuota exää kohtaan on kuitenkin niin suuret, että haluisin kovasti yrittää hänen kanssaan uudestaan luoda jotain suurta, mutta pelkään pettymystä ja huutoa lattianraosta.. Äh..

Muita vaivoja en nyt tähän listaa, mutta kuten arvata saattaa tämä oli vain pintaraapaisua ja näiden hetkien suurin painolasti.

Kiitos ja kumarrus.

[Eileithyia]

Kiitokset vastanneille!

Toki olisi heti jo alkuun pitänyt hieman raotella verhoja enempi, mutta näissä tunteiden koukeroissa ja ajatushapuilujen kanssa ei tuo järki meinaa kunnolla pelittää, anteeksi siis!

Alkuvuosi on ollut aivan kamala, mutta kauheimpia pohjamutia aiheutti ero (rakastan ihmistä edelleen todella paljon). En ala tähän tarkemmin listaamaan syitä tai muuta, mutta yritin kovasti voittaa exääni takaisin, mutta turhaan. Tein kaikkeni, siis aivan kaikkeni, kunnes oli pakko luovuttaa ja mennä eteenpäin.

Sen verran tuosta miehestä voisin mainita, että hän astui elämääni vahingossa ja täysin yllättäen. En ole koskaan tuntenut mitään sellaista, mitä hänen kanssaan koin. Hän tuntui olevan se minun puuttuva palanen ja sielujen sympatia oli jotain uskomatonta. Luimme täysin toisiamme ja toisen ei tarvinnut edes sanoa ääneen mitään kun toinen jo toimi. En usko, että voin kokea enää koskaan mitään samanlaista..
Hän on tietynlainen keskeneräinen teos. Hän ei juurikaan osaa puhua tunteistaan ja hänellä on aika paljon solmuja menneisyydessään. Minun kauttani hän oppi hiljalleen puhumaan tuntemuksistaan ym. Kylmä ja kyyninen ihminen.

Kun aloin päästä jaloilleni tupsahti elämääni taas sattumalta mies, joka toisti jo tutuksi tullutta kaavaa (kylmä, vaitelias, solmujensa vanki). Kaksi aiempaa kumppania olivat siis täysin hänen kaltaisiaan. Molemmat edelliset suhteeni olivatkin kaatuneet suurimmaksi osaksi kommunikaation puutteeseen.
En tästä uudesta tuttavuudesta ajatellut yhtään mitään, koska exälläni oli edelleen avain minun sisimpääni. Tämä uusi tuttavuus kuitenkin painoi päälle kovastikin ja hän tuntui olevan aika unelmavävy.

Samoihin aikoihin tuo exäni heräsi horroksestaan ja alkoi iskeä takaisin. Hän sanoi juuri ne sanat, joita halusin kuulla. En saanut hetken rauhaa ja lopulta aloin jo uskomaankin ihmisen muutokseen.

Tällä hetkellä pyöritän päässäni taukoamatta exääni ja onko hän tosiaan muuttunut ja voinko saada onnen hänen kanssaan vai onko kaikki vaan sanahelinää. Pelkään antaa itsestäni yhtään mitään, koska hän romutti minut täysin ja pelko on aivan aiheellista. Olin jo muuttamassa hänen kaupunkiinsa ja valmis laittamaan elämäni täysin uusiksi. Hän sai minut tekemään sellaisia asioita, joita en voisi kuvitellakaan tekeväni. Hänen kanssaan elin hetkessä ja jokainen hetki tuntui hyvältä, mutta oliko se kaikki vain pelkkää huumaa..

Joku jännä juttu tässä kohtalolla nyt on, koska tämä uusi henkilö ei vaan luovuta, vaikka yritän. Miksi hänet on ohjattu tielleni juuri nyt ja miksi samoihin aikoihin exäni vannottaa olevansa mun rakkauden arvonen.. Miksi kohtalo saattaa kolmannen jästipään eteeni, joka on tietynlainen ihmistyyppi kuten kaksi aiempaakin.. Miksi näitä tyyppejä osuu tielleni..
Onko tämä nyt osoitus mennä eteenpäin ja jättää mennyt menneeseen.. Onko tämä uusi mahdollisuus exäni kanssa ja voiko hän todella olla muuttunut..

Olen nyt tasoristeyksessä jossa yritän löytää suuntaa missä minun olisi hyvä olla.. Tällä hetkellä olen aivan sekaisin. Tunteet tuota exää kohtaan on kuitenkin niin suuret, että haluisin kovasti yrittää hänen kanssaan uudestaan luoda jotain suurta, mutta pelkään pettymystä ja huutoa lattianraosta.. Äh..

Muita vaivoja en nyt tähän listaa, mutta kuten arvata saattaa tämä oli vain pintaraapaisua ja näiden hetkien suurin painolasti.

Kiitos ja kumarrus.

Ensiksi sanon, että tämän homman voi ratkaista vain, jos otat vastuun omasta elämästäsi. Mitään ns. "Kohtaloa", ulkopuolista voimaa joka määräisi elämästäsi ei ole. On totta, etteivät nuo ihmiset ilmestyneet elämääsi sattumalta, mutta kohtalo ei heitä tuonut vaan sinä itse. Se, millaisia ihmisiä elämässäsi pyörii heijatsaa vain omaa sisintäsi ja psyykkeesi tilaa. Suurin osa tästä on tiedostamatonta. Jokin osa sinua siis vetää puoleensa ihmisiä, jotka ovat sulkeutuneita ja psyykkisesti epävakaita.. Ja haluavat sinusta ikään kuin pelastajaa itselleen? Tuo viimeisin lause oli vaan nyt heitto mikä tuli mieleen. Älä korota eksääsi jalustalle, vaikka tunsitkin voimakkaasti. Sinä vain luulet rakastavasi kovasti kun et tiedä paremmasta, mutta usko pois, tuolla on joku vielä parempi kunhan saat tämän homman ratkaistua.

Voisitko tiivistää tuon ihmistyypin, millaisia nuo miehet ovat?

[Lilli]

Kylmiä ja kyynisiä ihmisiä viehättävät usein tunteensa avoimemmin osoittavat ihmiset ja ns. tunneihmiset voivat joskus kaivata myös järjen käyttöä ainaisen tunteiden vuoristoradalla elämisen sijaan. Eli kumpikin oppii toiseltaan jotakin.

Exäsi voi olla sielunkumppani tai sitten teillä on karminen suhde. Jos kyseessä on karma, yhteenpaluu yleensä vain kärjistää aiempia ongelmia. Silti yhteenpaluu voi olla vaivan arvoista, puhdistetaan pöytä ja selvitetään asiat, jotka ovat selvittämättä. Karmiset suhteet kestävät minkä kestävät, joskus pitkään, joskus vain hetken. Jos kyseessä on sielunkumppani, niin yhteen palataan sitten, kun kumpikin osapuoli on siihen valmis, eivätkä muut sitoumukset, ongelmat tai velvollisuudet paina liikaa puntarissa.

[Eileithyia]

Minä puolestani en usko karman käsitteeseen enää sitten pätkääkään.  Elämän laki ilo ja onni, ei kärsimys. Kärsimys on epänormaalia aivan kuten on epänormaalia olla sairas. Vaikeuksien tarkoitus on ohjata sinut oikealle tielle kohti onnea ja kaiken elämässäsi olevan lähde olet sinä itse.

Pitäisitkö kättä kuumalla hellalla? Varmaankaan et. Ja miksi? Koska se satuttaa sinua.
No, ihan yhtälailla ei kannata laittaa itseään kärsimään myöskään henkisesti kaikenlaisten tekosyiden kuten karma etc. varjolla.

Joskus muistan kun täällä palstalla oli joku tyyppi, joka vihasi naisia. Tämä henkilö oli nainen itsekkin ja kerta toisensa jälkeen törmäsi väkivaltaisiin miehiin, jotka pahoinpitelivät häntä. Nainen oli keksinyt, että hän on edellisessä elämässään miehenä kohdellut huonosti naisia ja muka siksi joutuu kärsimään tässä elämässä. Minusta kuitenkin näytti enemmänkin siltä, että naiseen itseensä kohdistuva väkivalta heijasti hänen omaa inhoa naisia ja naiseuttaan kohtaan. Ratkaisu tähän olisi se, että nainen alkaisi arvostaa omaa naiseuttaan ja nauttimaan siitä. Elämä ei ole tarkoitettu kärsimykseen. Jokaisella on oikeus elää täysipainoista elämää ja minusta nimenomaan se on kaikkien sielujen päämäärä, sillä me olemme jo kaikki täydellisiä. Täydellisyyden tiellä ovat vain egon harhakäsitykset ja pelot.

Joten Nicodemus, huomasin että tuossa viestissäsi sanoit, että suhteet kaatuivat kommunikaation puutteeseen. Kysy siis itseltäsi, mikä osa sinua ei ole avoin tai välttelee avoimuutta ja kommunikointia/ihmisten päästämistä lähelle?

[Kuuhilda]

Minä tein exäni ja lapseni isän kanssa niin, että koetin uudelleen. En päässyt irti millään! Mitäs jos, entäs jos, onko hän voinut muuttua? Voi sitä vetovoimaa ja viehätystä ja kuvitelmaa. Aamulla ensin herätessä tuo mies oli mielessä...ja sitten hän vain pamahtikin yhtäkkiä ovelleni, ja siitä se sitten alkoi uudelleen.
Noh, kaikki meni ihan päin prinkkalaa, mies oli ehkä pahempi kuin ennen, mutta seuraamukset olivat minulle lievemmät. Olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen, että uskalsin heittäytyä tuohon juttuun täysillä mukaan, sillä se näytti olevan minulle se konsti päästä lopullisesti miehestä eroon. Ja se on tullutkin tässä selväksi, että nyt on menneet selvitetty, ja uutta tulee tupaan vähän liiankin kanssa.
Eli minulle ratkaisu oli palata vielä kerran taaksepäin siihen, mikä pitää kiinni. Tämä siis kuitenkin oma henkilökohtainen kokemukseni, en missään nimessä kehota ketään palaamaan esim. väkivaltaiseen suhteeseen!
Mutta ei saa pelätä, sydän auki tulta päin, todellista sinua ei voi satuttaa yhtään mikään, ei edes pettymys rakkaudessa.

[t.touhula]

Olisiko paikalla ihanaa ihmistä joka voisi auttaa minua.

Koko alkuvuosi on ollut yhtä helvettiä, nousua ja laskua ja taas laskua. Yhdessä vaiheessa olin jo niin rikki, että eihän maahan poljettua voida enää polkea, mutta väärässä olin. Olen nyt vaikeassa tilanteessa elämäni kanssa, enkä pitkien pohdintojen ja unettomien öidenkään jälkeen näe suuntaa. Tämä minun tasoristeys tuntuu nyt olevan tärkeä, mutta tähän tarvitsisin nyt apua.
Osaisiko joku katsoa minulle ja heittää minua vaikka yksärillä? Tarkempia tietoja voin antaa myös jos joku tarvitsee.
Kiitän suuresti!

Nim. Maksoin juuri reilu 300e ennustajapuheluista ja olen edelleen pattitilanteessa, enkä viitsisi jälleen luuriin tarttua. :/

Tässä odotellaan, jotta voitaisiin auttaa. Ympäripyöreän tekstin avulla ei tilannettasi pysty arvioimaan eikä "näkemään". Ainoastaan syvä huolesi pysähtyneestä olotilasta tulee rivien ja kirjainten välistä nousevan kiukun kera.
Ainakin omat ENERGIASI ovat niin tukossa ja pyörällä, ettei mikään oivallus voi itselläsikään tuossa tilanteessa tulla mieleesi.

Jotta saat energiasi virtaamaan, juo paljon puhdasta nestettä. Aineenvaihduntasi alkaa pelittää ja sitten tulee aivoihinkin uutta virtaa. Siitä seuraa terve uni, kenties itkupäivä tai parikin ja uhma, jonka voimin viimeistään alkavat sisäiset lukkosi aueta.

Tarkoitan tällä, että SINÄ ja ONGELMATILANNE olette eri asiat. Nyt ongelmatilanne kirjoituksesi perusteella on SINUA HALLITSEMASSA. Toki omalla luvallasi.
Jos minä olisin sinä, ottaisin mummon jäniksenkäpälän (muistathan sadun?) ja pyyhkisin elämäni pöydän putipuhtaaksi. Sitten alkaisin poimia tavaroista takaisin uuden kattauksen, jonne ottaisin vain ne asiat, jotka ovat täysin välttämättömiä juurikin vain itseni selvitä eteenpäin.
Ne ihmiset ja asiat, joita en elämänsuunnitelman vuoksi voi ohittaa tulisivat kyllä aikanaan takaisin kuvioihin. Antaudu elämän vietäväksi.
Jostain viisaasta vanhasta kirjasta luin kertomuksen vuosia sitten. Kirjoitan sen sisältämän ajatuksen mietelauseen/ runon muotoon, ei siis suora kopio:

Jollet voi ohjata jokea,
astu sen rannalle ja katsele
kuinka joen vesi
maan muotoja seuraillen
etsii uomansa
ja virkistää kaiken matkansa varrella
- niin eläimet, jotka siitä juovat
kuin ihmiset, jotka rannalleen poikkeavat
samoin kasvit, jotka sen varrella kasvavat.

Näin joki antaa ravintoa ja virkistystä
jokaiselle rannalleen eksyvälle
tai lähellään asuville
samoin
tarkoituksella rannan puitten siimekseen
vilvoitusta hakemaan tuleville.

Enpä muista tätä lainausta tehneeni, mutta mitäpä tuosta. Elämässä tulee tehtyä silloin tällöin myös virheitä.

Vuosikymmeniä sitten eräs tuttavani kertoi samanlaista asiaa. Eksyipä kahvipöytään ovelle tupsahtanut filosofoiva toinen ystäväni, joka lausahti vali-vali-valittajalle, että ilmiö on tuttu maailman sivu.
Henkilö joka ei ota opikseen, valitsee yhä vain samanlaisen kumppanin eli JATKAA omaa kasvuaan. Siksi monet aviot jatkuvat, koska kuitenkin uuden ihmisen tullessa elämään SAMAT ongelmat toistuvat. Miksikö? Siksi, ettei tämä samanlaisten KUMPPANIEN VALITSIJA ole itse kasvanut yhtään tai ainakaan riittävästi.
Kumppanin vaihdolla pakottaa itsensä kasvamaan joko ulos turhista kumppanuuksista tai opettaa itsensä valitsemaan sopivan kumppanin vahvasti tunteita herättävän sijaan. Toki vähemmän tunteikas kumppanuus johtaa yleensä sieluttomaan vihaan, kun järki pelittää kunnolla vaikka kumppani olisi miten mallikelpoinen tahansa. Tunteet sekä ryydittävät elämää, että sokaisevat toisen naurettavilta piirteiltä

Mitähän viisasta tähän voisi omasta elämästä sanoa...  

N-jaah! Tuota notta! Onneks tuli syöpä ja vei sen eniten tunteita herättäneen kumppanin ja vuodet ovat pyyhkineet ikävimmät muistot.
Mutt mutt... kyllä osasikin olla älykäs ja sexy ja viksu ja vaikka mitä - erikoisesti niin mieletttömän hyväkäytöksinen että NJAMMMM. Onneksi tuollaiset ovat harvassa, saan elää omaa elämää siihen asti, kunnes samanlainen tuppautuu ovelle ja astuu sydämeeni.  

[Avicii]

Kannattaa ehkä lähteä purkamaan tuota asiaa niin että mietit sekä sydämellä että järjellä miten pitkään jaksat ja missä sun sietokykysi tulee vastaan. Ihmiset eivät muutu päivässä ja jos ex on jokin prosessi meneillään niin siinä voi kestää se oma aikansa ennen kun muuttuu jos on muuttuakseen. Ihmissuhteessa kaikki on epävarmaa ja sitä on opittava sietämään sitäkin. Tiedän että suuret tunteet voivat saada tuntumaan siltä kun voisi tehdä yhdessä jotain suurta. Onko ex samoilla linjoilla? Mieti realistisesti millainen teidän arki tulisi olemaan, onko ex valmis kasvamaan yhdessä sinun kanssasi, missä hän joustaa ja missä ne rajat kulkee.
Itselläni oli myös hieman vastaavanlainen tilanne päällä ja aina mies tuli takaisin elämääni kun olin valmis treffaamaan muita. Mutta ajattelin että kokeilen tämän nyt miten pitkälle kantaa ja jos ei ota toimiakseen niin ei. Tiedän millaisen hinnan joudun tästä maksamaan ja olen valmis siihen.

[Ave^^]

Tuli vain mieleeni, että mikä motiivi tällä toisella miehellä on painaa päälle, jos olet ollut hänelle selkeä siinä, että hän huomaa sinun olevan kiinni exässäsi? Tavallaan se, että yhä pohdit exääsi todistaa myös sitä, että tämä toinen mies ei kuitenkaan ole herättänyt sinussa sellaisia tunteita, kuin suhteessa puoliso ansaitsee. Epäreiluhko on jokaisen osapuolen kannalta sekin tilanne, jossa jää pitkäaikaiseen suhteeseen henkilön kanssa, joka ei kuitenkaan ole herättänyt niitä tunteita. Miksi sen tekee? Ajattelee, että ehkä joskus ne tunteet kehittyvät ja haluaa olla mieleksi toiselle vai siksi että joku pitäisi olla tuossa vieressä? Onko hommassa kyse vain (läheis)riippuvuudesta? Olisiko nyt esim. hyvä aika selvittää ihan yksin omat ajatukset, jos nuo miehet vain häiritsevät niitä? Jos he oikeasti tarkoittavat mitä sanovat, he kestävät kyllä sen jos otat etäisyyttä miettiäksesi asioita. Jos eivät, onko homma sittenkään sitä mitä haluat?

[Avicii]

Olen ja miettinyt tätä kohtaloa, karmaa, puoleensa vetämistä, sieulunsopimusta jne. Kannattaa olla niitten kanssa hieman varovainen ettei anna oma päätäntä valtaa uskomuksille koska sinä itse päätät loppupelissä mitä kulloinkin haluat. Ei siis kannatta antaa näitten asioitten sekoittaa päätäsi jos olet muutenkin hieman epävarma miten toimia. Itse olen saanut yllättävän paljon vastarintaa ystäviltäni tämän miehen suhteen jota nyt tapailen. Selvännäkijät ovat puhuneet ihan omiaan ja todellisuus on ollut jotain ihan muuta. Itse päätin etten ikinä enää kuuntele selvännäkijöitä vaan opin itsenäisesti päättämään mihin olen valmis ja mitä haluan kokeilla. Loppupelissä kukaan ei osaa ennustaa tai sanoa varmaksi mitä tulee tapahtumaan. Jotenkin lohdullista 

[Ave^^]

Tuosta kärsimyshommasta, mulla taas on sellainen ajatus, että kärsimys on ihan yhtä lailla elämää kuin onnikin. Ja itse asiassa, mitä pidempään asiat on hyvin, sitä todennäköisemmin ihminen kehittelee itselleen ongelman taas jostakin, siis kehäkulkuna nämäkin kulkevat. Olen aina vierastanut näitä ajatuksia, että joskus saavuttaa jonkin täydellisen onnen tilan yms. Sanoihan se Perhokin tuossa, että jos ei osaa nauttia arjesta, niin ei silloin osaa siitä juhlastakaan nauttia. Samoin voisi olla, että jos ajattelee kärsimysajan kokoajan, että vielä joskus alan elämään, kun minulla on sitä ja tätä, niin voi olla että sitä ei koskaan alakaan elämään. Elämä on ihanaa ja kamalaa samaan aikaan, vaihtelevissa mittasuhteissa.  :

Ainut mikä elämässä pistää rajoja tälle kuinka paljon ihmissuhteissa haluaa "kokeilla", on se jos on nuori (nainen) ja haluaa perustaa perheen. Siinä on pakko sitten järkeillä, että turhille kokeiluille ei ole oikein aikaa, hedelmällisyys asettaa omat rajoituksensa. Muutenhan periaatteessa jokaisesta suhteesta epäonnistuessaankin voisi oppia jotakin. Toinen aspekti taas on, että jotkut asiat ovat sellaisia, että kun kerran niitä kokeilee, ne jollain tapaa jäävät polttomerkiksi, eivätkä katoa itsestä, katseesta, olemuksesta, tunteista, siitä mitä on kykenevä tekemään. Varteenotettava pointti jossain mielessä on miettiä sitäkin, että toisaalta intuitiotaan käyttävät ihmiset aistivat sinusta nämä, tai toisaalta ajautumalla voi itse myöhemmin huomata muuttuneensa sellaiseksi miksi ei halunnut tulla. Mutta nämäkin ovat vain osa elämään, ja itseään voi aina muuttaa ja olla ylpeä siitä mitä on nyt ja takana.  Mutta hieman on tullut pohdittua, että kokeiluilla on monenlaisia vaikutuksia.

[Kuuhilda]

No niih...tai sitten on tätä osastoa, jotka ei todella kokeile mitään, vaan pykää heti sen perheen...ja sitten se kokeilu alkaakin vasta sen perheen perustamisen, ja mahdollisesti hajoamisen jälkeen....ja no, mikä sitä sanoo, että perheen tulee pysyä kasassa ainiaan? Ei mikään. jokainen perheenjäsen voi olla onnelinen riippumatta siitä asuuko koko lössi saman katon alla vai eri osoitteissa.
Minä olen kyllä kaikenlaisen kokeilun kannalla, ettei sitten tarvitse kokeilla kantapää kainalossa