seuraava »

[Eklektikko]

Tässä hyvä motto:
Kipu on pakollista, kärsimys on vapaaehtoista.

Kipu on sitä mitä tuntee ilman eri yllyttämistä, kärsimys on sitä mikä tuotetaan  itse niillä ajatuksilla joita siitä omasta kivusta ajatellaan. Sen määrä on itse valittavissa (minä olen valinnut märään nolla), kunhan on vain niiden omien ajatustensa isäntä.

Ja aina, jos tuntuu että vetää puoleensa samalla tavoin ongelmallisia kumppaneita/parisuhteita, kyse on siitä että itse kanssaluo niitä omaan elämäänsä sen vuoksi, että omassa itsessä on jokin solmu/trauma tms. kyseiseen asiaan liittyen, jota alitajuisesti yrittää ratkaista etsimällä yhä uudelleen 'sopivaa' kumppania niihin omiin ongelmiin liittyen. Lapsuudessa koettu vanhemman/vanhempien etäisyys, tunnekylmyys ja puhumattomuus voivat nimenomaan saada etsimään sellaista kumppania aikuisena ja tämä jatkuu niin kauan, kunnes se oma trauma asiasta on käsitelty. Sen käsitteleminen onnistuu paradoksaalisesti kyllä kaikkein huonoiten juuri silloin kun on tällaisen 'traumojensa vastakappaleen' kanssa parisuhteessa.  Tehokkaimmin/nopeimmin tällaisista asioista toivutaan ihan sinkkuna ja yksin ollessa. Toisaalta sentyyyppiset traumat tekevät myös helposti sen, että kuviossa on mukana myös ihmissuhderiippuvuus, jolloin huonostakin suhteesta on vaikea lähteä.

Ja vielä: Kukaan ei koskaan muutu sen vuoksi että toinen haluaa tai pyytää, sanoipa hän asiasta sitten ihan mitä tahansa! Ainoa pysyvä muutos ihmisen elämään tulee sitten, kun hän itse haluaa ihan vain oman itsensä vuoksi jotakin itsessään muuttaa. Jos jää odottamaan toisen muuttumista, saa odotella ikuisesti. Ja sen vuoksi sitä ei myöskään kannata pyytää: Jos se puoliso jota haluaisi muuttaa on yhtään ihmissuhderiippuvainen, hän saattaa hädissään yrittää muutosta pyynnöstä jottei menettäisi parisuhdettaan. Tällainen muutos ei ole yleensä koskaan pysyvä ja aiheuttaa siinä itseään väkisin pyynnöstä muuttavassa ihan oikeutettua raivoa, joka johtaa vaivihkaisiin  kostotoimenpiteisiin tai koko muutoksen sabotointiin. Oikeutettua muutospyynnön kohteen raivo on sen vuoksi, ettei meillä kellään ole oikeutta pyytää toista muuttumaan, ainoa oikeus mikä meillä on, on valita kenen kanssa parisuhteessa olemme. Jos toinen ei kelpaa sellaisena kuin on, täytyy uskaltaa lähteä suhteesta ja etsiä kumppani joka kelpaa muuttamatta.

Toistuvat suhteet ihmisten kanssa, joiden haluaisi muuttuvan aina samalla tietyllä tavalla jotta suhde olisi 'onnellinen' tai 'toimiva' ovat varma merkki omasta traumasta/solmusta ko. asiaan liittyen.

[Kuuhilda]

Sitten näissä asioissa kun on ne ns. sydän ja järki.
Vaikka kyllä TIEDÄT jonkun asian, sydämen ymmärrystä ei saakkaan ollenkaan niin helposti, vaan se täytyy ihan kokea ja tuntea ja omissa nahoissaan tuta, enennkö menee kaaliin.

[Ave^^]

No niih...tai sitten on tätä osastoa, jotka ei todella kokeile mitään, vaan pykää heti sen perheen...ja sitten se kokeilu alkaakin vasta sen perheen perustamisen, ja mahdollisesti hajoamisen jälkeen....ja no, mikä sitä sanoo, että perheen tulee pysyä kasassa ainiaan? Ei mikään. jokainen perheenjäsen voi olla onnelinen riippumatta siitä asuuko koko lössi saman katon alla vai eri osoitteissa.
Minä olen kyllä kaikenlaisen kokeilun kannalla, ettei sitten tarvitse kokeilla kantapää kainalossa

Tuossakin on se joku hassu juttu, ajatellaan että tietyt asiat pitäisi kokeilla joskus tiettyyn aikaan, tai muuten on jotenkin nolo myöhemmin tai tekee väärin. Ei se lopulta paha ole, ellei ketään vahingoiteta, jos kokeilee asioita silloin kun itse haluaa. Perheen perustamisen jälkeen on toki enemmän vastuuta, ja helpompi on sekoilukokeilut hoitaa nuorena. Mutta on paljon muutakin mitä voi kokeilla "siististi". 

[Eklektikko]

Sitten näissä asioissa kun on ne ns. sydän ja järki.
Vaikka kyllä TIEDÄT jonkun asian, sydämen ymmärrystä ei saakkaan ollenkaan niin helposti, vaan se täytyy ihan kokea ja tuntea ja omissa nahoissaan tuta, enennkö menee kaaliin.

Ne tunteet - sydämen liikahdukset siis - luodaan suurelta osin omilla ajatuksilla omasta tilanteesta/suhteesta/kumppanista/tulevaisuudenodotuksista jne. On toki perustunnetila joka syntyy itse suhteesta, mutta jos vaikka eksästään ja menneestä suhteestaan ajattelee rakastumista tuottavia ajatuksia jatkuvasti, niin totta kai ne tunteet säilyvät vaikka kuinka pitkään.

Itselleen on mahdollista tuottaa jopa täysi rakastumisen hormonimyrsky pelkästään ajattelemalla jostakusta rakastuneita ajatuksia, kehon sisäerityskin 'tottelee' niitä omilla ajatuksilla luotuja tunteita. Tämä voi tapahtua jopa tilanteessa, jossa rakkauden kohde ei ole tunteista olleknaan tietoinen, tai edes rakastujan olemassaolosta, jos niikseen tulee.

Ihmiset eivät vain yleensä tiedä - ja tätä ei koulussa opeteta - että ajatusten kuuluisi olla renkejä eikä isäntiä. He eivät ole tietoisia omista ajatuksistaa riittävässä määrin huomatakseen pyörittävänsä päässään tiettyjä tunteita tuottavia ajatusketjuja. Ja tässähän ei ole sitten kyse tunteiden tukahduttamisesta (ennakoin kommentin, koska yleensä se heitetään keskusteluun heti kun tuon tämän asian esiin), vaan siitä että ne omat ajatukset (jotka niitä tunteita tuottavat) olisivat rengin paikalla, eivätkä isännän paikalla.

Helpoin keino aloittaa ajatusten rengin paikalle laittaminen on kirjoittaa paperille niitä ajatusketjuja juuri sillon kun niitä alkaa siellä päässä pyöriä. Sitten kun ne näkee kirjoitettuna, on helppoa  huomata niissä esiintyvät kognitiiviset häriöt, joiden tunnusmerkkeinä on usein tällaisia sanoja: koskaan, aina, ikinä, kukaan jne. Esim: "Koskaan en ole kokenut näin ihanaa suhdetta, kukaan ei ole ikinä ymmärtänyt minua kuten hän ymmärtää, en varmaan koskaan löydä toista yhtä ihanaa kumppania."

[Kuuhilda]

Kyllä vaan, omien ajatustensa ohjaaminen on hirmuisen vaikeaa, ja varsinkin, jollei tiedä itse niillä tunnetiloja itselleen aiheuttavansa.
Minulle ilmeisesti juuri niin vaikeaa, että se piti konkretisoida, jotta siitä pääsi eroon.

[Ave^^]

^
vaikeaa, totta.
Tuo konkretisoiminen on joskus kätevä keino. Joskus ajatusten muuttaminen on vain niin vaikeaa kylmiltään, että todellisuuden kohtaaminen vasta kadottaa ne tunteet sen siliän tien, kera ajatukset että MITÄ IHMETTÄ?! Tuotako halusin?! Mutta riippuu aina niin tilanteesta. Joskus taas mukaan meneminen voi jättää pahempaan roikkumiskierteeseen kiinni.

[Avicii]

Niin. Kuka on sanonut että kaikkea pitää kokeilla nuorena jotta sitten asettuu aloilleen kun on saanut lapsia. Minä halusin lapset nuorena ja nyt kun lapset ovat isoja, saan omaa aikaa ja tehdä ja kokeilla. Siinä mielessä helppoa kokeilla koska ei ole tällä hetkellä kenellekään tilivelvollinen eikä kiinteässä parisuhteessa. Olen itse asiassa nyt vasta onnellinen, vaikka haaveilen asioista niin tunnen itseäni sen verran hyvin että en lähde nyt tekemään mitä tahansa vaan niitä asioita jotka olen jäänyt paitsi. Toiset voi pitää tämän jonkun asteisena 40 kympin villityksenä, i dont care. Olen henkisesti kuollut jo niin monta kertaa että enää en siihen suostu. Valitsen oman elämäni ja rakennan siitä mieluisan tai ainakin yritän 

[Lilli]

Minä tein exäni ja lapseni isän kanssa niin, että koetin uudelleen. En päässyt irti millään! Mitäs jos, entäs jos, onko hän voinut muuttua? Voi sitä vetovoimaa ja viehätystä ja kuvitelmaa. Aamulla ensin herätessä tuo mies oli mielessä...ja sitten hän vain pamahtikin yhtäkkiä ovelleni, ja siitä se sitten alkoi uudelleen.
Noh, kaikki meni ihan päin prinkkalaa, mies oli ehkä pahempi kuin ennen, mutta seuraamukset olivat minulle lievemmät. Olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen, että uskalsin heittäytyä tuohon juttuun täysillä mukaan, sillä se näytti olevan minulle se konsti päästä lopullisesti miehestä eroon. Ja se on tullutkin tässä selväksi, että nyt on menneet selvitetty, ja uutta tulee tupaan vähän liiankin kanssa.
Eli minulle ratkaisu oli palata vielä kerran taaksepäin siihen, mikä pitää kiinni. Tämä siis kuitenkin oma henkilökohtainen kokemukseni, en missään nimessä kehota ketään palaamaan esim. väkivaltaiseen suhteeseen!
Mutta ei saa pelätä, sydän auki tulta päin, todellista sinua ei voi satuttaa yhtään mikään, ei edes pettymys rakkaudessa.

Minullahan on myös näitä revansseja yllin kyllin. Ei ole kertaakaan kaduttanut, että olen yrittänyt uudestaan, vaikka hommasta ei olisikaan tullut mitään (eikä ole koskaan tullut). Ensimmäisen yrityksen jälkeen on yleensä jäänyt jotain hampaan koloon, joka tulee toisella kerralla selvitettäväksi. Sanottaisiinko tätä vaikka pikakarmaksi, eihän kaiken tarvitse olla peräisin entisistä elämistä. Revanssin jälkeen on voinut jättää ne jossittelut sikseen, päästää irti ja jatkaa eteenpäin.

Tämä uusi mies voi olla hyvin kilpailuhenkinen ja luultavasti sitä on myös ex-mies. He eivät välttämättä kilpaile sinun sydämestäsi vaan vain toistensa voittamisesta. Jos pelissä on todellista rakkautta, niin se varmasti ilmenee aikanaan.

[Nefarian]

se on kyllä todettu, että nämä uudelleen yrittämiset eivät onnistu.. toiset vain vaativat ne yritykset jotta pääsee eteenpäin.. vaikka paljon helpompaa olisi heti lähteä lätkimään.. ei oo niin helppoa välttämättä..
uutta kehiin vaan.. mutta jos tilanne vaatiin, niin ei kukaan estä sitä exää toteemasta uudelleen toivottomaksi tapaukseski..
kuitenkin kaikesta päätellen en kyllä usko, että juttu tulee toimimaan.. elämän totuudet on otettava vastaan..

[Eileithyia]

Minä kyllä uskon, että elämä voi olla täydellistä ja onnelista.  Se on henkilökohtaista, että millaisen elämän haluaa. Ja jos on tarve, niin on olemassa sille myös täyttymys. Se on sitten eriasia uskaltaako ottaa sen täyttymyksen vastaan. Meidän suomalaisten perusmentaliteetti elämässä on se, että se kuuluu mennä läpi hampaat irvessä puhisten, kun taas esimerkiksi etelä-eurooppalaisilla on ihan toinen mielenlaatu. 

Lisään vielä, että kun katsotaan ns. "Todellisia menestyjiä", niin he ovat ihmisiä, jotka ovat löytäneet kutsumuksensa ja elävät sillä sekä jakavat siitä johtuvaa hyvää oloaan ja tarjoavat apuaan koko maailmalle, niin siinä on todiste siitä, että positiivisuus on elämän laki.

[Gisella]

kylmä, vaitelias, solmujensa vanki...  hän tuntui olevan aika unelmavävy.

 

Kyllä, melkoinen saalis näyttää olevan!  Anteeksi, en pilkkaa sinua tai naura päin naamaa, vaan tahtoisin kyseenalaistaa kertomaasi asiaa: Ovatko kyseiset miehet todella unelmiesi täyttymyksiä? Tahdotko todella tunnekylmän ja menneisyyden solmuissa rimpuilevan miehen, kun tarjolla on toisenlaisiakin tapauksia?

Kohtaloa, karmaa, entisiä elämiä ja muita on mielestäni turha sekottaa koko soppaan. Menet vaan enemmän sekaisin, ja harvoin esim. karma-asiat avautuvat näkijöiden kautta siten, kuin olisi hyväksi juuri siinä tilanteessa. Mieli vaan haluaisi selityksiä ja suuntaviivoja edes jostain - ehkä siksi, että pystyisi paremmin ymmärtämään tilannetta, ihmisiä ja heidän motiivejaan. Elämää ei tarvitse kuitenkaan ymmärtää, vaan sitä pitää elää (kliseistä, tiedän). Elä, tunne ja koe kaikki tunteet päästä varpaisiin ihan luvan kanssa. Kärsimys voi olla itse aiheutettua, mutta joskus sitä voidaan tarvita hetkeksi, että pystytään lopulta päästämään irti.

Älä hätiköi. Ei sun huomenna tarvitse varmaan valita kumpaakaan. Jos kyseessä on aito rakkaus, välittäminen ja kunnioitus, muutama viikko ei muuta asiaa mihinkään suuntaan.

En muista kuka kirjoitti tässä ketjussa naisesta, joka ei pitänyt muista naisista (viitattiinko tällä kenties Athamaaritiin, hänen muistan kirjoittaneen joskus tällaista?), mutta olen samoilla linjoilla asiasta. Eli usein halutaan etsiä kiehtovia ja yliluonnollisia selityksiä asioille, jotka selviäisivät lopulta parhaiten omien pelkojensa ja uskomustensa työstämisellä. Karmasta olen sitä mieltä, että sanalla on turhan negatiivinen kaiku. Ei karman käsittääkseni tarvitse olla negatiivista, eikä sen puoleen positiivistakaan. Se vaan on. (Karmasta voisi keskustella enemmänkin, mutta karma ei mielestäni ole myöskään "silmä silmästä, hammas hampaasta" -mentaliteettia).

[Lilli]

Tuli vielä mieleen, että aina tietyntyyppiset, toistuvat suhteet eivät ole peruja huonosta isä- tai äitisuhteesta, myös joku pieleen mennyt rakkaustarina voi aiheuttaa pakkotoistoa. Sitten valitaan aina samannäköinen, saman oloinen tai samoilla ongelmilla varustettu henkilö, jonka kanssa yritetään saada asiat sujumaan oikein. Välillä voidaan kokeilla jotakin täydellistä vastakohtaa, eikä tämäkään yleensä suju hyvin.

Mutta vaikka tämä ex on ollut ihmisenä hyvin keskeneräinen, on hän hän selvästi ravistanut sinua syvältä. Nykyinen olisi todennäköisesti pelkkä korvike, sinä kyllästyisit pian, koska hän ei ole "Hän" ja nykyinen saa siipeensä. Suurilla rakkauksilla ruukkaa olla lähtemätön vaikutus sieluun ja ainakin pöydän putsaaminen ja asioiden selvittäminen tuon exän kanssa olisi tarpeen oman mielenrauhasi ja eheytymisesi kannalta. Johtaako se sitten uuteen yritykseen, on asia erikseen.

Karmasta on puhuttu paljonkin palstalla. Sehän on pelkkä syyn ja seurauksen laki ja toimii koko ajan. Tieteessä sitä sanotaan kausaliteetiksi. Wikipedia-lainaus: "Kausaliteetti (lat. causalitas < causa 'syy') on syy–seuraussuhde eli kahden tapahtuman suhde, jossa toinen aiheuttaa toisen. Toinen tapahtuma on tällöin syy ja toinen seuraus. Syy esiintyy ennen seurausta".  Karmaan liittyy kehämäisyys, tekemäsi valinnat palaavat kyllä jollakin tavoin itseen. Valinnan seuraus voi ilmetä heti, 20 vuoden päästä tai vaikka 1000 vuoden päästä. Se on hauska homma, että jos on tehnyt hyviä valintoja, niin niiden seurauksista ei paljon puhuta, eikä niitä paljon huomatakaan, ainoastaan niitä vatvotaan, joista on seurannut ongelmia.

Iän myötä syy-seuraussuhteita oppii (toivottavasti) hahmottamaan aika hyvin ja valintojakin voi tehdä siten varsin kaukonäköisesti. Lapsethan ovat jatkuvassa hengenvaarassa sen takia, että eivät ymmärrä näitä juttuja.

[Kuuhilda]

Mulle on nyt näytetty ja opetettu tätä "Elämä on valintoja" ja vaikutat itse jokaiseen asiaan elämässäsi, eikä kukaan tai mikään muu. Kato nyt  :
Eihän sitä nuorena vielä osaa ymmärtää niin, etteikö niitä vääriä valintoja tekisi, se on aivan selvä, mutta kyllä se ironista on sitten kun ne valinnat vastaan kävelevät Ja vaarana on, että lopulta ei ota vastaan enää mitään, ei kertakaikkiaan enää tee valinnan valintaa, antaa olla vain kaikkien ja mennä niin kuin se menee. Ja koettaa kellua siellä mukana. Ei, se on vikatie. Elämä ON valintoja. Ellei valitse, ei myöskään oikein voi kokea elävänsä...ei voi kokea elämäänsä.

[Eklektikko]

Solnishko: Tuo lainaus oli vähän semmoinen yleishymisteleväkin; normaalilla voi käsittää sama kuin enemmistö. Jos enemmistö on epätasapainossa, silloin tasapainoinen on epänormaali.    Normaalilla voi sitten käsittää myös tervettä/ehjää/oireetonta jne. Wikipediasta löytyi tällaisia:

Normaali tarkoittaa seuraavia asioita:
 normaali, matematiikassa pintaa tai janaa vastaan kohtisuorassa oleva suora tai vektori
        keskinormaali, suora, joka leikkaa annetun janan sen keskipisteessä ja on kohtisuorassa sitä vastaan
 normaalijakauma tilastotieteessä
 normaali, tavallinen, tavanomainen, erityisesti:
        tilastollisessa mielessä tavanomainen, yleinen
        lääketieteessä: tila tai kokeen tulos, joka ei viittaa sairauteen
        yhteiskuntatieteissä: normien mukainen käyttäytyminen.
  Normaali, Jane Andersonin ohjaama elokuva
  Mittanormaali mittaustekniikassa

Sanat ovat kuitenkin mielen ohjelmointikieli, minkä huomaa siinä vaiheessa kun oppii jotain kieltä niin hyvin että rupeaa ajattelemaan ko. kielellä ainakin ajoittain: Silloin huomaa, että koko olo on ihan erilainen sillä eri kielellä. Ja kieli voi olla myös sorron väline, sanapari normaali/epänormaali varsinkin joutuu usein tähän käyttöön. Ja orwellilainen uuskieli voi hiipiä vaivihkaa vaikuttamaan asiaan....  On ihan hyvä että joku joskus saarnaa aiheesta.

Jo 5 viikkoa jalka kipsissä oli aikoinaan minulle melkoinen kokemus, se sai minut ajattelemaan paljon syvällisemmin liikuntarajoitteisten ihmisten elämää, kun se vaivaiset 5 viikkkoa ja vain nilkka kipsissä oli sekin jo aika kurja kokemus ennen moista kokemattomille. Interaktiivinen improvisaatioteatteri, eli liveroolipelit, voisi auttaa tässäkin: taannoin järjestettiin Kampissa kaikille avoin pakolais-larppi, jossa ihmiset saivat kokeilla pakolaisen osaa maahan tullessa, kun mitään ei tajua kulttuurista, ei ymmärrä kieltä ja esitetään törkeitäkin kysymyksiä 'aidon' pakolaisuuden varmistamiseksi. Ehkä voisi tehdä samanlaisen 'liikuntarajoitteisuus' -larpin; uskon itse että yksi päiväkin pyörätuolissa opettaisi melkoisen paljon ymmärrystä...

Asioiden hyödyn huomaa usein vasta vuosikausia jälkikäteen. Näin jälkiperspektiivillä voin itse olla tyytyväinen niihinkin kokemuksiini, jotka selkeästi olivat kokemisen aikana kipua ja myös itseaiheutettua kärsimystä. Niiden opit vain tulivat tietoisuuteen vasta jälkikäteen. Kipu ja kärsimyskin voi kuulua sielunsuunnitelmaan jonkin oppimisen vuoksi, kuten esim. sen että se kipu on pakollista, mutta kärsimys tosiaan vapaaehtoista.