Luulenpa, että monien mielestäsi lentounet ovat kokemuksien aatelia ja taatelia.
Melko hankalaa jälkikäteen muistaa, mutta sanoisin että elämäni aikana olen
kokenut alle tiun verran noita hauskoja kokemuksia.
Jos yrittäisin kuvailla lentounia niitä koskaan kokemattomille, käyttäisin ehkä neljää
fraasia kuvaamaan niitä:
- täydellinen vapaus ruumiillisuuden kahleista (astraaliropassa??)
- pehmeä mutta ehtymätön energia
- sangen rento olo
- hauskaa kuin Särkänniemessä tai Puuhamaassa parhaimmillaan
Jos muistini ei pahasti petä, yleensä taidan liidellä tuolla kirkolla,
tavallisesti muutaman kymmenen metrin korkeudessa. Usein uneen
liittyy voimakas syöksy kohti maata noin 45 asteen kulmassa ja lennon
oikaisu ylöspäin juuri ennen kosketusta maan kamaraan.
Kerran koin sellaisen unen, jossa olin istuvinani sukhaasanassa punkallani,
kun raketin lailla syöksyin pystysuoraan kohti kattoa. Kerkisin pelästyä, että
nyt taitaa ottaa nuppiin kipiästi, mutta menin katon läpi kuin tyhjää vain,
ja siihen taisin sitten herätä.
Viime yönä lensin taas joogalentoa risti-istunnassa ympäri ämpäri huonetta.
Se on hauska vaihe, kun lento vähän sakkaa ja meinaa tulla uskon puute,
mutta pienellä tahdon ponnistuksella liito taas jatkuu melko mallikkaasti!
Edit: Unhoitin mainita, että yleensä ulkona lennellessä tyyli
on ns. Teräsmies, eli ainakin pää edellä (ehkä kädetkin vähän
kun Hitlerin muinaisilta roomalaisilta omaksumassa natsitervehdyksessä) makuuasennossa, eikä
joogalentotyyliin, kuten sisätiloissa!
