seuraava »

[Jinx]

Voi että olen sitten ihan rikkaruoho tasoa, meinaan siis voikukkaa...
Onnekis Willowin kukka horoskooppi oli sentään orvokki.
Tosin en ole runollinen, kun runoista ymmärrä tuon taivaallista.
Mutta parempi sekin kun ei mitään.

[Hannari]

Ohdake 7.1. - 3.2.

Piikikäs ja pelottava. Viljelijöiden kiroama kasvi, johon karjakaan
ei koske. Ohdakkeella on hankalan kasvin maine ja vaikean ihmisen
 leimaa kantavat valitettavasti usein myös ohdaketyypit.
Ventovieraiden on vaikea lähestyä itseään suojelevaa, sulkeutuneelta vaikuttavaa ohdaketta jamonet
karttavat häntä tinkimättömyyden, suorapuheisuuden ja "piikikkyyden"
 vuoksi. Ohdakkeen tuntevat tietävät hänen kuitenkin olevan ahkera,
 tunnollinen ja
 usein jopa itsetuhoisen velvollisuudentuntoinen. Ohdake sopii hyvin
 tehtäviin, joissa vaaditaan itsenäisiä päätöksiä ja vastuunkantamista.
Hän vaatii paljon itseltään ja muilta eikä aina tule toimeen ihmisten
kanssa, joiden näkemykset poikkeavat hänen omistaan. Ohdake voi kuitenkin
 kouluttaa itsensä hyväksi kuuntelijaksi ja yhteistyöntekijäksi. Ohdakkeen
 yksityiselämä on yksityistä eikä hän päästä lähelleen kaikkia, ei
 edes halua
 miellyttää kaikkia. Läheistensä ja erityisesti oman perheensä vuoksi
hän on kuitenkin valmis uhrautumaan.


Tuo viimeinen lause on ainakin totta

[He|mi^]

Voikukka 7.6. - 10.7.

Voimakastahtoinen voikukka jakaa kanssaihmiset kahteen leiriin;
voikukkapersoonaa joko rakastetaan tai inhotaan. Huomaamattomaksi
tai harmittomaksi häntä ei sano kukaan. Komea, kirkkaana loistava
 voikukka on
 kernaasti keskipisteenä, missä ikinä onkin. Ja voikukkahan on:
yhtenä hetkenä hän valloittaa muilta tilaa täällä, seuraavassa
 hetkessä huomio kiinnittyy voikukkaan toisaalla. Seinäruusuksi
 voikukka ei alistu,
vaikka
moni kernaasti syrjäyttäisi yksinvaltiaan elkeillään vihamiehiä
 keräävän voikukan. Loistonsa alla voikukallakin on heikot kohtansa.
 Sisimmässään hän pahoittaa mielensä herkästi, mutta nostaa päänsä kohti aurinkoa sitkeytensä avulla. Sitkeys on samaan aikaan sekä vahvuus että heikkous:
 voikukkaihmisen on tiedostettava, että moni tulkitsee sitkeyden ylimielisyydeksi.
Pienelle
 ystäväpiirilleen voikukka on luotettava lähimmäinen. Siinä missä
 voikukkakasviin voi turvautua niin nälässä, janossa kuin
 moninaisessa vaivassakin, on voikukkaihminenkin valmis antamaan
 kaikkensa auttaakseen ystäviään. Voikukan elämänkumppaniksi ei sovi
 toinen voikukka: suhde
 toimii kuumana viha-rakkaus -suhteena, mutta pidemmän päälle tilasta
 parrasvaloissa
 tulee liian suuri taistelu. Voikukan rinnalle voi jäädä vain
 huumorintajuinen ja sopeutuvainen elämänkumppani.

[Tanita79]

Lumme 4.2. - 1.3.

Lumme viihtyy tyynissä vesissä. Kun aurinko paistaa lämpimästi sen
 suojaisaan lahdenpoukamaan, lumme hehkuu ja pursuu elinvoimaa. Melko
mitätönkin puhuri saa sen suuret lehdet värisemään huolestuneesti ja
 myrskyssä lumme vetäytyy kiertyneiden lehtiensä suojiin odottamaan
 tyventä.
Lumme ei kuitenkaan tyydy nököttämään paikallaan. Se kasvattaa
 pitkän, jäntevän varren, jonka avulla se voi kurkotella paljon
 kotoisia pohjavesiä kauemmaksi. Sitä utelias lumme tekee ahkerasti. Lumme tarvitsee
muutoksia  ja jännitystä. Jos vesi "lammessa" ei vaihdu, lummeihminen tylsistyy,
 lihoo ja muuttuu happamaksi. Toisaalta lumme on hyvin varovainen. Joskus se
löytää todellisen onnensa vasta, kun joku ulkopuolinen tuuppaa sen
 vieraaseen lampeen. Lumme rakastaa mukavaa elämää, kauniita esineitä
 ja hauskoja hullutuksia, mutta vaikeatkaan tilanteet eivät sitä
 murra. Pinnalliselta vaikuttava lumme on perusluonteeltaan
 empaattinen vakavikko. Hänellä on taipumusta ottaa turhiakin huolia
 ja hän ehdottomasti murehtii kaikki asiat
 etukäteen. Rakkaudessa lumme on romanttinen täydellisyyden etsijä.
 Siksi hän rakastuu harvoin, mutta kun oikeat kemiat kohtaavat, syttyy kestävä
roihu.


Kukkaterapiassa Lumme edusti muistaakseni ainakin tosi hajallaan olevia ajatuksia yms.. 

[Lemmikki]

No niin, löytyihän se kukka minullekin, ei mikään ruusu, mutta kukka kumminkin....

En kuitenkaan allekirjoita sitä, että olisin suorapuheinen ja piikikäs. Joskus olen sitä ollut, mutta katsokaas, kun ihminen voi kehittää itseään ja muuttua. 
Itseäni suojeleva olen kyllä ehdottomasti ja kyllähän tässä maailmassa on siihen syytäkin!
Ettäkö vaatisin paljon itseltäni ja muilta? Ei pidä paikkaansa, olen oppinut relaamaan ja suosittelen samaa muillekin. Se on sitä itsensä ja muiden armahtamista.

Lemmikki

Ohdake 7.1. - 3.2.

Piikikäs ja pelottava. Viljelijöiden kiroama kasvi, johon karjakaan
ei koske. Ohdakkeella on hankalan kasvin maine ja vaikean ihmisen
 leimaa kantavat valitettavasti usein myös ohdaketyypit.
Ventovieraiden on vaikea lähestyä itseään suojelevaa, sulkeutuneelta vaikuttavaa ohdaketta jamonet
karttavat häntä tinkimättömyyden, suorapuheisuuden ja "piikikkyyden"
 vuoksi. Ohdakkeen tuntevat tietävät hänen kuitenkin olevan ahkera,
 tunnollinen ja
 usein jopa itsetuhoisen velvollisuudentuntoinen. Ohdake sopii hyvin
 tehtäviin, joissa vaaditaan itsenäisiä päätöksiä ja vastuunkantamista.
Hän vaatii paljon itseltään ja muilta eikä aina tule toimeen ihmisten
kanssa, joiden näkemykset poikkeavat hänen omistaan. Ohdake voi kuitenkin
 kouluttaa itsensä hyväksi kuuntelijaksi ja yhteistyöntekijäksi. Ohdakkeen
 yksityiselämä on yksityistä eikä hän päästä lähelleen kaikkia, ei
 edes halua
 miellyttää kaikkia. Läheistensä ja erityisesti oman perheensä vuoksi
hän on kuitenkin valmis uhrautumaan.

[Kuuhilda]

Lumme viihtyy tyynissä vesissä. Kun aurinko paistaa lämpimästi sen
 suojaisaan lahdenpoukamaan, lumme hehkuu ja pursuu elinvoimaa. Melko
mitätönkin puhuri saa sen suuret lehdet värisemään huolestuneesti ja
 myrskyssä lumme vetäytyy kiertyneiden lehtiensä suojiin odottamaan
 tyventä.
Lumme ei kuitenkaan tyydy nököttämään paikallaan. Se kasvattaa
 pitkän, jäntevän varren, jonka avulla se voi kurkotella paljon
 kotoisia pohjavesiä kauemmaksi. Sitä utelias lumme tekee ahkerasti. Lumme tarvitsee
muutoksia  ja jännitystä. Jos vesi "lammessa" ei vaihdu, lummeihminen tylsistyy,
 lihoo ja muuttuu happamaksi. Toisaalta lumme on hyvin varovainen. Joskus se
löytää todellisen onnensa vasta, kun joku ulkopuolinen tuuppaa sen
 vieraaseen lampeen. Lumme rakastaa mukavaa elämää, kauniita esineitä
 ja hauskoja hullutuksia, mutta vaikeatkaan tilanteet eivät sitä
 murra. Pinnalliselta vaikuttava lumme on perusluonteeltaan
 empaattinen vakavikko. Hänellä on taipumusta ottaa turhiakin huolia
 ja hän ehdottomasti murehtii kaikki asiat
 etukäteen. Rakkaudessa lumme on romanttinen täydellisyyden etsijä.
 Siksi hän rakastuu harvoin, mutta kun oikeat kemiat kohtaavat, syttyy kestävä
roihu.

Ihana lumme 
En nyt ihan kaikkea allekirjoittaisi tästäkään, mutta aika hyvä kuitenkin.

[Ave^^]

Olenko ensimmäinen siankärsämö tässä ketjussa? 

Siankärsämö 13.11. - 8.12.

 Siankärsämö kulkee elämänsä ryhdikkäänä ja pystypäisenä, mutta ei
 itsepäisenä. Yllättävänkin joustavan luonteensa ansiosta se sopeutuu
 helposti muutoksiin ja uusiin tilanteisiin. Epäoikeudenmukaisuuksia
 siankärsämö kavahtaa, siksi se on aina valmis puolustamaan vääryyttä
 kärsineitä. Vastoinkäymiset eivät sitä pelota. Pikemminkin ne ovat
 vain haasteita, jotka on voitettava. Siankärsämö ei koreile
 ulkonäöllään,
mutta
 hengeltään suurena se ei huku muiden joukkoon. Sen iloinen elämänmyönteisyys
 säteilee ympäristöön eikä sen tarvitse koskaan olla yksin. Hyvänä
 kuuntelijana siankärsämö paneutuu joskus liikaa muitten ongelmiin ja
 unohtaa, että myös itselle olisi annettava aikaa. Opettelemalla
 tervettä itsekkyyttä se voi torjua silloin tällöin uhkaavaa uupumusta.
 Siankärsämössä
 on taipumusta syvällisyyteen ja elämän tarkoituksen pohdiskeluun.
 Liikuntamuodoista jooga sopii sille parhaiten, mutta sen tulisi
vahvistaa
 myös lihaksiaan, niin että pitkä ja usein solakka varsi ei
 vanhemmiten menetä ryhdikkyyttään. Tuittupäisyydellään siankärsämö
 joskus hämmentää ympäristöään ja tämän luonteenpiirteen hiominen
 vaatii vielä paljon
työtä.

[trius]

Täällä yksi suopursu lisää ja tämä on iskenyt silmänsä ohdakkeeseen ja kieltäytyy huomaamasta ohdakkeen negatiivisia puolia, tunnistaa positiiviset puolet. Omasta ne negatiiviset taas hyppää silmille ja on niin totta 

[Annelie]

Suopursu 5.9. - 7.10.

 Suopursua ei voi olla huomaamatta. Hänen läsnäolonsa vaistoaa jo
 kaukaa ja
 hänen persoonansa on yhtäaikaa kiehtova ja uhkaava. Hän kukoistaa
 haasteellisella kasvupaikallaan ja kohoaa pian sen kiistattomaksi
 kuninkaalliseksi. Vanhastaan suopursukasvia on käytetty karkottamaan
 täitä,koita ja rottia. Myös pursuihminen on elementissään taisteltaessa
 pahaa vastaan. Hän kiiruhtaa hätäavuksi kriisialueille, taistelee
 eläinoikeuksien puolesta tai pelastaa perjantai-iltaan sammuneita nuoria. Hän myös
odottaa runsasta kiitosta vaivoistaan, vaikka kuittaakin sen vähättelyllä.
Mukava elämä maljakossa kuihduttaa suopursun nopeasti ja on epämiellyttävää
myös ympäristölle. Pieneen tilaan vangittu pursu levittää ympärilleen
 helvetillisen katkun, joka särkee päätä ja silmiä. Perheessä suopursu määrää
 tavat. Hän joko nalkuttaa tai antaa ymmärtää, kummin vain, mutta
 molemmissa lajeissa hän on erittäin lahjakas. Vastalahjaksi hän antaa
 läheisilleen tinkimättömän tuen ulkomaailmaa vastaan.Perheen on
kuitenkin vahdittava, ettei heidän pursunsa vedä itseään liian
 tiukille: puuvarsi voi joskus katketa yhtäkkiä ja äänekkäästi.

[unelmassa]

Iiris
Sateenkaarijumalattaren mukaan ristitty
Iiris on kiihkeä ja intohimoinen.
Isänmaallinen Iiris on ja arvokas ja viihtyy
hyvin kotipiirissä.
    :  
Horsma 2.3. - 4.4.

 Arkisen tuntuista horsmaa on helppo vähätellä, mutta harva tulee
 huomanneeksi, kuinka kaunis ja komea se omassa arkisuudessaan on.
 Hoksaamattomat saavat syyttää itseään, sillä he jäävät paljosta paitsi.
 Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa. Se pysyy pystyssä kovan
vartensa avulla ja nostaa ylpeästi päätään. Horsma tunnetaan myös palokukan
 tai paloheinän nimellä. Nimet kuvaavat sen kasvupaikkoja, metsien
 palo- ja hakkuuaukeita, mutta nimitykset kertovat myös tulisesta
 luonteesta: hiljaisena pysytellyt horsma saattaa yht'äkkiä roihahtaa ja syttyä
 kukoistamaan sopivan tilaisuuden tullen. Pelkkä rentun ruusu? Ehkä,
 ehkä ei.
Horsma saattaa itsekin syyllistyä näennäiseen vaatimattomuuteen ja
itsensä vähättelyyn. Sen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä. Horsma tietää
arvonsa, tekee itse omat valintansa ja kantaa pystypäin valintojensa
seuraukset muiden mielipiteistä piittaamatta. Saat kutsua horsmaa rentun ruusuksi.
 Mutta älä suutu, jos horsma ei ole mielipiteestäsi kiinnostunut.
 

[Varjotar]

Siankärsämö 13.11. - 8.12.

 Siankärsämö kulkee elämänsä ryhdikkäänä ja pystypäisenä, mutta ei
 itsepäisenä. Yllättävänkin joustavan luonteensa ansiosta se sopeutuu
 helposti muutoksiin ja uusiin tilanteisiin. Epäoikeudenmukaisuuksia
 siankärsämö kavahtaa, siksi se on aina valmis puolustamaan vääryyttä
 kärsineitä. Vastoinkäymiset eivät sitä pelota. Pikemminkin ne ovat
 vain haasteita, jotka on voitettava. Siankärsämö ei koreile
 ulkonäöllään,
mutta
 hengeltään suurena se ei huku muiden joukkoon. Sen iloinen elämänmyönteisyys
 säteilee ympäristöön eikä sen tarvitse koskaan olla yksin. Hyvänä
 kuuntelijana siankärsämö paneutuu joskus liikaa muitten ongelmiin ja
 unohtaa, että myös itselle olisi annettava aikaa. Opettelemalla
 tervettä itsekkyyttä se voi torjua silloin tällöin uhkaavaa uupumusta.
 Siankärsämössä
 on taipumusta syvällisyyteen ja elämän tarkoituksen pohdiskeluun.
 Liikuntamuodoista jooga sopii sille parhaiten, mutta sen tulisi
vahvistaa
 myös lihaksiaan, niin että pitkä ja usein solakka varsi ei
 vanhemmiten menetä ryhdikkyyttään. Tuittupäisyydellään siankärsämö
 joskus hämmentää ympäristöään ja tämän luonteenpiirteen hiominen
 vaatii vielä paljon
työtä.


No, ei nyt ihan täysin oikeassa tämäkään..