seuraava »

[sideman]

Johdanto

Olen kenties vain kerran elämässäni ollut tulisesti "rakastunut". Olin silloin
muistaakseni noin 16 - 17 -vuotias. Ainakin ihastuin ikihyviksi tyttöön joka
vuosia myöhemmin näytteli toista pääosaa suositussa kotimaisessa tv-sarjassa
ja sen pohjalta tehdyssä elokuvassa (muistaakseni se meni noinikkäästi...).

Monesti ihmisessä ihastuu erityisesti johonkin pieneen, vähäpätöisen tuntuiseen
juttuun. Tuossa tytsissä se oli hänen tapansa työntää kieltään kivasti vähän ulos
suusta, hampaiden välistä, kun hän hymyili jollekin hassutukselleni, tai mille tahansa.

[meimi]

Jämäävä otsikko!   
Luulin ihan, että nyt se on vihdoin tapahtunut!

[Avicii]

Niinpä. Ne on ne pienet mutta kuitenkin ratkaisevat ominaisuudet 

[Indium]

Mää jo aattelin, että nysse kertoo kenestä palstalaisesta tykkää! 
Nyt tosin hämää... kukas tää tyttö on oikein?  Toista pääosaa ja leffakin? Öö?

Söötti juttu kuitenkin 

[Yep]

Salkkareiden Peppi tai Jenni? Nehän teki jonkun leffankin.

Rohkeesti vaan kohti uusia seikkailuja ja kujeita 

[sideman]

Pariutumistunteet ovat silkkaa endogeenistä huumetta. Jokainen romahtaa sen tripin ja sähläämisen jälkeen takaisin arkeen.

Why the Dalai Lama doesn't date

Näin on näppylät! Mutta ymmärrän hyvin miksi aika monet jäävät tuon afrodisia-huume-tripin koukuttamiksi.
En ole Herran aikoihin kokenut sellaista voimautumisen ja likimain leijjumisen tunnetta, kuin viime yönä
herätessäni neljän aikoihin ja tajutessani olevani kenties vähintäänkin kohtalaisen voimakkaasti pihkaantunut!
Ja sen sai aikaan valloittava hymy tilanteessa jossa odotin nenän nyrpistämistä!

Kuitenkin, pitkään syvämeditaatiota harrastaneena minun kokemukseni ovat kuin veteen piirrettyjä viivoja: ne
voivat olla todella intensiivisiä, mutta niistä ei näköjään jää jäljelle siementä (biija) joka aiheuttaisi
voimakkaan tarpeen pitkittää tuota kokemusta.  MMY käytti tuosta mm. slogania "liberation from the
bondage of experience!"

 :

[Avicii]

Miksi kaikki pitäisi olla niin kliinista ja järkevää, eikö joskus ole ihan hyvä uskaltaa heittäytyä ja hieman hullutella. Kait silläkin on jokin tarkoitus että ihmisessä on tällainen ominaisuus kun rakastuminen, se voi oikeasti jossain tilanteessa olla ihan avuksikin.

[Kuuhilda]

No niin just, ei elämän tarvii olla niin ryppyotsaista, rakastuu ja romahtaa sitten, ei siinä kuinkaan käy, olipahan kokemus taasen, ja päin uusia tuulia.
Rohkeesti vaan, vaikka päin mäntyä. Parempi sekin on kun seistä paikoillaan ja murmuttaa koko maailmalle

[sideman]

Miksi kaikki pitäisi olla niin kliinista ja järkevää, eikö joskus ole ihan hyvä uskaltaa heittäytyä ja hieman hullutella. Kait silläkin on jokin tarkoitus että ihmisessä on tällainen ominaisuus kun rakastuminen, se voi oikeasti jossain tilanteessa olla ihan avuksikin.

Tarkoitukseni ei ollut vähätellä rakastumisen kokemusta. Evoluutio on sen "järjestänyt" varmistaakseen
geenien siirtymisen seuraavalle sukupolvelle! Homo sapiensin kohdalla on vielä lisäksi eduksi, jos
rakastuminen  tai ainakin kiintymys kestää kohtuullisen pitkän ajan, jotta syntyessään poikkeuksellisen avuton geeniperimän
jatkaja saa hyvät ja turvalliset lähtökohdat matkalleen kohti fyysistä degeneroitumista.

 :

Halusin vain painottaa sitä, että jos kokemus ei jätä kuin kiveen uurrettua jälkeä hermostoon (vaan parhaimmillaan yllämainitun
veteen piirretyn viivan) elämä on paljon hauskempaa ja vapaampaa. Ei tule mitään pakonomaista tarvetta kokea esim. rakastuminen yhä uudelleen ja uudelleen!

 

[Avicii]

Aha, okei 

[Avicii]

Miksi kaikki pitäisi olla niin kliinista ja järkevää, eikö joskus ole ihan hyvä uskaltaa heittäytyä ja hieman hullutella. Kait silläkin on jokin tarkoitus että ihmisessä on tällainen ominaisuus kun rakastuminen, se voi oikeasti jossain tilanteessa olla ihan avuksikin.

Ihmisyksilön kannalta rakastumisella ei kai ole sen suurempaa tarkoitusta. Tuskin kukaan päättää rakastua, jotkut saattavat kaivata sitä tunnetilaa, niinkuin addikti huumettaan. Sen sijaan monet ihmiset ovat valmiita näkemään paljonkin vaivaa saadakseen jonkun rakastumaan itseensä, jopa katalasti ja väkivalloin noitakonsteilla. Tämä valaisee jo hieman mistä on kyse.

Yksilön kannalta rakastumisella on vain seurauksia.

Tiedättekö mitä. Tänään olen sellaisella tuulella että en oikein jaksa innostua tästä asiasta. Antakaa nyt edes vähän esimerkkejä mistä on kyse. Ainakin itse näen että on ihan luonnollista jos on rakastunut että haluaa että toinenkin tuntee samoin ja näkee hieman vaivaa huomiodakseen toisen ja ollakseen hänelle hyvä. Toiset voi tottakai ottaa tämän toisen osapuolen niin kun saaliin ja yrittää hurmata tämän kaikin keinoin ja sitten ilmoittaa että ei kiinnosta. On saanut sen mitä haluaa. Tämän olen kokenut yhden kerran elämässäni. Mutta joo, omat intentiot ja teot ratkaisee. Mutta en tajua mikä on noitakeino 

[farfallan]

Sen sijaan monet ihmiset ovat valmiita näkemään paljonkin vaivaa saadakseen jonkun rakastumaan itseensä, jopa katalasti ja väkivalloin noitakonsteilla.

     Sori, toi lause naurattaa vaan niin hirveesti.

Varmaan se voodoo child on sit sellanen, joka noituu ja pistää rakastamaan. Vastauksena ei ole ei.

[Ave^^]

En ymmärrä miksi porukka liittää aina läheisriippuvuuden, mustasukkaisuusdraamat sun muut rakkauteen, kun niillä ei ole mitään tekemistä rakkauden eikä edes sen rakastumisen tunteen kanssa. Jos ne syntyvät siinä ohessa, niillä on jokin muu tausta.

Joo, poistetaan vaan rakkaus tästä maailmasta, niin kukaan ei tule hyväksikäytetyksi eikä joudu kärsimään. Siinä vasta logiikka. 


Ja en ole mitenkään liian vakavissani vaikka kuulostan siltä.  :

[sideman]

Jos Nokian kurssi nousee esim. loppuvuoden aikana vaikkapa peräti pari eukkoa,
ja meikäläinen r*kastuu sellaiset 10-kunta prosenttia, ajattelin yrittää samaan
syssyyn myös r*kastua, jo toisen kerran tänä vuonna. Tämä  edellä mainitsemani
"r*ikastuminen" kesti nimittäin vajaan vuorokauden .

Kokemukseni mukaan silloin näet vientiä riittää, kun hynää tulee sisään
ovista ja ikkunoista!