seuraava »

[vesimies53]

hei,olen maarit,synt,020258,sähköposti maritza8@suomi24.fi, onnellinen päivä 02.06.2012,kiitos jo etukäteen

[Gisella]

Kannattaneeko tähän ottaa kantaa, mutta menkööt nyt. Olen itsekin sitä mieltä, että netin kautta ei hirveästi kannata antaa tietojaan muille. Varsinkin vanhemmille ja netin käyttöön tottumattomille varoitukset ovat ihan paikallaan. Harvase viikko saadaan lukea lehdistä, kun joku on antanut pankkitunnuksensa ja kaikki sähköpostitse.

Sitten taas mitä Eklektikkoon vs. muu foorumi tulee, niin... Näin sivustaseuraajana tuntuu, että ongelma on hyvin pitkälti siinä, että Eklektikon kirjoitukset tuntuvat usein aika kärkkäiltä ja julistavilta, eivätkä niinkään keskustelulta. Kirjoituksista puuttuu ns. normaaliin keskusteluun kuuluvat "myönnytykset", kuten toteamukset, että tuossa sinulla on hyvä pointti / en ollutkaan ajatellut asiaa tuolta kannalta / tuossa asiassa olet oikeassa. Niistä puuttuu sellainen sosiaalinen kanssakäyminen, ja kirjoitukset muistuttavat minun silmääni enemmän väittelyä kuin keskustelua. Pieni ripaus inhimillisyyttä faktojen joukkoon tekisi terää 

Harmittaa vaan, kun hyvä asia hukkuu usein monisivuisen kiistelyn sekaan. Eklektikkona kyllä miettisin omaa toimintaakin, sillä ei kai se ole itsellekään kivaa olla jatkuvasti "tukkanuottasilla" - varsinkaan, jos ei hae sitä tarkoituksella.

[Eklektikko]

Harmittaa vaan, kun hyvä asia hukkuu usein monisivuisen kiistelyn sekaan. Eklektikkona kyllä miettisin omaa toimintaakin, sillä ei kai se ole itsellekään kivaa olla jatkuvasti "tukkanuottasilla" - varsinkaan, jos ei hae sitä tarkoituksella.

Minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa:
Voi esittää jotain mitä en oikeasti ole, jotta miellyttäisin porukkaa, mutta silloin ne jotka tykkäisivät minusta eivät oikeasti tykkäisi minusta, vaan siitä esityksestäni. Ja osa ei pitäisi siitä esityksestäkään. Kukaan ei pitäisi siitä todellisesta minusta, koska se jäisi piiloon sen esityksen alle. Tämä olisi sitä, että valehtelisin teoillani siitä mitä olen, jotta ihmiset pitäisivät minusta. Sitä sinä  nyt tuossa yllä pyydät minulta, vaikka et ehkä itse tajua sitä pyytäväsi.

Tai sitten voin olla aidosti oma itseni esittämättä mitään ja silloinkin osa tykkää ja osa ei, mutta ne jotka tykkäävät, tykkäävät sitten ainakin minusta, eivätkä mistään esityksestä. Naurettavinta näissä tilanteissa on se, että se tykkää/ei-tykkää jakauma on yleensä aina saman suuruinen, olipa kyse esityksestä tai todellisesta minästä, ihmiset vain vaihtuvat.  Minun eräs elämäntehtäväni on viestinviejä: Varastoin päähäni tietoa, jolla en itse tee mitään ja sitten saattaa mennä vuosia siihen, että eteen tulee ihminen jota varten se oli varastoitu (uudet käyttäjät alueella on yksi ketju jossa kävi juuri näin). Sosiaalinen niitä-näitä-jutustelu on jotain mikä minun elämässäni tapahtuu kasvokkain henkilökohtaisesti tuntemieni ihmisten kanssa, täällä olen liikkeellä informaationvaihdon ja keskustelun merkeissä, vaikka ilmeisesti yllättävän moni onkin näemmä sitä mieltä että keskustelussa ei saisi olla eri mieltä asioista.

Ja minä myös komppaan ja kehun toisten kirjoituksia foorumilla aina kun siltä tuntuu, mutta tiedän kyllä että näissä tilanteissa tapahtuu paljon valikoivaa lukemista, etpä näemmä sinäkään ole niitä osia teksteistäni huomannut. Vai onko tähän joku kirjoittamaton sääntö, josta en ole tietoinen, malliin "jokaista esittämääsi kärkevää mielipidettä kohden sinun tulee kehua x kappaletta muita tekstejä/kirjoittajia?" Jos niin on, niin ole hyvä ja kerro minulle se oikea mielipide/muiden-kehuminen suhdeluku, koska olen mielestäsi selkeästi riittävän kehumismäärän alapuolella sinun makuusi.  

Meillä on aivan eri käsitys keskustelufoorumista, sen perusteella mitä tekstiäsi luen: Tämä on  minulle TEKSTIKESKEINEN paikka, enkä suhtaudu foorumin muhin kirjoittajiin ikään kuin oikeasti tuntisin heidät tämän foorumin ulkopuolella, tai kuten he olisivat läheisiä ystäviäni. Niinpä olemiseni täällä on myös teksti/informaatiosisältö-keskeistä. Sosiaaliset suhteet hoidan naamakkain, netin ulkopuolella. Eipä ainakaan tule projisoitua sosiaalisuuteen/kaveruuteen liittyviä asioita tänne, ne eivät minusta nettiin kuulu.

Kannustusta tulee onneksi aivan riittävästi yksityisviesteinä, kuten olen jo aiemmin maininnut, minulle netti ei ole paikka jossa mennään kuin koulun pihan välitunnilla nokkimisjärjestystä pohtien malliin "tuo tykkää tuosta ja tuo ei tykkää tuosta ja kukahan oli kenen kaveri ja mikäköhän on minun paikkani hierarkiassa..."   Ne asiat kuuluvat minulla netin ulkopuolelle, tai oikeastaan eivät edes sinne, sillä tällaisista tykkäämis- ja nokkimisjärjestyskisoista pyrin pysymään kaukana myös netin ulkopuolella, niistä seuraa hengellinen/henkinen korruptio.

Eklektikon kirjoitukset tuntuvat usein aika kärkkäiltä ja julistavilta,

Merkurius Jousimiehessä, minkä olisit voinut lukea tuosta allekirjoituksestani. Ja poikkeuksellisesti paljastan toisenkin asian kartastani, vaikka siitä en mielelläni mitään kerro: Nousumerkkini on vesimies.  T.touhula määritteli niin ansiokkaasti asian toisessa ketjussa, että tämän verran haluan karttaani siis lisää valottaa ja minun on pakko ihan lainata hänen tekstiään tähän, kiitos t.touhula tästä, puit sanoiksi täydellisen kirkkaasti sen hämmennyksen jota olen joidenkin ihmisten reaktioista kokenut läpi elämäni, nyt ymmärrän kohtaamiani satunnaisia outoja reaktioita vieläkin paremmin kuin ennen.  Siis t.touhula tässä ketjussa: http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=64329.0

Kirjoitti näin:

Vesimies osaa olla raivostuttava, vaikka onkin melko usein täsmälleen oikeassa. Uskoisin, että  vesimies  aurinko tai  vesimies  askendentti -sen itseluottamus on vaan niin terve, eikä anna tunteitten sotkea ajatteluaan kovinkaan usein. Tunnevellonnassa kipuilevat eivät oikein sulata sitä vahvuutta, minkä tällaiset kuviot ihmiselle jo syntymässä suovat.

 

Niinpä minua ei häiritse yhtään se, että ihmiset ihan oma-aloitteisesti omassa päässään ajattelevat minun teksteistäni ajatuksia jotka tuottavat heille negatiivisia tunteita ja saavat heidät reagoimaan negatiivisesti. En minä heidän ajatuksistaan vastuussa ole, varsinkaan niistä ajatuksista, joilla ei ole mitään kosketuspintaa minun teksteihini, ainoastaan tekstieni sangen luovan lukemisen tuottamiin ajatuksiin.

Yllläpito: Voisiko tänne foorumille saada ignore-toiminnon, eli sen että voit määritellä haluamiesi kirjoittajien tekstit itsellesi ei-näkyviksi teksteiksi? Minulla ei ole sille käyttöä, mutta se voisi olla kiva niille jolla on taipumusta ajatella ikäviä tunteita tuottavia ajatuksia teksteistäni. Sitten voisivat laittaa minut ignore-listalleen, eikä tarvitsisi saastuttaa viestiketjuja retostelemalla minun, tai minkään muunkaan nimimerkin kirjoittelemisia. (Tai sitten voitte perustaa erikseen sen 'haukutaan Eklektikkoa' -ketjun ja retostella siellä minua ihan rauhassa, niin säästyisivät muut ketjut sitten siltä.   )

[Ja tämän ketjun saa minun puolestani siistiä kaikesta mikä ei otsikon aiheeseen kuulu.]

[t.touhula]

quote author=t.touhula link=topic=64329.msg374329#msg374329 date=1369647457]
Vesimies osaa olla raivostuttava, vaikka onkin melko usein täsmälleen oikeassa. Uskoisin, että     tai     -sen itseluottamus on vaan niin terve, eikä anna tunteitten sotkea ajatteluaan kovinkaan usein. Tunnevellonnassa kipuilevat eivät oikein sulata sitä vahvuutta, minkä tällaiset kuviot ihmiselle jo syntymässä suovat.

Vesimiestutut (omatkin vesimiespiirteet) tekevät tarkkailijaksi. Suu pysyy soukalla. Puhutaan vain ja ainoastaan sitä, mikä tarve kulloinkin selvittää.   Sen olen huomannut ärsyttävän muita. Myöskin se, ettei pakolla saa yhtään sanaa irti, varsinkaan jos joku utelee juorumielessä omia tai tuttavien asioita. Paremminkin utelija menettää loppuiäkseen mahdollisuuden päästä edes hyvänpäiväntutuksi.

Brittityylistä yleistä keskustelua Vesimies tai -nousuinen voi käydä vaikka maailman tappiin, mutta ei pinnanalus kaiveluja.
Sellaiset öklöttää.
[/quote]

Tuolla toisessa ketjussa siis kokonaisena tämä, josta lainattu kuin piru Raamatusta.

Kirjoitin kyllä ihan itsestäni ja todellisista (verta ja lihaa-)ystävistäni. Joku tahtoo kuvitella kaiken olevan itsestään kirjoitettu ja lainata vahvistamaan minäänsä.

En hae hyväksyntää itselleni, enkä edes kirjoituksilleni. Kirjoitanpahan vain sen, mitä juuri käsillä olevasta asiasta olen mieltä, tässä ja nyt.

[Eklektikko]

Niin, tuo lainaus sinulta vain oikeasti valotti kokemuksiani ihmisten kanssa, en ollenkaan ajatellutkaan että olisit kirjoittanut siinä muusta kuin itsestäsi. Se vain osui kohdalleen minun osaltani ihan sattumalta. Ja lainasin sen osan joka kolahti, vaikka jatkoitkin asiasta pidemmällekin. En näe lainauksen vääristyneen lainaamani tekstin osalta sen johdosta, mitä jätin pois.

(Se muukin osa osuu kyllä aika kohdalleen.)

Näetkös nyt, Gisella, mitä tapahtuu kun kiittää ja kehuu toisen kirjoittajan tekstejä?  

[t.touhula]

Kannattaneeko tähän ottaa kantaa, mutta menkööt nyt. Olen itsekin sitä mieltä, että netin kautta ei hirveästi kannata antaa tietojaan muille. Varsinkin vanhemmille ja netin käyttöön tottumattomille varoitukset ovat ihan paikallaan. Harvase viikko saadaan lukea lehdistä, kun joku on antanut pankkitunnuksensa ja kaikki sähköpostitse.

Sitten taas mitä Eklektikkoon vs. muu foorumi tulee, niin... Näin sivustaseuraajana tuntuu, että ongelma on hyvin pitkälti siinä, että Eklektikon kirjoitukset tuntuvat usein aika kärkkäiltä ja julistavilta, eivätkä niinkään keskustelulta. Kirjoituksista puuttuu ns. normaaliin keskusteluun kuuluvat "myönnytykset", kuten toteamukset, että tuossa sinulla on hyvä pointti / en ollutkaan ajatellut asiaa tuolta kannalta / tuossa asiassa olet oikeassa. Niistä puuttuu sellainen sosiaalinen kanssakäyminen, ja kirjoitukset muistuttavat minun silmääni enemmän väittelyä kuin keskustelua. Pieni ripaus inhimillisyyttä faktojen joukkoon tekisi terää  

Harmittaa vaan, kun hyvä asia hukkuu usein monisivuisen kiistelyn sekaan. Eklektikkona kyllä miettisin omaa toimintaakin, sillä ei kai se ole itsellekään kivaa olla jatkuvasti "tukkanuottasilla" - varsinkaan, jos ei hae sitä tarkoituksella.

Sinäkin siis kaipaat kirjoittajilta ihmisellistä otetta, ainakin sävyn häivettä siitä. Sepä se, tämänkin jutun juoni.
Se antaa elämälle suolan, kun jokainen katsoo asioita omasta näkövinkkelistään.

Mutta olihan se hitlerin aatukin alunperin ihminen - kait.

[t.touhula]

Mitähän noilla kaikilla tiedoilla teette? Mielenkiintoinen väittely sinänsä. Eivätkö nämä aloittelevat selvänäkijät yleensä tiedä, että heillä on suuri VASTUU. Taitaa olla nykyään tuntematon sana. Ja sitä paitsi, kuka mitä kukaan tekee jonkun toisen elämän tiedoilla, jos sellaisia saa? Toivottavasti ymmärtävät senkin, että selvänäkö ei ole mikään automaatti. Voi tulla joku kysyen jotain, mihin ei oikeasti tiedä vastausta ja kysyjä odottaa ja vastaajan pitää jotain keksiä... kuka edes viitsii netin kautta kysyä omia asioitaan, eihän sitä tiedä, mitä täällä liikkuu. Suosittelin jokaista kuuntelemaan omaa sisintään. Sieltä löytyy paras vastaus. Sieltä se löytyy.

Osuit todella naulankantaan. Sitä (vastuuta) peräänkuulutin. Selvänäkijän ei tarvitse kysellä, enkä koe sitä (toisen syntymäaikaa tms udella) millään tavoin oikeana tapana toimia ihmisten henkilökohtaisten luottamuksellisten tietojen kanssa.
Tuskin vastauksia on pakko keksiä, näin ainakin itse koen. Eikö ole rehellisempää sanoa, ettei tuo asia nyt nouse tapetille.
Eihän ihminen, jolla selvänäkemisen lahja on tai vasta aukeamassa, muutu miksikään vastausautomaatiksi. Usein vasta elämänkokemus kypsyttää ihmisen - myös käytökseltään - auttamaan ihmisiä.

[Eklektikko]

Sinäkin siis kaipaat kirjoittajilta ihmisellistä otetta, ainakin sävyn häivettä siitä. Sepä se, tämänkin jutun juoni.
Se antaa elämälle suolan, kun jokainen katsoo asioita omasta näkövinkkelistään.

Mutta olihan se hitlerin aatukin alunperin ihminen - kait.

Yllä lihavoimaani olennaista osuutta t.touhulan tekstistä kommentoi tämä wikipedia-artikkeli:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Natsikortti

Ymmärrän kyllä, että minusta tykättäisiin enemmän, jos saisin täällä itkupotkuraivareita tai vastaavaa.  

[t.touhula]

No voi voi! Eipä vähälläkään toimisi. Itkupotkuraivarit tms.
Miksi tulkitsit yleiskommentin (hitlerin aatu -viittaus) kohdistetun itseesi? Miksi? Mieti hei vähän, Eklektikko!
(Tuskin maailma puhuu ainoastaan sinusta tai sinulle, tai edes tämä sivusto kirjoituksineen ole kohdistettu yksin sinulle, jos ollenkaan.) En kaipaa vastaustasi, kysymys on muodollinen. Mieti itse tykönäsi.
Hänhän oli ihminen - ainakin syntyessään. Näin olen antanut itselleni historian kirjojen ja aikakirjojen yms kertoa.

En edelleenkään kaipaa kommenttejasi kirjoituksiini. Olen mihin aikaan vuorokaudesta tahansa koneella, tulee kommenttisi alle viiden minuutin. Ei taida sinulla olla omaa elämää...
Kun katsoo kirjoitusaktiivisuuttasi, voi todeta aika vaivattomasti, ettet juuri muuta ehdi, kuin juosta vessassa ja keittiössä tektiesi lähettämisen välillä.

Nyt sitten sulkeutuu nämäkin vähät vastailuni sinulle. Hanki oma elämä!


Tuo viestini -kirjoitettu 13.36:01 tänään 30.05.2013-  on kohdistettu vastauksena käyttäjälle Gisella.
Hänen kirjoituksensa sisältävät todellista inhimillistä viisautta. Siitä

[Gisella]

Minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa:
Voi esittää jotain mitä en oikeasti ole, jotta miellyttäisin porukkaa, mutta silloin ne jotka tykkäisivät minusta eivät oikeasti tykkäisi minusta, vaan siitä esityksestäni. Ja osa ei pitäisi siitä esityksestäkään. Kukaan ei pitäisi siitä todellisesta minusta, koska se jäisi piiloon sen esityksen alle. Tämä olisi sitä, että valehtelisin teoillani siitä mitä olen, jotta ihmiset pitäisivät minusta. Sitä sinä  nyt tuossa yllä pyydät minulta, vaikka et ehkä itse tajua sitä pyytäväsi.

En pyydä. Nyt sinä luet rivien välistä ja teet juuri sitä, mistä moitit muita (sigu). Totesin, että jos olisin sinä, niin miettisin omaa käytöstäni. Kaikki palaute ei voi yksinkertaisesti johtua siitä, että olet tökkäissyt kirjoituksellasi arkaan paikkaan. Usko pois.

Minulle on tärkeää, etten savusta omalla käytökselläni muita pois seurueesta. Sellaiseksi tämän paikan voi mieltää: pöytäseurueeksi, jossa jokainen saa puheenvuoron halutessaan. Tunnelma on paljon mukavampi, kun jokainen huolehtii omalta osaltaan käytöksestään. Jos sinulle huomautettaisiin pöytäseurueessa, että älä viitsi huutaa, niin huutaisitko silti? Koska muuten et olisi oma itsesi ja syyllistyisit muiden miellyttämiseen?

ilmeisesti yllättävän moni onkin näemmä sitä mieltä että keskustelussa ei saisi olla eri mieltä asioista.

Jaa? Tähän en osaa vastata muiden puolesta, mutta itse toivoisin, että täällä keskusteltaisiin kunnolla ja väännettäisiin asioista perinpohjaisesti - mutta hyvässä hengessä ja keskustelukumppania kunnioittaen.

Ja minä myös komppaan ja kehun toisten kirjoituksia foorumilla aina kun siltä tuntuu, mutta tiedän kyllä että näissä tilanteissa tapahtuu paljon valikoivaa lukemista, etpä näemmä sinäkään ole niitä osia teksteistäni huomannut.

En ole huomannut ainuttakaan. Se on totta. Olen tosin ollut varsinkin tämän kevään melkeinpä kokonaan osallistumatta keskusteluihin ja monia keskusteluja jää kokonaan lukematta.

Meillä on aivan eri käsitys keskustelufoorumista, sen perusteella mitä tekstiäsi luen: Tämä on  minulle TEKSTIKESKEINEN paikka, enkä suhtaudu foorumin muhin kirjoittajiin ikään kuin oikeasti tuntisin heidät tämän foorumin ulkopuolella, tai kuten he olisivat läheisiä ystäviäni. Niinpä olemiseni täällä on myös teksti/informaatiosisältö-keskeistä. 

Keskustelufoorumi, eräs sosiaalisen median muoto. Sitähän tämä on, sosiaalista kanssakäymistä, oli käsityksesi sitten mikä tahansa. Minäkään en tunne täältä ketään oikeasti, enkä välttämättä haluakaan tuntea. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö voisi kohdella heitä kunnioittavasti ja ystävällisesti. Siten, kuten kohtelisin samassa pöydässä istuvia häävieraita.

Niinpä minua ei häiritse yhtään se, että ihmiset ihan oma-aloitteisesti omassa päässään ajattelevat minun teksteistäni ajatuksia jotka tuottavat heille negatiivisia tunteita ja saavat heidät reagoimaan negatiivisesti.

Saan viesteistäsi ja keskustelufoorumikäyttäytymisestäsi silti sen kuvan, että sinulla on kova tarve osoittaa olevasi oikeassa. Se tuntuu minusta erikoiselta, kun et sanojesi mukaan välitä siitä, mitä sinusta/teksteistäsi ajatellaan.

Edelleen se, mitä peräänkuulutin ensimmäisessä viestissäni: inhimillisyys. Se, että voi myöntää olevansa väärässä, toimineensa ajattelemattomasti, kirjoittaneensa huolimattomasti. Huomaatko, miten reagoit, kun mainitsin, miltä kirjoituksesi näyttävät minun silmääni? Käänsit tekstini niin, että minä pyydän sinua muuttumaan (noup, tämä oli omaa tulkintaasi), ja etten minä vaan ole huomannut niitä myönnytyksiä ja kehuja, joita olet kirjoittanut (hyvin mahdollista). Mitä jos tuohon olisikin vastannut, että "kappas, en olekaan ajatellut asiaa tältä kantilta, että joku voisi kaivata enemmän inhimillisiä nyansseja teksteihini".

Ymmärrätkö pointtini?

Henkilökohtaiselta suhtaumiseltani pyrin aina objektiivisuuteen, niin pitkälle kuin sen on mahdollista. En kuulu vihaajiisi, mutten myöskään rakastajiisi (  ). Mutta näin minä asian näen, täältä sivusta seuraten ja halusin kertoa havaintoni. Harmittaa edelleen se, että monet ketjut muuttuvat järjettömäksi kahnaukseksi ja hiusten halkomiseksi, joka ei johda mihinkään.

[Avicii]

Tää on niin nähty jo  

[Eklektikko]

Minulle on tärkeää, etten savusta omalla käytökselläni muita pois seurueesta. Sellaiseksi tämän paikan voi mieltää: pöytäseurueeksi, jossa jokainen saa puheenvuoron halutessaan. Tunnelma on paljon mukavampi, kun jokainen huolehtii omalta osaltaan käytöksestään. Jos sinulle huomautettaisiin pöytäseurueessa, että älä viitsi huutaa, niin huutaisitko silti? Koska muuten et olisi oma itsesi ja syyllistyisit muiden miellyttämiseen?

Huono vertaus: Jos pöytäseurueessa joku huutaa, muut eivät voi puhua samaan aikaan ja huuto peittää puheen. Keskustelupalstalla jokainen valitsee itse kuinka paljon lukee kenenkin tekstejä ja kaikki voivat 'puhua' samaan aikaan - kirjoittaa viestejään samaan aikaan ilman että se häiritsee sitä miten muut kirjoittavat. Minä en suostu ottamaan vastuuta niistä reaktioista joita ihmiset ihan itse omilla ajatuksillaan itselleen aiheuttavat. Miten se että minä kirjoitan jotain viestiini estää ketään kirjoittamasta yhtään mitään mitä hän haluaa? Ei mitenkään. Ainoat esteet mitä kukaan kirjoittaja kokee ovat hänen omista ajatuksistaan kotoisin, hänen omista minun tekstejäni koskevista ajatuksistaan. Ja niistä sinä haluat vierittää vastuun minulle?!  

Ja jos isossa pöytäseurueessa on ne muutama sama tyyppi jotka aina huomauttelevat - ja huomauttelevat vieläpä usein sen vuoksi että kuuntelivat huolimattomasti tai ymmärsivät väärin - jätän tietenkin sellaiset henkilöt huomiotta varsinkin kun  muulta seurueelta tulee kannustusta, vaikkakin huomaamattomammin kuin niiltä huutelijoilta.   Varsinkin kun ne huomauttelijat saattavat saapua omasta pöydästään ihan vain minulle huomautellakseen siihen pöytään jossa minä satun istumaan, vaikka muuten pystyttelevätkin omassa pöytäseurueessaan.  

En ole huomannut ainuttakaan. Se on totta. Olen tosin ollut varsinkin tämän kevään melkeinpä kokonaan osallistumatta keskusteluihin ja monia keskusteluja jää kokonaan lukematta

Aivan, et  ole huomannut ainuttakaan juuri sen vuoksi että et ole niitä lukenut ja silti katsot asialliseksi ryhtyä huomauttelemaan. Tästä teen ihan omat johtopäätökseni kaiken muunkin sanomasi painoarvosta.  

Keskustelufoorumi, eräs sosiaalisen median muoto. Sitähän tämä on, sosiaalista kanssakäymistä, oli käsityksesi sitten mikä tahansa. Minäkään en tunne täältä ketään oikeasti, enkä välttämättä haluakaan tuntea. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö voisi kohdella heitä kunnioittavasti ja ystävällisesti. Siten, kuten kohtelisin samassa pöydässä istuvia häävieraita.

Sinulle keskustelufoorumi on eräs sosiaalisen median muoto, minulle se on ennen kaikkea tekstuaalinen ja tiedollinen paikka. Emme jaa samaa käsitystä siitä mitä keskustelufoorumi on ja aina kun keskustelufoorumi muuttuu enemmän oikean elämän pöytäseurueen kaltaiseksi paikaksi tulee niitä ongelmia, joita olen kuullut tälläkin palstalla tapahtuneen, riitelyä ja oikeusjutuilla uhkailua jne. En näe siis mitenkään toivottavana asiana, että ihmiset käyttäytyvät keskustelufoorumilla kuten pöytäseurueessa, vaan koen vähemmän kaveeraavan tietosisällöllisen keskustelun ongelmattomampana.

Mitä jos tuohon olisikin vastannut, että "kappas, en olekaan ajatellut asiaa tältä kantilta, että joku voisi kaivata enemmän inhimillisiä nyansseja teksteihini".

 Minulle ei tulisi ikinä spontaanisti mieleen toistaa tuolla tavoin papukaijana takaisin toisen juuri sanomaa asiaa tällä tavoin:
A: Kaipaisin enemmän inhimillisiä nyansseja teksteihisi.
B: Kappas, en olekaan ajatellut asiaa tältä kantilta, että joku voisi kaivata enemmän inhimillisiä nyansseja teksteihini!

Yllä oleva lauseidenvaihto on täysin turha ja tarpeeton, B vain toistaa papukaijana A:lle takaisin sen mitä tämä juuri sanoi, jotta A kokisi tärkeässä ihmissuhteessaan tunneyhteyttä B:hen.  Sopii varmaan parisuhdekurssin tunnekommunnikaatioharjoitukseen.   Sinä pyydät minua näyttelemään jotain ihmissuhdeterapiaharjoitusta, jollainen ei tule minulta ollenkaan luonnostaan ja jolla ei ole minun katsannossani mitään paikkaa muutoin kuin kasvokkain kommunikaatiossa lähipiirin kanssa asioista, joissa on kyse ihmisten välisistä ystävyys tai parisauhteista.  Tietosisältö-keskeiseen keskusteluun nettituttavuuksien kanssa tuollaiset ihmissuhde ja tunnekommunikaatioharjoitukset eivät vain kuulu minun maailmassani.

Toistan vielä: Olen täällä liikkeellä informaatiosisällön merkeissä, kaikki muu on täysin toissijaista, vaikka siinä ohessa toki tuleekin sellaista kevyttä nettisosiaalisuutta tms. mutta se on ehdottomasti toisella sijalla.

Olen viimeisen kuukauden aikana olen  myöntänyt väärässäolonikin silloin kun siihen on ollut aihetta, viimeksi taisi olla tällä viikolla.  Se on sitten voi voi, jos siihen ei ole  aihetta yhtä usein kuin sinä haluaisit, tai jos et vain ole sattunut lukemaan niitä viestejä, mutta silti katsot asialliseksi huomautella.

Minä en ole täällä avaamassa kenellekään tunne-elämäni syntyjä syviä, sellaista teen vain kasvokkain oikeiden elävien ihmisten kanssa.  Ehkä olen vanhanaikainen sillä tavoin, minulle keskustelufoorumi ei ole samanlainen tilanne. Sinä ihan konkreettisesti pyydät nyt minua esittämään tällä foorumilla jotain mitä en oikeasti ole, jotain mitä varten minun pitäisi ottaa joku ihme rooli jota esitän. Et ehkä itse ymmärrä tätä, mutta jos toimisin kuten pyydät, tekisin juuri niin, ihan riippumatta siitä miten sinä asian näet. Minä en siis todellakaan lue mitään riviesi väliin, vaan jos rupeaisin käyttäytymään kuten pyydät, se todella ihan aidosti olisi sitä että esitän jotain mitä en ole ihan vain sinun mieliksesi.

Et pyytänyt suoraan sitä, mutta pyyntösi seuraus minulle olisi juuri se.

[Laica]

En seuraa tätä foorumia aktiivisesti, enkä ole edes tätä koko ketjua lukenut kuin tän viimeisen sivun verran, jossa asiasta keskustelemisen ja suoraansanomisen innostamana päätin minäkin heittää täysin ulkopuolisen kommenttini soppaan:

Eklektikko, sun kirjoitustyyli on riitaahaastava. Olipa asiasi mikä tahansa, tolla tyylillä sen perillemeno toisten ihmisten tajuntaan vaikeutuu. Oikeassaolemisen tarve on todella ikävä ja luotaantyöntävä piirre ihmisessä.
Haastava ja puolustava asenne ei ikinä johda yhteisymmärrykseen.
Toki ehkä tarkoituksesi ei olekaan että asiasi tulee myös toisten ymmärtämiksi, siinä tapauksessa tyylisi toimii kyllä.

[Eklektikko]

Minun viestini on tarkoitettu niille, joille ne on tarkoitettu. Ja minä en edes voi etukäteen tietää kenelle. Kuten sanottua, on kokemusta siitä, että olen muistiini varastoinut jotain, millä ei ole itselleni mitään merkitystä (joskus jopa olen ihmetellyt miksi jonkin asian muistan, kun siihen ei ole itsellä mielenkiintoa) ja sitten voi mennä muutama vuosi ennen kuin tulee eteen se ihminen, jota varten se tieto oli päässäni varastoituna.

Juu, en hyssyttele, vaan sanon suoraan. Oikaisen myös itseeni kohdistuvat väärät väitteet. Oikaisen jos tekstejäni tulkitaan suuntaan, jota en ole tarkoittanut. Jos se on sinusta riidanhaastamista, niin sitten se on sitä. Minulle se on sitä etten ole kiltteydestä kipeä ja anna kävellä ylitseni. Olen kyllä tällainen myös ihan kasvokkain kommunikaatiossa ja kokemuksen mukaan jotkut tykkäävät siitä ja toiset taas eivät - ihan samalla tavoin kuin täällä netissäkin.

Minun on hieman vaikea ymmärtää mikä tyylissäni on riitaa haastavaa, minä en esimerkiksi pidä riidan haastamisen sitä, jos minun kanssani joku on eri mieltä tai minä olen jonkun kanssa eri mieltä. Silloin ollaan eri mieltä ASIOISTA ja niistä eri mieltä olevat ihmiset ovat siinä hommassa täysin sivuseikka. Sitä sen sijaan pidän riidan haastamisena, että ketjuun jossa ei muuten ole kirjoiteltu, tullaan erikseen kritisoimaan jonkun kirjoittajan tyyliä kirjoittaa, mutta itse asiaan ei ole mitään sanomista. Minä en nimittäin tee koskaan sellaista liittyen kenenkään kirjoitusTYYLIIN tai tapaan kommunikoida (ellei kyse ole suorasta netikettirikkomuksesta, kuten vaikka haukkumasanat tms.), jos joskus jotain huomautan, se liittyy tekstin asiasisältöön - tai sen puutteisiin.  Henkilöön menevät huomauttelut ovat minun maailmassani sitä riidanhaastamista, juurikin nämä 'tyylisi kirjoittaa on sellainen ja tällainen ja se tuntuu siltä ja tältä.' 

Jos sen sijaan puhutaan tekstin informaatiosisällöstä - vaikkapa nyt  sitten viimeviikkoinen kiivaskin keskustelu siitä onko se Arla-Ingmanin luomukuohukerma kotimaisesta maidosta kokonaan tehtyä vai ei - niin eri mieltä oleminen ja kiivaskaan väittely asiasta ei ole minulle riitelyä ollenkaan, vaan sen lopullisen totuuden etsimistä asiasta ihan käytännön tarpeita varten. Mutta sekin oli osan porukkaa mielestä sitä että minä halusin riidellä ja olla oikeassa, kun ainoa oikea ja todellinen huoleni asiassa oli se, että joku jättäisi hyvän kotimaisen luomutuotteen ostamatta asiattoman panettelun vuoksi.  Minä en ollenkaan edes tullut ajatelleeksi sillä kuka on oikeassa ja kuka ei olevan mitään merkitystä tuossa keskustelussa, vain sillä faktalla että se luomukuohukerma todella tehdään kotimaisesta maidosta.

Jos joku on siinä käsityksessä, että henkilöin nämä asiat - eli siis pidän jotenkin 'parempana' olla oikeassa, hän ei ymmärrä mieleni liikkeistä mitään, sillä en määritä omaa arvoani ihmisenä sen perusteella, kuinka suuressa prosenttiosuudessa tekstejäni olen 'oikeassa' tai 'väärässä.'  Sellainen oman arvon määrittely ulkoisten seikkojen perusteella on ulkoaohjautuvuutta, joka on sen luokan elämää hankaloittava ongelma, että olen onnellinen päästyäni siitä eroon jo vuosikymmen sitten. Ymmärrän toki, että niille jotka vielä rakentavat itsetuntoaan tällaisten seikkojen perusteella (en suosittele, epäonnistuu aina ennen pitkää) on mahdollista lukea tekstejäni tällaisten ulkoaohjautuvuus-silmälasien lävitse. Mutta kyllä se minua edelleen hämmästyttää ja yllättää joka kerran, koska minun on nykyään erikseen muistutettava itseäni siitä että sellainenkin tapa toimia on olemassa. 

[Laica]

Särmikkyys estää liikkeiden sulavuutta ja aiheuttaa kolhuja. On ihan looginen syy sille miksi luonnon muodot ovat pyöreitä
Hassua miten joillakin on sellainen käsitys, että maailman tulisi sopeutua heihin, eikä heidän maailmaan