Tuli muuten mieleen tuosta
-transiitista. Onko normaalia, että ko. aikana kiinnostus omasta itsestä, hyvinvoinnista ja persoonasta kasvaa?
Toisaalta tämä transiitti on tuonut paljon raivopäistä energiaa, toisaalta olen myös joutunut nöyrtymään ja käymään läpi persoonaani, vanhoja asioita jne. 12. huoneen teeman mukaisesti.
Toki... tuohan on hyvin klassista..
on perustavanlaatuinen muutos, ja
puolestaan fyysinen olemuksesi..
Kiitos Emelia, vastauksestasi
Aaapua, tiesin, että tästä tulee ryöpytystä, mutta en arvannut, millä voimalla
Ei sillä, olen
innoissani tästä energialatauksesta, mutta sen voima ja hallitsemattomuus pelottaa...
Tässä viime aikoina on porukka ihmisiä, joiden kanssa en koe enää mitään syvällisempää, tippunut pois elämästäni, en näe enää tarpeelliseksi tuhlata energiaani heihin. Samalla kuljen aistit avoimina, jos vaikka kohtaan uusia ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa sielunelämää. Mikään pinnallinen hyvänpäivänkaveruus ei kiinnosta.
Samalla sisäinen kaipuu muutokseen, uuteen alkuun vaan kasvaa... Halu muuttaa kokonaan toiselle paikkakunnalle tai maahan, aloittaa koko elämä alusta. Tuntuu, että olen vankina tässä nykyisessä tilanteessa, en pysty kasvamaan ihmisenä, jos en ota ratkaisevaa askelta. Olosuhteiden pakosta en vielä pysty (pitää saada koulut loppuun ensin), mutta ehkä sen jälkeen
Olen tosiaan muuttanut elämäntapojani, vähentänyt tuntuvasti alkoholin käyttöä sekä muuttanut ruokailutottumuksia. Kuukauden sisällä on muutama kilo lähtenyt, olo on raikkaampi kuin pitkiin aikoihin. Paljon kuitenkin käyn itsetutkiskelua kaikessa hiljaisuudessa, koitan löytää, kuka tämä mc82 oikein on pohjimmiltaan...
Miehen kanssa ollut aikamoista myllytystä...
Miehellä nimittäin myös tarkkana päällä Pluto-transiitti,
. Jos tästä selviämme, niin mitä tämä suhde ei kestäisi??
Jos aikaisemmin olin herkkä ihminen, olen sitä nyt 1000 kertaa enemmän. Tunnelatinki on joko nolla tai extreme, ei mitään siltä väliltä. Tunnen ja koen asiat voimalla, en pysty hallitsemaan tätä merta, mikä kuohuaa sisälläni, en pysty peittämään tunteitani ja pitämään tyyntä naamaria kasvoillani... Ja jos joku asia kuohuttaa, varmana avaan suuni ja teen sen selväksi, vaikka olisin keskellä julkista paikkaa. En piilota tunteitani sisääni ja kihise itsekseni...
Tuntuu, kuin joku näkymätön voima ohjaisi mua - voima, jota en voi vastustaa...
Lepoa tarvitsen nykyään paljon, en meinaa enää 8 tunnin yöunillakaan selvitä seuraavasta päivästä... Ehkä tämä sisäinen uudistus vaatii riittävän määrän unta?
Tässä tunnelmia... Noin lyhykäisesti
Mulla siis päällä sulkeutuva
vielä väljänä, tarkkana
- jälkimmäinen ehkä viittaa tuohon pakkoon löytää se oma kasvuntie ja elämänpolku?