Huomenta Evea ja Lilim
Mahtavaa että koette asioita ja toivottavasti molempien kyky nousee seuraaville tasoille.
Juu asenteeni ei ole ollut aina tällainen,olen minäkin kokenut ne pelkotilat kunnes jossakin vaiheessa ne vain loppui.
En voi sanoa että syy olisi tottumus,koska ei tähän kyllä totu,aina yhtä ihmeellistä!
Vaistoan että minua suojellaan voimakkaasti mutta se on jännä etten näe suojelijoitani,ainoastaan aistin heidät.
Eikä ikinä olekaan mitään pahaa tapaamisissa tapahtunut,vaistoan jonkinlaista kunnioitusta sielujen puolelta.
Sieluissa kuin meissäkin on samanlaisia "velikultia" siis huumori toimii.
Ja heti alkuun kerron ettei kykyni ole sellainen että näkisin "kuolleita" ihmisten joukossa noin niinkuin normaali elämää eläessä
vaan minulle näyttäydytään silloin kun annan luvan(siis yleensä, joskus tulevat ilman lupaa) ja sitä ei todellakaan tapahdu joka viikko
koska tämä vie valtavasti energiaa minultakin ja on huolehdittava omasta hyvinvoinnista.
Kuolemanpelkoa minulla ei sinällään ole ollenkaan,ainoastaan pelkään sitä että kituisin ennen sitä ja siksipä en tykkää
korkeista paikoista..tyyliin jos tippuisin ja kituisin 3tuntia ennen kuolemaa niin huh..
Sielut kertovat (jos siis puhuvat) mitä kertovat enkä koskaan kyseenalaista mitään,siis kunnioitan myös heitä. Jos haluaa viestin
lähettää jollekkin niin en kysele miksi juuri sille tai mikset jollekkin muulle, se ei ole minun tehtäväni,kyllä tietävät kenelle haluavat ja miksi.
Kun elän ns. normi elämää ja käyn vaikka jossakin reissussa ja menen johonkin paikkaan niin voin tietenkin vaistota ja aistia sieluja,
mutta minulle ei näyttäydytä ja hyvä niin ja sekin tapahtuu siksi koska joku sielu ei millään malta pysyä kokonaan piilossa,
malttamattomia..
