Onpas kiinnostava ketju, vaikka aloittaja taisikin jäädä jonnekin...
Kalevanneito, tuo kysymyksesi on ihan oleellinen. Olen välitellyt viestejä tai pikemminkin saanut niitä, mutta juuri tuo on se ongelma. Monesti tekisi mieli juosta kertomaan, että nyt se-ja-se oli sitä mieltä, mutta en voi, en kehtaa. En yksinkertaisesti jaksa ottaa kantaakseni sekopään kaapua.
Vain ihan lähimmille olen voinut tästä kertoa, tyttärelle, joka on samanlainen, ja isälleni, jonka äiti näki edesmenneitä.
Itse en näe heitä muualla kuin unissani. Mutta kuulen sanat ja puheet (jos on vieras ihminen näen heidät "mielikuvina" kun laitan silmät kiinni), aistin läsnäolot, tunnen vilunväristyksinä ja tiedän (aistin), milloin joku istuu lähelläni. En tiedä, alkaisinko nähdä, jos antaisin luvan sille. Olen mielessäni kieltänyt ketään näyttäytymästä. En yksinkertaisesti halua, että nämä jutut tulevat elämääni tämän enempää. Haluan itse tehdä rajat, ja ne menevät kyllä tässä näkemisessä. Liian rankkaa minulle.
childoftheuniverse Eräs meedio sanoi minulle, että tässä ajassa on paljon kaltaisiasi intuitiivisesti herkkiä nuoria. Sinulla on hieno lahja, mutta voit ihan itse vetää rajat, mitä haluat ottaa vastaan ja mitä et. Kyllä "vieraita" voi kieltää tulemastakin. Muistutat tytärtäni, jolle edesmennyt ystävä ilmestyi juttelemaan, tylsistyneenä siihen, ettei kukaan muu hänen kanssaan enää "chillannut". Tyttäreni joutui sanomaan tytölle, että ei jaksa enää, hengailu yhdessä ei tee hyvää kummallekaan. Jos sinusta alkaa tuntua tältä, niin ovi kiinni vain
Mutta kyllähän sinä näytät tietävän, ettei pelättävääkään ole. Meitä kaikkia suojellaan