Minä olen kyllä aina tiennyt kuuluvani herkkiksiin, mutta tämänkin ominaisuuden kanssa on oppinut elämään. Aistiyliherkkyyttä minulla ei kuitenkaan mainittavammin ole ylikehittynyttä tuntoaistia lukuunottamatta. Tuntoaisti rajoittaa mm. tiettyjen vaatemateriaalien käyttöä.. Joskus harvoin (yleensä tajunnan hämärtyessä tai nukkuessa) myös hajuaisti voimistuu aivan äärimmäisyyksiin. Muistan mm. kerran, kun en pystynyt nukkumaan, koska omenat kypsyivät olohuoneen pöydällä.
Kyllä minäkin välttelen virheiden tekemistä, mutta se liittyy ehkä enemmän vaativuuteen itseään kohtaan kuin siihen, mitä joku muu virheistäni ajattelee. Olen kyllä tietoisesti opetellut pois perfektionismista ja sallin itselleni jo sen, että kaikki asiat eivät välttämättä heti onnistu ja että vasta harjoitus tekee mestarin.
Minulla myös herkkyys muutti muotoaan aikuistumisprosessissa, individuaadiossa tai itsensä löytämisessä, kuka sen mitenkin haluaa sanoa. Herkkyys muuttui voimaksi ja sen jälkeen sen kanssa onkin ollut paljon helpompi elää.