seuraava »

[Downtempo]

Hyvin usein olen huomannut, että tietyt ihmistyypit poseeraa aina samanlailla, kun heistä on ottamassa kuvaa.

Eräät nostavat ryhtiänsä huomattavasti tai yrittävät olla mahtipontisesti kuvassa, jotenkin ylpeänä.
Sit toiset ovat hyvin vaivaantuneita eivätkä saa pienintäkään hymyä aikaiseksi, joka kuvassa suu mutrulla, eikä katso suoraan kameraan.
Sitten on nämä linssiludet, ketkä tunkevat jo toistenkin kuviin, haluaa olla esillä, ilmeilevät ja pelleilevät kameran edessä.
Jotkut taas paneutuvat liikaakin siihen poseeraamiseen, joka kuvassa täytyy jokainen hius olla oikeassa asennossa ja oikeanlainen ilme. Ja se ilme ei todellakaan kuvasta ko. henkilöä persoonallisesti yhtään. Joistain puskee hyvin vahvasti itsevarmuus läpi, tosi intensiivinen katse, joka voisi porautua kameran läpi kuvaajaan. yms. yms.

Miten te käyttäydytte kuvaustilanteessa? Ja miten sen koette ilmentävän teitä?
Minä oon aika hillitty ja juuri sellainen että en osaa olla luonnollisesti kameran edessä, tosi vaivaantunut olen, suu mutrussa taka-alalla.
Yleensä näytän typerälle joka kuvassa  Tilannekuvat on sit erikseen.
Eräs tuttuni on muuten tosi räiskyvä ja eläväinen ihminen, mutta heti kun jollain on kamera lähettyvillä, olemus muuttuu kuin seinään.

Vaikuttaisiko tähän aiheeseen nousumerkki eniten vai muutkin planeetta sijainnit?
Jos nousumerkki kuvastaa sitä minkä kuvan antaa itsestään, niin eikö sitä just kameralle halua antaa kuvan itsestään, u know Kylläpäs kuulosti typerälle, kun tuollain kirjoitti, tyhmä suomenkieli.

[Suomityttö]

Valokuvassa olo on toisille vaikeaa, kuten minulle. Toiset taas ovat ihan ammattimaisia poseeraajia. Olen kuulemma äkäisen näköinen kuvissa. Jähmetyn kun huomaan kameran. Salaa otetut kuvat ovat omasta mielestäni onnistuneita. Valokuvaajat itse sanovat viihtyvänsä paremmin kameran takana kuin edessä. Jos kuvattavalla on nopeasti vaihtuvat ilmeet, saattaa käydä niin että tulee ei-toivottu ilme kuvaan. Ehkä kannattaisi ajatella: "kamera rakastaa minua".  

[ghede]

Yritän posettaa valokuvissa silleen mahdollisimman luonnollisesti, vaikka tiedän kyllä, että mulla on lähes aina jonkinlainen pakonomaisesti taivutettu hymy kasvoillani. Lisäksi monesti mulla on jostain syystä silmät kiinni kuvissa. Tykkään sellaisista ylhäältä päin otetuista kuvista, koska ne korostaa mun jylhää kalloa. Oon nousumerkiltäni leijona.

[nikki]

Tyra Banks (4.12.1973) varmaan aatteleekin noin, että kamera rakastaa minua..
  Narcissus   Photograph  
Joan Smalls on varmaan kaikkein kaunein,   Afrodite   ja Narcissus  
Suomen Suvi Koponen samaa ikäluokkaa poseeraamassa.
Narcissoshan rakastui omaan pelikuvaansa, poseerasi tovin sen äärellä, vissiin.
Photograph on varmaan sitten se valokuvaajan rooli.
Ainakin itellä 1 huoneessa Jousimiehen luontokuvaajana.
Narcissus on vissiin kärsinyt äkkikuoleman   Pholus   enkä tykkää olla kuvissa.

[Kuuhilda]

Musta saa kauniita kuvia vaan vahingossa myös. En osaa poseerata, olen epäaito kuminaama ja hymyt on ihan karseita Yritän kuitenkin, mutta loputtulos on ninkun jotain;pelle Lisäksi jotain minussa ominta jää pois kuvasta aina, se mikä minussa on oikeasti eloisaa, karisee kuvista pois ja näytän jotenkin puolikuolleelta. Joku liike, joku elo, sähkö, tms. katoaa.

Mun Narcissus näköjään asuu 0  kutoshuoneen kärjellä...arkista on mun narcismini, ja niin kuin sanoin yllä, elohopeaa, ei välity kameraan, ja ennemmin verbaalista taitaa olla ja kanssakäymiseen liittyvää kun fotogeenistä

[nikki]

Onkohan täydenkuun ihmiset muuten enämpi poseeraajia kuin muut,
kun se kuu heijastaa sitä auringon valoa
ja Tanhua joskus sanoi, että täydenkuun ihmiset ehtivät "esittämään", ottamaan roolin,
toisin kuin esim. uudenkuun ihmiset, joilla tunnereaktio näkyy heti.
Tai jos esmes on  niin et voi peitellä tunteitas.
Ja onko se  :lla se poseeraaminen, kun se on vähän semmonen tämmönen minä olen
niinku luonnostaan, kun semmosiksi synnyttiin,
että jos se onkin DC:llä, että tämmönen kuva yleisölle?

[Corvus Leonis]

Suhtaudun kuvatuksi tulemiseen tietyllä yhdentekevyydellä, vaikka jotkut luulevat mun olevan huomionkipeä linssilude.
On kivaa kun kaverit kuvaavat, mutta inhoan valokuvausstudioon menemistä.

Valokuvaamisessa on omituisuutensa. Mulla on parikin kaveria, jotka ovat luonnossa erittäin hyvännäköisiä mutta jostain syystä tämä seikka ei heillä välity juuri koskaan valokuviin saakka, ja vastaavasti minusta saa uskomattomia kuvia, vaikken varsinaisesti olekaan liiallisella ulkonäöllä pilattu. :

[Indium]

Itte otin ittestäni hyviä kuvia teininä, ja ainut studioreissunikin tuotti muutaman tosi hyvän. Pienenä, ennenku opin jäykistelemään kameralle tuli kans hianoja kuvia mutta useimmat toisten ottamat kyllä tuntuu, että pomppaan kuvasta jotenkin "kuka ei kuulu joukkoon" meiningillä...varsinkin jos ei oo salakuva.

[Suomityttö]

Tuli vielä mieleeni, että esim. Jean Sibelius jähmettyi valokuvissa. Muuten oli kuulemma eloisa. FB:ssä on toisinaan vanhoja valokuvia ja niistä kerrotaan, että jos ei vainajasta ollut ehditty ottaa kuvaa vaikkapa siskon kanssa, niin hänet puettiin ja meikattiin ja kammettiin pystyyn ja se yhteiskuva otettiin. Ja totisesti, kyllä kuva näyttikin siltä että kuollut siinä on mukana. Onpa kiva muisto. 
Toisinaan oli vaikea kyllä erottaa, että kumpi oli kuollut.

[Avicii]

Olen havainnut saman kun Kato Vega noissa kuvissa ja ihmisissä. Itse olen luonnossa ihan nätti mutta valkokuvissa harvoin onnistun. Ainoat todella hyvät kuvat ovat studiossa otetut hääkuvat. Sen takia en pidä siitä että minusta otetaan kuvia kun ne harvoin onnistuu. Lapseni saavat itsestään tosi hyviä kuvia pelkällä puhelimella ja useimmat ystävät myös, itse en siinä onnistu. Jos yksi kuva 15-20 onnistuu niin hyvä niin 

[Athene]

mulla menee kaikki kuvat pipariksi,koska alan pelleillä!Viimeksi pääsin yhteiskuvaan itsensä Scandinavian Hunksien kanssa niin mitä tekee Athene?Virnuilee kuvassa!

[Kyllikki6]

En nyt tiedä, millä otannalla minusta saa hyviä valokuvia, tämä digi-aika kun mahdollistaa räpsimisen aivan surutta.. Mutta oman kriittisen seulani läpi menee yleensä 3-5 kuvaa 20.stä. Nousuneitsyt, ehkä se selittää sen, että noitakin kuvia on yleensä pakko käsitellä, todella harvoin menee mitään esim. Faceen "raakana". Väitän kyllä, että skorpparina sitä viihtyy "väijymässä" paremmin kameran takana, itse saan ainakin hyviä kuvia muista, vaikkakin koitan opetella pois tuosta roolista, mennä tilanteisiin mukaan, enkä vaan seurailla ulkopuolelta.

[Downtempo]

Onkohan täydenkuun ihmiset muuten enämpi poseeraajia kuin muut,
kun se kuu heijastaa sitä auringon valoa
ja Tanhua joskus sanoi, että täydenkuun ihmiset ehtivät "esittämään", ottamaan roolin,
toisin kuin esim. uudenkuun ihmiset, joilla tunnereaktio näkyy heti.
Tai jos esmes on  niin et voi peitellä tunteitas.
Ja onko se  :lla se poseeraaminen, kun se on vähän semmonen tämmönen minä olen
niinku luonnostaan, kun semmosiksi synnyttiin,
että jos se onkin DC:llä, että tämmönen kuva yleisölle?

Jotain tuollaista hain tällä keskustelulla...
Minkälaisen kuvan haluaa antaa, ja mitä sit todellisuudessa antaa, ei aina täsmää, ei osaa antaa haluamaansa kuvaa/ilmettä itsestään.
Tai kokee sen pääasiassa vääräksi. Keillä ne sen hetkiset tunteet tulee läpi, tyyliin miettii samaan aikaan et "miltähän näytän, hitsi toi hyttynen kiusaa korvassa jne.." ei osaa keskittyä. Millaiset sit osaa "esittää" ja keskittymään rennosti tilanteeseen, eli  keltä se tulee ihan luonnostaan se oma kuva esille. Jos hetkelliset ärsykkeet ja mielentila häiritsee taustalla, ei osaa rentoutua, osalla menee väkisin yrittämiseks ja osalla luonnostaan poskelleen.
Varmaan rajottaa sekin, et onko muita paikalla? Esiintymiskammo? Vai mites sit jos on yksin kuvatilanteessa ja kokee ittensä mukavaks.

Varmaan aika vaikea itse kertoo itestään et miten kokee, vaan enemmän huomaa sen toisista, miten ilmentää itteensä kameralle, ellei sit ole niinkuin mallit, että tulee jotenkin luonnostaan se pose.

Tuli tää keskustelu mieleen siitä, et kattelin vanhoja valokuvia ja mietin tutuistani, että ei hitto nuo näytä yhtään itteltään. Paitsi tilannekuvissa, joissa ne ei ehtineet reagoimaan, varautumaan mihkään. Niissä ne oli luonnollisia, heti kun ne ehti reagoimaan, niin aivan erinäköisiä. Niin sitä mietin just että mikä se ero on että kun "ehtii reagoimaan", niin mikä siinä välissä muuttuu? Kun ehtii reagoimaan, niin mitä siinä kohtaa miettii ja haluaa ilmentää, tai ei välttämättä osaa/uskalla ilmentää mitään. Lähinnä niitä planeettasijanteita, askedenttia ja aspekteja mietin...  

[Kuuhilda]

Entäpä  ?

[Kuuhilda]

Sunkin
Siis yleensä, mikäs sen vaikutus tässä?