seuraava »

[Anno]

Lueskelin jotain wanhaa ketjua ja mieleen nousi kysymys, johon auroja näkevät voisivat osata vastata. Vähän taustaa: En näe auroja, mutta miellän ihmiset helposti jonkun väriseksi. Osa on hyvin selkeitä ja osa jonkin sortin paletti. 

Olen ehkä vähän omituinen, mutta mun mielestä myös ruoka-aineilla on värinsä, kuten päivillä, numeroilla, kirjaimilla ja kirjaimista koostuvilla sanoilla.  En ole kovasti alkanut analysoimaan näitä numeroiden ja kirjainten värejä ja sitä, muuttuuko ne ajan kuluessa,  ovatko ne muiden näkemyksen mukaan eri värisiä, jne. Kuitenkin sujahdan värifiilistelyihin aina välillä.

Jotain uutta tuttavuutta on helppo (mielestäni) kuvata toiselle, esimerkiksi kertomalla, että henkilö on sellainen oranssi persoona tai toooosi tummansininen.

Kysymys kuuluu: Onko ihmisen auran väri jotain muuta kuin hänen "persoonaansa sopiva" väri?
Toinen kysymys: Näkyykö näkijälle sielun väri vai onko värit "aina" auran värejä/shakrojen värejä, tms.

Sielun väristä voi lukea Michael Newtonin kirjasta kumpi se nyt niistä olikaan...? Sielun matka tai sielujen kohtalo.

[Lilli]

En näe auroja, mutta itsekin olen pohdiskellut noita Newtonin kirjojen sielun värejä. Näin maalaisjärjellä ajatellen kehon omien energioiden on pakko vaikuttaa auraan niin paljon, että se sielun ydinväri jää (ehkä) peittoon. Mielialat, sairaudet ja tunteet vaikuttavat paljon auraan ja olen nähnyt tapauksia, joissa aurakuva (aura on kuvattu sellaisella sormenpääsensorein varustetulla vehkeellä) on muuttunut melko jyrkästi muutaman vuoden aikana.

[Lilli]

Minä tässä selitän lyhyesti, miten se värisysteemi menee Newtonin materiaalissa. Kyseinen herra on siis jo eläkkeelle jäänyt hypnoterapeutti, joka sattumalta onnistui hypnotisoimaan asiakkaansa elämien väliin. Tiedot ovat siis hänen asiakkailtaan.

Eli sielun edistyneisyyden tunnistaa väristä. Aloitteleva sielu on valkoinen, siinä saattaa olla harmahtavia ja sitten punertavia sävyjä. Tästä seuraa liukumo keltaiseen, turkoosiin ja siniseen, sitten vielä syvään purppuranpunaiseen, mutta viimeksi mainitut sielut eivät enää inkarnoidu. Tavallaan siis sielu tummuu ikääntyessään tai edistyessään.

Newtonin asiakkaiden mukainen värikartta sieluista

[Avicii]

Eikö se auran väri muutu aina välillä? Itselläni on 3 aurakuvaa ja kaikissa olen ihan eri värinen.
Mielestäni sielulla olisi jokin ominaisväri ja itse olen törmännyt siihen että nuorilla, ns lapsisieluilla olisi tuo valkoinen ominaisvärinä mutta olen tullut samaan lopputulokseen kun Lilli että se sielun väri voi olla ns hieman syvemmissä energioissa.
Just kokeilin nostaa sisäisyydestäni sinistä väriä jossa kultaa reunuksilla, on ollut aika huono päivä ja näytti toimivan ainakin hetkellisesti.
Itse jos kurkkaan sisäisyyteeni niin näen välillä valkoista, joskus kullankeltaista jossa persikan vivahteita ja hitusen vaaleanpunaista . Enempää en ole vielä jaksanut keskittyä.

[Anno]

Meillä menee maurimourulaisen kanssa päivien värit ristiin! 
Minulla maanantai on puna-valkoinen, vähän kuin mariannekarkki. Tiistai on keltainen, keskiviikko ihan selkeä vihreä, tosin siinä on pieniä vivahteita, kuten kuusessa. Torstai on ruskea, mutta oranssiin sihtaava. Perjantai on selkeästi sininen, mut sävyjä löytyy keskisinisestä vähän tummempaan. Lauantai tuntuu vaaleanpunaiselta ja sunnuntai on maanantain kanssa vähän epäselvä. Punaista siinäkin on, mutta se ei ole pelkkää punaista. Tuo punainen voi toki tulla kalenterista opittuna pyhävärinä.  : Mutta maanantai ja sunnuntai on olleet ennenkin vaikeita määrittää. Johtuuko sitten niiden fiiliksistä, eli joskus maanantai on plääh... ja sunnuntai on se sitä pläähhhiä edeltävä päivä.  Tuo hopea on kans joskus ollut mukana, mutta enää en muista, mille päivälle sen asetin! Olisko ollut just ma, la tai su...

Tyypit, jotka tulee "vierailulle" ovat yleensä jostain syystä vaaleansinisiä tai vaaleansinisissä viitoissa. Ihan kuin niillä olisi valkoinen kaapu alla ja pitkä vaaleansininen viitta päällä. Näistä 2 on jotain etäisiä oppaita/opettajia ja yksi on läheisempi. Itse koen vaaleansinisen jotenkin minuun sopivalta, mutta minun on todella helppo vaihtaa vaaleansinisestä fiiliksestä tummansiniseen, ikäänkuin kutsuisin eri puolia sielustani esiin. Newtonin kuvaillun perusteella en kuitenkaan ole tummansininen sieluväriltäni, koska se alkaa olla jo niiiin wanha. Tai sanotaanko, että en ole niin laupias samarialainen hyväntekijä, kuin voisi olettaa wanhemman sielun olevan.  Vai voisiko olla niin, että olen ollut hyvässä nosteessa ja sitten ryssinyt oikein olan takaa ja vaalentunut takapakin aikana. Siksi molemmat tuntuu sit omilta, mutta vaalea on vallitseva olotila.

Tämä on siis yksi asia, mikä sekottaa tätä väripakkaa mukavasti. Mikä minä olen ja mitä minusta näkyy ulospäin? Ja samalla tavalla kun fiilistelen itseäni, fiilistelen muita ja sitten en kuitenkaan pääse selville, mitä ne värifiilistelyt tarkoittaa... Auran, sielun, tunnetilan, mitälie, väriä? Vai ihan vaan omaa mielikuvitustani? En toki kuluta aikaani miettien ihmisten värejä, mutta nyt asia nousi pintaan.

Ja vaikka puhuin tyypeistä, jotka näen, en näe niitä silmilläni. Lähinnä ajattelen, että mielikuvitukseni tulkitsee energiat väreiksi tai sitten "näen" jotenkin sielunsilmin. On siis ihan turha katsoa niitä päin, koska niitä ei näe. Mut silmät kiinni, tai katse jonnekkin muualle aseteltuna, mut antennit pystyssä, voin ne kuvailla/"nähdä".

Ja kuinka ollakkaan, tästä seuraa kolmas kysymys: onko aurojen näkijä = selvänäkijä/näkijä, vai joku muu? Entä selvätuntoinen, selväkuuloinen, tai minun kuvailemani havainnointitapa: mitä ne on? Onko näkijä vain sellainen joka näkee ihmisten elämiä eteen ja taakse, kuolleita ja henkiä, maahisia, ym. Ja näkee ne "oikeasti" omilla silmillään?

Jäin vaan pohtimaan tuota wanhan ketjun kyselyä, jossa sai rastittaa 15 vaihtoehdosta ne mitkä osuu ja uppoaa. En rastittanut selvänäkökohtaa, sillä mielestäni en sellainen ole. En myöskään niitä auroja näe.

[Lilli]

Minä tässä selitän lyhyesti, miten se värisysteemi menee Newtonin materiaalissa. Kyseinen herra on siis jo eläkkeelle jäänyt hypnoterapeutti, joka sattumalta onnistui hypnotisoimaan asiakkaansa elämien väliin. Tiedot ovat siis hänen asiakkailtaan.

Eli sielun edistyneisyyden tunnistaa väristä. Aloitteleva sielu on valkoinen, siinä saattaa olla harmahtavia ja sitten punertavia sävyjä. Tästä seuraa liukumo keltaiseen, turkoosiin ja siniseen, sitten vielä syvään purppuranpunaiseen, mutta viimeksi mainitut sielut eivät enää inkarnoidu. Tavallaan siis sielu tummuu ikääntyessään tai edistyessään.

Newtonin asiakkaiden mukainen värikartta sieluista

Onpa mielenkiintoista, kiitos Lilli!

Jos aurakuvasta katsotaan sielun väriä, niin keltainen se hallitseva väri siellä on. Eli tuolla nuoren sielun kohdalla sitten sen mukaan mennään. Vähän oli käsissä vihreää, eli siirtymää eteenpäin tiedossa.. Kaikkein lähimpänä kehoa oleva väri oli kyllä purppuraa, mutta tossa sanotaankin että eivät enää inkarnoidu, joten enpä tiedä siitä sitten. Lukemieni määritelmien perusteella olin itse siinä ajatuksessa, että olisin jossain kypsän ja vanhan sieluniän siirtymäkohdilla ehkä menossa, mutta toisaalta tein kyllä netissä jonkun testaa henkinen ikäsi- jutun ja tulos oli 16 vuotta.  Sehän täsmää ton keltasen kanssa sitten. 

En ihan usko, että aurakuvassa päästään sielun väriin asti. Ehkä niissä rajoitutaan kuitenkin yleisiin energioihin, joihin keho vaikuttaa enemmän kuin paljon. Aurakuvassahan mitataan sormenpäiden sähkömagneettista värähtelyä, ja mittaustulos muutetaan tietokoneella väreiksi.

Aika jännä juttu muuten, olen käynyt kolmesti aurakuvassa ja päävärit ovat siellä olleet jokseenkin samat (puna-pinkki), sivuilla on voinut näkyä vaihtelevasti muita värejä. Aika vastikään eräs foorumimme jäsen katseli kesäisessä miitissämme värejäni silmämääräisesti ja näki suurin piirtein samaa kuin aurakuvauslaitekin. Ehkä silmämääräisesti katsottuna tulee enemmän tarkempia sävyjä esiin, aurakuvan pinkki on enemmänkin roosa, sivuilla näkyi myös vihreää ja violettia.

Newtonin systeemissä sielun värit tulevat selvimmin esiin vasta siinä vaiheessa, kun sielu on jättänyt kehon. Edistyneille (tummankeltaisille, kullansävyisille ja sinertäville) ja vanhemmille (sinisille) sieluille tulee myös mukaan opastehtävä, jota ei nuoremmilla sieluilla ole. Eli sielun väriä voi päätellä vähän sen mukaan, onko havainnut itsellään oppaan tehtäviä. Opastuksen ei tarvitse rajoittua sinne henkimaailmaan, kyllä sitä voi tehdä fyysisessäkin kehossa.

[sideman]

Aina kun väreistä puhutaan / kirjoitetaan, lienee hyvä pitää mielessä,
että värit ovat olemassa vain elollisen olennon mielessä / aivoissa, jos
ko. olennolle on ollut evolutiivista hyötyä siitä, että se on kyennyt
erottelemaan tietyt sähkömagneettisen spektrin aallonpituusalueet (ihmisellä
noin 400 - 700 nanometriä) myös "kvalitatiivisesti" (värit) eikä vain "kvantitatiivisesti"
(harmaan eri sävyt täysin valkoisesta täysin mustaan).

Hieno(?) demonstraatio optisesta illuusiosta:

http://www.youtube.com/watch?v=xl1lLze5ZpM

[sideman]

Lueskelin jotain wanhaa ketjua ja mieleen nousi kysymys, johon auroja näkevät voisivat osata vastata. Vähän taustaa: En näe auroja, mutta miellän ihmiset helposti jonkun väriseksi. Osa on hyvin selkeitä ja osa jonkin sortin paletti. 

Olen ehkä vähän omituinen, mutta mun mielestä myös ruoka-aineilla on värinsä, kuten päivillä, numeroilla, kirjaimilla ja kirjaimista koostuvilla sanoilla.  En ole kovasti alkanut analysoimaan näitä numeroiden ja kirjainten värejä ja sitä, muuttuuko ne ajan kuluessa,  ovatko ne muiden näkemyksen mukaan eri värisiä, jne. Kuitenkin sujahdan värifiilistelyihin aina välillä.

Et ole lainkaan omituinen, olet synesteetikko! Esim. Sibelius näki eri sävelet eri värisinä;
sävel 'g' oli hänelle muistaakseni vihreä...

[Anno]

No nyt selkis! Kiitos Sideman! Olen synesteetikko!
Osuu ja uppoo ihan kympillä. Olen luova ja luovalla alalla. Taiteellisesti lahjakas, vaikka en kauheasti hyödynnä tätä taitoa. Siis osaan piirtää ja maalata, mutta ei inspiroi ollenkaan.  Musiikkillisesti voisin myös "luoda", mutta en ole opetellut soittamaan, koska sekään ei inspiroi... Musiikilla on myös värinsä... Olen kauhean herkkä sävelille ja siksi kartan karaokea kuin ruttoa. Menen epätasapainoon riitasoinnuista. Tulee vain yksinkertaisesti niin paha olo, että on poistuttava paikalta ja hengiteltävä rauhassa, jotta "elvyn". Karaoken karttamisen vuoksi minua on sanottu suvaitsemattomaksi.  Pitäisi opetella sietämään epätäydellisyyttä, jne. Mutta miten voi opetella sietämään tunteja kestävää viulunsoiton harjoittelua, riitasointujen kakofoniaa? Siltä kuulostaa ei-niin-taidokkaasti-laulettu-karaoke minun korvissani.
Jotain musiikkigenrejä en voi kuunnella ollenkaan. Sielu mustenee ja tulee kamalan paha olo.

Joidenkin tekemieni testien mukaan oikea ja vasen aivopuoliskoni ovat normaalia enemmän yhteistyössä, vai miten se oli..? Jotenkin niin, että sukkuloin niiden välillä kevyesti.
Joo, ja mielikuvitus on aika hyvä. Viime aikoina on käynyt mielessä, että voisin tykätä tehdä käsikirjoitusta.  : Saan hyvin helposti kiinni jostain hahmosta ja sen koko stoori on helppo tajuta/havainnoida, koska se on sellainen kokonaisuus mikä pitää vain "katsoa" ja fiilistellä. Pystyn ymmärtämään syyt ja seuraukset ja mennä hahmojen "sisälle" tuntemaan heidän elämäänsä ja tunteitaan.

Joo, että näin...

[Anno]

[/quote]

Newtonin systeemissä sielun värit tulevat selvimmin esiin vasta siinä vaiheessa, kun sielu on jättänyt kehon. Edistyneille (tummankeltaisille, kullansävyisille ja sinertäville) ja vanhemmille (sinisille) sieluille tulee myös mukaan opastehtävä, jota ei nuoremmilla sieluilla ole. Eli sielun väriä voi päätellä vähän sen mukaan, onko havainnut itsellään oppaan tehtäviä. Opastuksen ei tarvitse rajoittua sinne henkimaailmaan, kyllä sitä voi tehdä fyysisessäkin kehossa.
[/quote]

Kirjoittaminen sielunasioista voisi mennä tähän opas-juttuun. Kovasti olen aikoinaan ollut sitä vastaan, mutta jossain vaiheessa on vain tultava rohkeasti kaapista ulos. 

[Lilli]

Newtonin systeemissä sielun värit tulevat selvimmin esiin vasta siinä vaiheessa, kun sielu on jättänyt kehon. Edistyneille (tummankeltaisille, kullansävyisille ja sinertäville) ja vanhemmille (sinisille) sieluille tulee myös mukaan opastehtävä, jota ei nuoremmilla sieluilla ole. Eli sielun väriä voi päätellä vähän sen mukaan, onko havainnut itsellään oppaan tehtäviä. Opastuksen ei tarvitse rajoittua sinne henkimaailmaan, kyllä sitä voi tehdä fyysisessäkin kehossa.

Aha okei, hyvä tietää, että se tunne voi tulla tätäkin kautta. 

Voisin sanoa vähän piikikkäästikin 'hyvä tietää' juuri kun tulin siihen lopputulemaan, että löydän itseni eniten opastajan roolista. Esittäjän (vois olla taitajakin!) ja tämän välillä olen keikkunut, jännä juttu kun ensimmäistä kertaa luin tuon Michaelin käsikirjan niin tuntui ihan selvältä hommalta, sitten kun luin jonkun viestejä Michaelilta ja vielä lisää viestejä niin meni vaan sekaisemmaksi.. Tieto lisäsi tuskaa, hahhaa. Nyt kun auroista tässä on puhuttu, onko sulla Lilli käsitystä, että voisko tätä katsoa auran väreistä? Voisko joku väri ehkä viitata tiettyyn rooliin tai muuten kenties auran muodosta, 'paksuudesta' tms?

Michaelin käsikirjassa on tosiaan tietyt roolit yhdistetty väreihin seuraavanlaisesti:

Soturi = punainen
Hallitsija = oranssi
Tutkija = keltainen
Palvelija = vihreä
Esittäjä = sininen
Taitaja = indigo
Opastaja = violetti

Tämän enempää ei värien ja roolien suhteista Michael-kanavoinneissa juuri puhutakaan, tai ainakaan minä en ole nähnyt niistä syvällistä keskustelua. Roolit näkee paremmin silmistä ja muusta olemuksesta. Täältä voi katsella kuvia eri roolien edustajista.

[Varjotar]

Valkoinen
Punainen
Sininen
Olisi loogista kyllä, tällä järjestyksellä, mutta enempi luottaisin auroja näkevään ihmiseen, joka kertoisi näistä väreistä..

[BlueRose]

Kävin aura kuvauksissa Minä olen messuilla... Suurin osa väreistä oli punainen ja olehan soturi/oinas pässinpää  Yläosassa oli oranssia ja keltaista ja kolmas silmä chakra oli iso violetti... eli kanavat aukee kivasti. 

[Toteo]

C. W. Leadbeaterin teos "Ihminen näkyväisenä ja näkymättömänä: Esimerkkejä eri ihmistyypeistä nähtynä harjaantuneen selvänäön avulla" taisi olla eräs ensimmäisistä, tai ainakin laajin selvitys auroista. > http://www.teosofia.net/teos/cwl-ihminen.htm
Kun selaa alaspäin niin sieltä löytyy värikuvia eri tunnetiloista ym. Leadbeaterin mukaan (joka oli osa myöhempää teosofista opetusta) jokaisella prinsiipillä eli auran kerroksella on oma värinsä.

Olen vain kerran käynyt meediolla, ja hän sanoi että aurassani on paljon vaaleanvihreää, mutta hän kuvaili niitä myös discovaloiksi, joka kuvaa tietoisuuden tiloja joiden välillä liikun. 

[sideman]

Muistin ensisijainen tarkoitushan ei liene palauttaa mieleen menneisyyden
tapahtumia ns. yks-yhteen, vaan opettaa ihmistä varautumaan tulevaisuuden
potenttiaalisiin uhkiin, joten seuraavan anekdootin yksityiskohdat saattavat
olla täysin mielikuvituksen täydentämiä, mutta viestin ydin on käsittääkseni
jokseenkin yhtäpitävä todellisuuden kaa.

Vuosia sitten istuin kaverin kaa puiston penkillä. Takana istui parrakas nuorehko
mies tyttöystävänsä tjsp. kera. Aivan varoittamatta mies sanoi: "Hei, tekniikan
opiskelija!" Jostain syystä oletin hänen kohdistaneen sanansa nimenomaan minulle
eikä Börjelle (nimi muutettu).

Kysyin hämmästyneenä: "Miten niin?"  Parrakas mies vastasi: "Koska sinulla on
niin kylmä aura."

Noh, en toki ollut tekniikan opiskelija, mutta sitä luultavasti olisin ollut, mikäli
matikka pääni ei olisi niin aimo surkea...

 :