Ehkä tähän väliin sopiikin sitten pieni esitys sokeri/rasvapolttoisuuden syvimmästä olemukseswta. Väite, että hiilihydraatit eli glukoosi olisi mieluisin ja mieluiten ensisijainen polttoaine soluille ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Keho kyllä käyttää glukoosin pois ensimmäisenä, jos sitä elimistössä on, insuliinin avustuksella sen vuoksi, että se on niin
myrkyllinen polttoaine. Esitän vertauksen: Leikitään aluksi, että uraani kuluisi kokonaan kun se käytetään ydinvoimalassa, eli ei jäsi sitä ydinjätettä, mutta muutoin olisi ihan samanlaista kuin oikeakin uraani. Noh, jos sinulla tuollaisessa tilanteessa on varastossa sekä uraania että vaikka biodieseliä, ja käyttämätöntä polttoainetta on pakko säilyttää ihmisasutuksen vieressä kunnes se on käytetty, kumman käytät mieluummin ensin, sen säteilevän uraanin vai turvallisesti varastoitavan biodieselin?
Tottakai kroppa haluaa glukoosista eroon mahdollisimman pian, joten se käytetään aina ensin, jotta päästäisiin mahdollisimman pian turvalliseen rasvapolttoiseen tilaan.
Glukoosi on ongelmallinen jos sitä pyörii ympäriinsä korkean verensokerin muodossa, se sitoutuu elimistön proteiineihin ja tuhoaa soluja, prosessin nimi on glykaatio. Diabeetikoilla korkeat verensokerit kiihdyttävät tätä prosessia, mutta se on käynnissä myös hiljaisempana ja hitaampana kaikilla, jotka ovat jatkuvasti sokeriöpolttoisia, eli syövät suuria määriä hiilihydraattia. Maksaläiskät johtuvat muuten myös glykaatiosta, moni ilmiö jota pidetään normaalina vanhenemisena johtuu glykaatiosta. Diabeetikoilla tämä vain sitten käy nopeammin, kun sokerit ovat vähän väliä koholla.
Insuliini, jonka eritystä siis kaikki hiilihydraatit aiheuttavat, puolestaan blokkaa/ohittaa todella monien muiden sisäerityshormonien toimintaa tuosta vain myöskin sen vuoksi, että se glukoosi on niin ikävä aine kropassa pyöriessään ja se pitää saada nopeasti sisään soluihin ja käytettyä pois pyörimästä. Luonnonolosuhteissahan hiilihydraatit eivät ole ongelma, koska siellä ne ovat hitaita eli sokeria tulee vähän kerrallaan ja se on sitoutuneena kasvikuituihin, eli glykeeminen indeksi on matala. Ja ei se metsästäjä-keräilijä kovin usein mehiläispesästä hunajaa ryövää tai löydä todella makeita hedelmiä, eli silloin tällöin satunnaiset nopeat hiilihydraatitkaan eivät ole ongelma.
Ongelma syntyy jos ihan joka päivä saa suurimman osan kaloreistaan hiilihydraateista, jolloin sokeria ja insuliinia pyörii jatkuvasti kierrossa ja insuliinitasot pysyvät jatkuvasti ainakin hieman koholla. Kun syö nopeita hiilihydraatteja (täysjyväleipäkin on on nopeaa hiilaria, hapajuurella kohotetun täysjyväruisleivänkin GI on yli 70) jää sitä insuliinia vielä pyörimään sittenkin kun sokerit on jo käytetty. Insuliiini estää kokonaan rasvasoluissa olevan energian pääsyn käyttöön ja myös jopa lihasten omien glykogeenivarastojen käytön: Kun insuliinia on liikkeellä, oletus on että on myös sitä glukoosia veressä ja koska se halutaan ensin pois tuhoja tekemästä, onkin järkeää että kaikki muut energiankäyttö blokataan. Ongelma nyt vaan on sitten siinä, että jos sitä glukoosia ei ole, mutta insuliinia on, on ainoa keino saada energiaa syödä jotain hiilihydraattipitoista. Eli tulee huono olo ja/tai vastustamaton himo hiilihydraatteihin, vieläpä nopeimpiin sellaisiin. Ja mikään määrä liikuntaa ja vähäkalorisuutta ei sitten auta laihtumaan, koskia insuliiini estää rasvan oton käyttöön omista rasvasoluista. Hiilihydraattipitoisella vähärasvaisella dieetillä voikin kutistaa lihasmassaansa, koska sieltä keho pystyy tällöin ottamaan energiaa irti.
(Lähde näihin tietoihin: John Yudkin; Pure White and Deadly, on myös suomennettu, löytyy kirjasosta. Samoista aiheista myös siinä Gary Taubesin Why We Get Fat -kirjassa)
Hiilihydraatteja ei kuitenkaan tarvitse kaiken yllläolevan jälkeenkään pelätä, kunhan ottaa omansa lähinnä maitotuotteista, pähkinöistä, kasviksista ja marjoista. Ja satunnainen karkkipäivä ei haittaa, kannattaa vain miettiä kuinka usein se metsästäjä-keräilijäkään hunajaa sai käsiinsä, tuskin edes kuukausittain, saati sitten viikottain tai joka päivä.
Ja ylimääräisen proteiininhan kroppa sitten muuttaa glukoosiksi (glukoneogeneesi), joten proteiiniövereitä kannattaa myös välttää. Rasva ei sen sijaan vaikuta millään tavoin insuliinineritykseen ja siitä kroppa tekee sokeria vain tarvittavat välttämättömät (taaskin glukoneogeneesi) aivoille.
