seuraava »

[Lilli]

Hänhän oli psykiatrisessa hoidossa ja sai lääkitystä mm. epilepsian aiheuttamiin kouristuksiin. Wikipediasta löytyy ainakin tarkka lääkeselostus:

Psychiatric treatment

In June 1970, Michel suffered a third seizure at the psychiatric hospital where she had been staying and was prescribed anti-convulsion drugs for the first time. The name of the drug she was prescribed is Dylantin; the drug did not bring about immediate alleviation of Michel's symptoms. She also continued talking about what she called "devil faces", seen at various times of the day. Michel became convinced that conventional medicine was of no help. Growing increasingly adamant that her illness was of a spiritual kind, she appealed to the Catholic Church to perform an exorcism on her.[5] That same month, she was prescribed another drug, Aolept (pericyazine), which is a phenothiazine with general properties similar to those of chlorpromazine: pericyazine is used in the treatment of various psychoses, including schizophrenia and disturbed behaviour. Her physical condition worsened and she displayed aggression, self-injury, drank her own urine and ate insects. In November 1973, Michel started her treatment with Tegretol (carbamazepine), an anti-seizure drug and mood stabilizer. Michel took this medicine frequently, until shortly before her death.[1]

[Eklektikko]

Tää on aika hauska ajatus. Eihän nuo kirkot aiheuta demoneja.
Vähän sama kuin sanoisi, ettei halua sairastua syöpään ja siksi karttaa visusti sairaaloita 

Kuulemani demonitapaukset ovat tulleet ihan muualta kuin kirkosta tai lahkoista.
Esim "ojan pohjalla" juovuksissa kaikki sakrat auki, sukupuoliyhteydessä henkilön kanssa, jolla oli demoni, huumeista jne.

Ja tietty siitä, että elämä on lyönyt lujaa 

Tämä meneekin melko filosofiseksi...  
Jos demoneita on olemassa ihmisen mielen ulkopuolisina itsenäisen pahan ilmiöinä, kirkko ei aiheuta niitä. Jos niitä taas ei ole sellaisenaan olemassa, silloin kirkko - ja kaikki muutkin opit joihin demonit sisältyvät - 'aiheuttaa' niitä sikäli, että niiden 'tietoon' tukeutuva ihminen tulkitsee esimerkiksi temporaalilohkon epilepsian tai psykoosiharhat demoneiksi.

Minä olen nähnyt psykoosin 'tarttuvan' yhdestä vähän väliä psykoosissa käyvästä ihmisestä toiseen ihmiseen, joka oli juuri silloin herkässä tilassa avattuaan chakrojaan liian nopeasti ja saatuaan eteen liian paljon vanhoja traumoja käsiteltäväksi kerralla. Tapaukseen liittyi myös eräänlaista energiavampirismia tämän tämän vähän väliä psykoosissa käyvän taholta, mutta sekin siis oli ihan tavallisen elävän ihmisen aiheuttama. Sikäli 'demoni' voi tarttua ihmisestä toiseen.

Ja psykoosihan on ihmismielen tapa suojata itseään hajoamiselta, se ei ole aina negatiivinen ilmiö. Päihteiden aiheuttamat psykoosit ovatkin usein sen seurausta, että voi tulla vanhat traumat (=elämä on joskus lyönyt liian lujaa) liian nopeasti ja hallitsemattomasti kaikki kerralla tietoisuuteen, kuten voi käydä myös jos avaa chakrojaan liian nopealla tahdilla. Tällöin psykoosi on itse asiassa  - jos siihen siis vain saa asiallista hoitoa, johon usein riittäisi rauhallinen ympäristö sopivin keskustelukumppanein - positiivinen ilmiö tavallaan, koska se suojaa sitä psyykeä sillä että paetaan hetkeksi vähän toiseen todellisuuteen.

Usein psykoosiin riittäisi se, että olisi rauhallinen ja turvallinen ympäristö, sekä  ymmärtäväisiä ihmisiä ympärillä - sekä ammattilaisia että muita samoista jutuista kärsiviä. Se vain on sen verran kallista toteuttaa, että tönkkölääkitys on valitettavasti se nykyisin useammin tarjottu juttu.

[Eklektikko]

Hänhän oli psykiatrisessa hoidossa ja sai lääkitystä mm. epilepsian aiheuttamiin kouristuksiin. Wikipediasta löytyy ainakin tarkka lääkeselostus:

Joo, niinhän tuo taisikin olla. Mutta ilmeisesti lääkitys ei ollut sopiva/riittävä? Kertoikohan hoitohenkilökunta ollenkaan vanhemmille siitä mitä kaikkea temporaalilohkoepilepsia voi aiheuttaa? Tulee jotenkin sellainen tunne, että jos sitä olisi väännetty vanhemmille rautalangasta, asiat olisivat voineet kulkea ihan toiseen suuntaan.

Tosin onhan epilepsian hoito kehittyntyt paljon, silloin 1970-luvulla oli paljon vähemmän mitään mitä pystyi tekemään.

[Yep]

Niin ne pyörivät minunkin mielessäni. Olin jotenkin tosi surullinen hänen puolestaan.  Vanha tapaus sinänsä, mutta uusi minulle. En muista, että Anneliesen tapausta olisi Suomen lehdistössä puitu silloin 70-luvulla, kun se oli ajankohtainen.

Nimenomaan surullinen olo.
Minäkään muista kuulleeni tapauksesta aiemmin. Ehkäpä ilmapiiri Suomessa 70-luvulla oli vielä suvaitsemattomampi kuin nykyään?

[Lilli]

Onneksi en ole astunut tähän maailmaan, enkä tule. Kierrän kaukaa kaikki mitä viittaa vähänkään katoliseen kirkkoon tai kristinuskoon, lahkoista nyt puhumattakaan.

Tää on aika hauska ajatus. Eihän nuo kirkot aiheuta demoneja.
Vähän sama kuin sanoisi, ettei halua sairastua syöpään ja siksi karttaa visusti sairaaloita 

Kuulemani demonitapaukset ovat tulleet ihan muualta kuin kirkosta tai lahkoista.
Esim "ojan pohjalla" juovuksissa kaikki sakrat auki, sukupuoliyhteydessä henkilön kanssa, jolla oli demoni, huumeista jne.

Ja tietty siitä, että elämä on lyönyt lujaa 

Oletetaan, että demoneja on olemassa, kuten Enkeleitä.  Mitä, jos joku demoni katsoo, että olet olet juuri riittävän pelokas, että sinut voidaan säikäyttämällä vallata? Kelpaisikohan katolisen kirkon apu silloin myös sinulle?

Mistäpä löytyisi viisaus erottaa henkimaailman hemmot, oman mielen demonit ja mielikuvitusdemonit toisistaan?
Ehkäpä ihmisen oma kokemus on se oikein, samoin kuin se, miten ne ilmenevät elämässä. Ratkaisu löytynee sen mukaan, mistä on kyse.

Demonikokemuksiahan on jo pikkulapsilla, tosin lapset nimittävät niitä möröiksi. Joskus ne kummittelevat unissa, joskus sängyn alla tai komerossa. Minunkaan ei tarvitse kaukaa etsiä tällaista lasta (oma ei ole kuitenkaan kyseessä) ja vaikka vanhemmat ovat selittäneet, ettei mörköjä ole olemassa, niin silti ne ko. lasta ovat vaivanneet siinä määrin, ettei hän ole uskaltanut nukkua omassa sängyssään kuin satunnaisesti. Suosikkipaikka on äidin vieressä.

[Eklektikko]

Lapset ensinnäkin käsittelevät pelkojaan ulkoistamalla niitä (ja niin muuten tekevät myös aikuiset aika usein). Sitten on vielä sellainen asia kuin hahmontunnistus ja tämä on todella merkittävä asia joka jokaisen vanhemman tulisi tietää. Itse olisin pikkuvanhana ymmärtänyt tämän jo alle kouluikäisenä, kun 'näin' mörön oven pielessä ja saranoissa, sääli etteivät vanhempani tienneet kertoa siitä minulle, olisin mitä todennäköisimmin ymmärtänyt ja  alkanut vain ihmetellä hienoa ilmiötä sen sijaan, että se pelotti:

Meillä on aivoissamme ihan fyysisesti kaksi täysin erillistä hahmontunnistusjärjestelmää. Toinen on vain ja ainoastaan ihmiskasvoille ja toinen aivan kaikelle muulle. Tämän erillisen ihmiskasvoille tarkoitetun hahmontunnistusjärjestelmän vuoksi me olemmekin taipuvaisia 'näkemään' kasvoja pienistäkin viitteistä, kuten tästä:  : )

Samoin näemme kasvoja tämän vuoksi helposti sielläkin missä niitä ei ole, vaikkapa vedessä, taivaan pilvissä, paahtoleivänpalasessa, tai oven saranassa kuten minä pienenä. Tämä kasvojentunnistusjärjestelmä on 'päällä' ja raksuttaa ihan joka hetki, olipa näkyvissä ihmiskasvoja tahi ei. Tästä syystä lapset näkevät mörköjä ja kasvoja ihan missä tahansa ja ne voivat olla pelottaviakin kasvoja, kun ei itse tiedä mistä se johtuu.

Tämä on luultavasti laumaeläimen sopeutuma: Ihminen eli metsästäjä-keräilijä heimoissa melkein parisataa tuhatta vuotta (vanhin löydetty homo sapiens kallo on 195 000 vuotta vanha) ja siinä ympäristössä oli erittäin tärkeää tunnistaa ja erottaa lauman/heimon jäsenet nimenomaan kasvonpiirteiden perusteella. Jos oikein muistan, tämä  on ihmiselle ominainen aivorakenne, jota ei löydy multa kädellisiltä, niillä kun on mm. paljon ihmistä parempi hajuaistikin.

Ja se saa helposti näkemään mörköjä, demoneja ja Elviksen kuvia paahtoleivässä...  

Ja pienen lapsen mielikuvitus toki on myös 'vallattomampi' kuin meidän aikuisten, jotka tietävät enemmän maailmasta. Se tuottaa helposti kaikenlaisia asioita ja ilmiöitä myös vaikkapa sinne sängyn alle missä niitä ei näe.

[Rakkauden enkeli]

Onneksi en ole astunut tähän maailmaan, enkä tule. Kierrän kaukaa kaikki mitä viittaa vähänkään katoliseen kirkkoon tai kristinuskoon, lahkoista nyt puhumattakaan.

Tää on aika hauska ajatus. Eihän nuo kirkot aiheuta demoneja.
Vähän sama kuin sanoisi, ettei halua sairastua syöpään ja siksi karttaa visusti sairaaloita 

Kuulemani demonitapaukset ovat tulleet ihan muualta kuin kirkosta tai lahkoista.
Esim "ojan pohjalla" juovuksissa kaikki sakrat auki, sukupuoliyhteydessä henkilön kanssa, jolla oli demoni, huumeista jne.

Ja tietty siitä, että elämä on lyönyt lujaa 

Oletetaan, että demoneja on olemassa, kuten Enkeleitä.  Mitä, jos joku demoni katsoo, että olet olet juuri riittävän pelokas, että sinut voidaan säikäyttämällä vallata? Kelpaisikohan katolisen kirkon apu silloin myös sinulle?

Mistäpä löytyisi viisaus erottaa henkimaailman hemmot, oman mielen demonit ja mielikuvitusdemonit toisistaan?
Ehkäpä ihmisen oma kokemus on se oikein, samoin kuin se, miten ne ilmenevät elämässä. Ratkaisu löytynee sen mukaan, mistä on kyse.

Näinpä...  Tuohon Lillin laittamaan tapaukseen löyhästi liittyvä elokuva on muuten olemassa: The Rite. Suosittelen.
Mikään ei toki ole mustavalkoista, mutta on hyvää ja on pahaa...

[mii-i]

Seuraava video kiteytti omat hajatelmani demoneista: http://www.youtube.com/watch?v=DNca38AazZQ

Videon alla on tiivistys aiheesta, niille, jotkei syystä tai toisesta videoihin pysty:

... demons began as a metaphor, a symbol of negative frequencies in our own human psyches. Demons are symbols of resistance. But if you do not feed them with the energy, demons can not be a part of your reality.

Demons began as a metaphor. In other words, they began as a symbol of negative frequencies in our own human psyches. But those symbols have been fed by individuals and cultures and religions with enough focus that they have become thought forms.

Demons have become thought forms which can project ideas, retain characteristics, and be perceived as well as influence those people in the third dimension who hold a vibration which is a close enough match to theirs.

Teal goes on to explain that demons have no power of assertion. Demons are invited by offering a "like vibration". The way to offer a "like vibration" to things like demons is to think thoughts which vibrate at the same emotional level as things like victim-hood and powerlessness and depression.

There is not a source of evil. There is ONE source of energy in this universe and it can either be allowed or resisted by us. Demons are symbols of resistance. But if you do not feed them with the energy of your focus and you raise your vibration by choosing higher vibrational thoughts and actions, demons can not be a part of your reality.

[Eklektikko]

Kiitos tästä mii-i: Tämä on suunnilleen samaa mitä itsekin ajattelen. Ja nämä 'thought forms'; Ihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus toki antaa tietyille symboleille muotoa ja energiaa, tämä on se sama kollektiivinen alitajunta mistä Jung puhui. Demoneihin uskovat oppijärjestelmät ovat kannattajiensa kautta antaneet kollektiivisen alitajunnan demoneille tietynlaisia muotoja. Ne kuitenkin myös vaihtelevat kulttuurista toiseen.

Ja se ettei usko demoneihin toimii tuonkin edellisen viestin kiteytyksen mukaan täydellisesti suojana.

[Avicii]

Minäkin kiitän mii-i. 

[body electric]

Mä suosittelen ihan näin kättelyssä heti manaajaa - ottaen huomioon Suomen tänhetkisen kunnallisen terveydenhuollon 

[Eklektikko]

Näiden edellisessä viestissä kuvattujen ihmisten kannattaisi omasta puolestaan myös varmistua, että mahdollinen maallinen selitys on suljettu pois. Tässä tapauksessa se on suurimmalla todennäköisyydellä dissosiaatiohäiriö:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatioh%C3%A4iri%C3%B6

Taaskaan en väitä, etteikö voisi olla olemassa yllä kuvatun kaltaisia ihmisiä, kunhan vain taas tarjoilen ensin occamin partaveistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Occamin_partaveitsi

Tällainen maallisten poissulkeminen ei nimittäin ole hirveän vaikeaa, sitten kun se on tehty eikä napannut, voi ruveta pohtimaan muita selityksiä.

[Lilli]

Michael Newtonin hypnoosiaineistoon perustuvassa kirjasa Sielujen kohtalo otetaan kantaa myös pahoihin henkiin. Newtonin kirjassa todetaan myös riivaustapausten kohdalla olevan useimmiten mielenterveyshäiriö, joka juontaa lapsuuden hyväksikäyttöön. Joissain tapauksissa traumat ovat johtaneet persoonallisuuden jakautumiseen. Hengetkin ovat kuitenkin voineet olla joskus asialla. Tällöin jokin ystävällismielinen henkiolento, usein joku kuollut sukulainen, on pyrkinyt saamaan yhteyden asiakkaaseen ja asiakas on säikähtänyt ja tulkinnut väärin hengen lähestymisyritykset. Joskus harvoin myös joku taitamaton henkiolento on ollut asiakkaaseen yhteydessä jonkin selvittämättömän karmisen tilanteen takia.

Otan tähän pienen lainauksen kohdasta, jossa asiakas kertoo elämien välillä harrastavansa matkailua. Hän viihtyy maan päällä, mutta tapaa siellä joskus myös muualta tulleita turistihenkiä. Osa näistä säikyttelee ihmisiä. Tässä keskustelun kulkua:

A: Hei, me emme ole mitään maapallolla toimivia oppaita. Me olemma vain vierailijoita kuten ovat kaikki ne muutkin, joita silloin tällöin täällä tapaamme. Kyseessä on vain lomamatka. Jos tiellemme osuu jokin huonoon suuntan ajautuva tilanne, me voimme lyhyesti... kääntää osallisten päät kohti paremmalta vaikuttavaa suuntaa. Nautimme kyllä.. ihmisten tuuppimisesta.. että saamme ihmiset kulkemaan pikemminkin heille hyvään kuin huonoon suuntaan.

 M: Mitä tapahtuu, jos satut sopivaan paikkaan sopivaan aikaan?

A: Niin, annan..tyrkkään hellästi oikeaan suuntaan ratkaisevalla hetkellä (korottaa ääntään) - emme me kuitenkaan mihinkään isompiin ongelmiin puutu.

M: Teitä voisi siis pitää hyvinä henkinä?

A: (nauraen) Niin kuin mihin verrattuna?

M: (yrittäen saada asiakkaani puhumaan aiheesta) Verrattuna pahoihin henkiin, jotka puuttuvat kaikenlaiseen elämään vain kiusaa tehdäkseen.

A: (töksähtävästi) Mistä olet tuollaista kuullut? Ei ole olemassa mitään pahoja henkiä, vain tietämättämiä.. ja varomattomia..ja välinpitämättömiä..

M: Entä surulliset henget ,tai hieman hukassa olevat , tai leikkimieliset henkiolennot - eivätkö ne voi saada vahinkoa aikaan?

A: Kyllä voivat, mutta se ei ole tahallista pahuutta (pitää pienen tauon ja lisää sitten) Emme me ole kaikki samanlaisia..emme me kaikki kiertele maapallolla pilailemassa.

M: Juuri tätä tarkoitin, ajattelenkin kummituksia.

A; Ne ovat henkiä, jotka ovat jääneet tänne omasta tahdostaan.

M: Entä henkiolennot, jotka ovat maapallolle vieraita?

A: (tauko) On olemassa muitakin eri ulottuvuuksien välillä matkaavia henkiolentoja, joita pidämme taitamattomina. Niillä ei näytä olevan mitään herkkyyttä maapallon suhteen. Ne eivät tunne ihmisiä.

M: (suostutellen): Ja hekö voivat aiheuttaa hankaluuksia ihmisille?

A: (ärtyisästi) Niin, joskus.. vaikka se saattaakin olla tahatonta.  Ne eivät ole pahoja vaan ainoastaan kömpelöäitä, huonosti käyttäytyviä pikkulapsia. Nuoremmat valo-olennot saattavat huvitellessaan jäädä kiikkiin eri tasoilla tai niiden väliin huomaamattaan. Me pidämme heitä vähän kuin tuhmina vintiöinä. Nuo kujeilijat ajattelevat, että maapallo on heidän leikkikenttänsä ja että he voivat pelotella herkät ja hyväuskoiset ihmiset henkihieveriin. Heillä on valtavan hauskaa siihen saakka, kunnes joku näiden koulupinnareiden perään lähetetty Vaeltaja (etsijäopas) saa heidät kiinni.

M: Tapahtuuko tällaista usein?

A: En oikeastaan usko sitä. Ne ovat kuin lapsia, jotka livahtavat vanhempiensa valvovan silmän alta karkuun aina silloin tällöin.

M: Ette siis tapaa täällä pahansuopia henkiolentoja, joita demoniset voimat ohjaavat?

A: (välittömästi) Emme - joskus saatamma kohdata jonkun pimeämmän olenon, joka on vähän eksyksissä maapallon kehässä. Maapallo on karkeavärähteinen, mutta ne tulevat jostakin vielä karkeammasta paikasta. Ne haluavat tarrautua meihin, koska eivät tiedä, mitä tekisivät. Me kutsumma niitä "tonnareiksi", koska ne liikkuvat niin hitaasti.

M: Entä ne henkiolennot, joista kerroit, jotka ovat välinpitämättämiä ihmisten suhteen?

A: (huokaisee syvään) Niin, ne kyllä säikyttelevät ihmisiä. Tämä johtuu siitä, että toisinaan niillä on häirikön luonne. Ne eivät osaa ottaa muita huomioon.

M: Vähän kuin norsuja posliinikaupassa siis?

A: Juri niin - mitään käsitystä paikallisista tavoista..

M: Pyrittekö vaikuttamaan tällaisten kiusallisten henkilolentojen toimiin maapallolla jollakin tavoin?

A: Kyllä. Jos törmäämme johonkin tällaiseen huonosti käyttäytyvään olentoon, me panemme pisteen sen puuhille ja yritämme hätistää sen pois. Sitä tapahtuu kuitenkin harvoin.. suurin osa muualta tulevista olennoista on hyvin käyttäytyviä (tauko) Haluan kuitenkin korostaa sitä, että me emme varsinaisesti ole mitään eriytisen ihmisrakkaita. Kyse on meidän vapaa-ajastamme ja me haluamme olla huolettomia..

[Avicii]

Kiitos Lilli. Itselläni on ainakin kokemusta näistä kurittomista kakaroista ja niistä jotka yrittävät sotkea ihan leikillään ihmissuhteita. Mutta ei niistä kannata välittää. Yleensä jos ihmisellä on vielä tarttumapintaa jossain henk.kohtaisissa asioissa niin tuolloin voi olla hieman hukassa näiden kanssa. Pitää vain osata tunnistaa milloin ne on paikalla.

[Indium]

Haluaisiko joku, vaikka Avicii kertoa esimerkin kuinka tuo leikillään ihmissuhteiden sotkemisen yritys saattaa tapahtua?