Miksi ihmisellä pitäisi olla unelmia, haaveita? Oliko niitä kaikilla valaistuneillakin??
Entä jos ei ole unelmia? Ja on siitä huolimatta onnellinen, tyytyväinen, kiitollinen...
Pitäisikö olla myös suunnitelmia elämän suhteen ja jos pitäisi, niin miksi?
Minä en tiedä unelmaani, enkä edes sitä, mitä teen/missä olen esim. vuoden kuluttua.
Minulla ei ole suunnitelmia. En kuitenkaan ole ahdistunut asiasta...
Joka puolella vaan toitotetaan sitä, että pitäisi olla unelmia ja suunnitelmia, että ilman unelmia ei voi elää jne.
Minun on ainakin oikein hyvä olla, en minä tarvitse mitään, erittäin paljosta olen kiitollinen...