seuraava »

[honeyhoney]

Hei, olen lueskellut tätä palstaa jo monta vuotta ja vasta nyt uskallaudun itse kirjoittamaan.
Ongelmana tietenkin se perusongelma eli ihmissuhdeprobleemia..

Olen naimisissa oleva nainen ja meillä on mieheni kanssa kaksi kouluikäistä lasta. Nuorempina (ja hölmömpinä) olemme pettäneet toisiamme puolin ja toisin ja aina kun olen pettänyt, niin olen siinä toisessa ihmisessä tuntenut jotain selittämätöntä vetovoimaa mutta koskaan niistä jutuista ei ole mitään tullut ja olen palannut häntä koipien välissä takaisin mieheni luokse tajuten kuinka typerä olin. Vihdoin nuo molemminpuoliset pettämiset loppuivat monia vuosia sitten ja olin onnellinen mieheni ja lastemme kanssa, kunnes sitten tutustuin erääseen ihmiseen jonka olen tavannut myös muutaman kerran noin 12 vuotta sitten, mutten kiinnittänyt häneen silloin mitään huomiota.
Mutta tällä kertaa hän tuntui niin lämpimältä ja taas kerran oli selittämätöntä vetovoimaa. En tiedä kyseisen miehen horoskooppia, enkä itseasiassa mitään hänestä. Siksi tätä vetovoimaa on vaikea selittää, joku puhui tällä palstalla hajusta/ tuoksusta ja ainakin se on se mikä hänessä vetää puoleensa. Nyt kysynkin teiltä neuvoa, kuinka pääsen eroon tästä ihastumisen tunteesta? En yksinkertaisesti HALUA olla ihastunut, joudun olemaan tuon miehen kanssa tekemisissä, mutta luulin jo että kaikenlaiset ihastumiset ovat taaksejäänyttä nuoruuden hölmöilyä mutta kuinkas kävikään.. Olen miettinyt että ovatko nämä aina eteentulevat ihastukset joitakin ihmisiä (esim sisaruksia) jotka olen tuntenut edellisessä elämässä, sillä vaikka olen tuntenut vetovoimaa heihin, niin seksi on aina ollut epäonnistunutta ja lopulta jopa kuvottavaa. Mutta tämän uuden ihastuksen kanssa en siis ole edennyt pientä juttelua pidemmälle, koska en uskalla, enkä halua, pelkään rikkovani perheeni, mutta se mitä tunnen tuota miestä kohtaan, on jotakin ihan käsittämätöntä.. Apua kaivataan.

[Avicii]

En oikein osaa antaa muuta neuvoa kun se että se ihastus kestää sen oman hetken ja ainoa paras keino on olla ruokimmatta sitä enää millään ajatuksilla tai unelmilla tmv.
Eli et kohdista mitään ajatuksia, odotuksia tai unelmia joka sitoo sinut tunnetasolla tähän mieheen. Ylipäätän pitää vain yrittää olla ajattelematta sitä henkilöä. Tunteita ei kannata tukahduttaa, ihminen on kuin vuorovesi, ne tulee ja menee mutta seuraa mitä ne tunteet haluaa sinulle sanoa. Voisiko nämä ihastumisen tunteen olla sitä että olet kenties kaivannut jotakin mikä nyt nousee pintaan.
Itse olen tavannut paljon miehiä jotka olen rakastanut ja rakastan edelleen mutta olen ottanut etäisyyttä tunnetasolla koska tiedän että ei siitä yhdessäolosta tule tässä vaiheessa mitään eikä ole tarkoituskaan. Olen oppinut rakastamaan heitä ystävinä enkä unelmoi mistää yhteisestä elämästä enkä odota heiltä mitään.
Yritä saada kiinni siitä mitä tämä mies nyt tuo elämääsi.
Tsemppiä!

[t.touhula]

Olen aikoinaan, kun elämässäni oli vielä tilaa ja aikaa -mukamas, ihastuksen iskiessä kävin läpi kyseisen karjun käytöstä muitakin kohtaan sekä muuta tosipohjaista. Ihastus kun sulkee silmät aika tehokkaasti tosiasioilta.
Eipä aikaakaan, kun tajusin, että juurikin se karjupuoli ihastuksen kohteessa oli herättänyt naisen minussa.

Elikkäs feromonit asialla.

[honeyhoney]

Nyt rupesin miettimään, että ihastuminen on aina ennen iskenyt siloin kun parisuhteessa on menossa sellainen tyytyväinen kausi, että periaatteessa asiat on ihan hyvin, mutta jotain kuitenkin puuttuu.. Mutta tämä uusin ihastus tuli ihan puskista, sillä tavallaan olin nähnyt että noissa aikaisemmissa nuoruuden ihastumisissa ja pettämisissä ei ollut mitään järkeä, siksi säikähdin ja pelästyin tätä uusin ihastumista niin paljon. Luulin, että tuollaiset ihastumiset olisivat mennyttä aikaa. Rupesin kuitenkin miettimään nykyistä parisuhdettani, voiko se enää tarjota mitään? Olemme tunteneet miehen kanssa kauan ja parisuhde on tällä hetkellä kuin olisimme huonetoverit. Lasten harrastukset, sekä omat vievät aikaa, kun yhteistä aikaa toisinaan on, niin olemme kuin huonetovereita - yhdessä hieman kuin pakosta. Siksi tähän uuteen ihastukseen tutustuminen on alkanut houkuttaa, vaikka aiemmin pelkäsin koko ihmistä.. Onko tämä nyt sitä, että jos annan pikkusormen niin..

[Avicii]

En kannata mitään epäsuoraa syyllistämistä, äiti ja isä ovat ihan yhtä inhimillisiä kun kaikki muutkin ja ihastuksia saattaa tulla elämässä vastaan. Emme elää missään kuplassa jonne mikään ja ei mitään tunnu.
Minulle kävi ex kanssa niin että olimme loppujenlopuksi vain ystäviä ei rakastavaisia ja olimme antaneet kaikkeemme puolin jos toisin.

[honeyhoney]

Nyt tekee mieli tuoda tähän ketjuun rinnalle kysymys, että onkö täällä ihmisiä jotka olisivat lapsen näkökulmasta kokeneet aloittajan kuvaaman tilanteen ja sen mahdolliset seuraukset. Miltä homma silloin tuntui?

ymmärrän kantasi ja siksi olinkin yllättynyt, koska lapsien aikana koskaan näin ei ole käynyt. Toisaalta en voi olla niin lapsellinen tai oikeastaan voiko kukaan olla niin lapsellinen, että vaikka parisuhde voisi kuinka hyvin ja vaikka lapsia olisi kuinka monta, ettei minkäänlaisia ihastuksia koskaan tulisi eteen elämässä?

Tunnen aikuisia, joiden vanhemmat erosivat kolmannen osapuolen takia heidän ollessa lapsia (osa traumatisoituneita, osa ei)ja nyt ymmärrän myös ettei kaikki ole niin mustavalkoista vaikka sitä uuden kumppanin matkaan lähtenyttä onkin helppo syyttää.. Niinkuin aiempi kirjoittaja sanoi, myös isä ja äiti ovat inhimillisiä..
No mutta olen ottanut näistä vinkeistä vaarin, kuinka ihastumista voi yrittää laannuttaa ja katson josko se auttaisi..

[ghede]

Vaikeaahan se on, mutta vielä vaikeampaa on päästä eroon rakastumisen tunteesta, koska siitä ei millään edes haluaisi. Vieläkin puolentoistavuoden jälkeen eräs australialainen naistuttavuus kummittelee mun mielessä mitä pahimmalla mahdollisella tavalla. Koskaan mua ei oo vallannut vastaavaa tunneryöppyä kuin sinä hetkenä kun hänet kohtasin netin uumenissa kylläkin. En edes pystynyt kommunikoimaan kunnolla hänen kanssa, koska pelkäsin ja pelkään edelleen, että hän ei tulisi kuitenkaan hyväksymään minua. Lisäksi hän nyt muutenkin oli nerokas ja omalaatuinen ihminen muhun verrattuna ainakin. Ja onko tuo nyt ihme, kun kyseisellä naisella on jupiter/uranus -yhtymä nousussa jousimiehessä...oikeastaan koko nainen on lähinnä jousimiestä+kalaa eli hyvin paljon jupiter/neptunus vaikutusta, mutta kuu hänellä on kaksosissa, kuten minulla. Uskonpa kuitenkin, että hänellä kyllä on piisannut ihailijoita myös minua ennen, joten siinä ei ole mitään pelättävää etteikö hänellä olisi ottajia, mutta silti ehkä luulotelluissa toiveissani elää, että myös hänellä oli jotain tunteita minua kohtaan. Kuukausi sitten sain häneltä viestin pitkästä aikaa, mutta pelkuruuttani en ole vieläkään uskaltanut vastata takaisin, koska koko tähänastinen "suhde" on vienyt liian paljon palstatilaa pääni sisältä ja aiheuttanut hirveästi ahdistusta ja surumielisyyttä.

[Kuuhilda]

No miksi ei tulisi hyväksymään sinua? 
Vaikea uskoa että tuonsorttisella kartalla nyt kovin tuomitsevaa sorttia ihminen olisi?

[Ave^^]

Gheden tapauksesta tulee mieleen, että se ettet vastaa hänelle vain lisää sitä yksitoikkoisella mantralla kulkevaa palstatilaa aivoissasi, kun taas vastaamalla saisit taas askeleen eteenpäin asiassa? Se minkä yrittää kieltää itseltään, se jää kummittelemaan mieleen loputtomasti ja joskus myöhemmin katuu enemmän sitä ettei tehnyt mitään, kuin jos olisi saanut siipeensä. Vaikka klisee ajatus onkin, silti. Sinullahan voi olla mahdollisuus joihinkin hienoihin kokemuksiin tässä.


Aloittajan tapauksesta tuli mieleen, että vetovoima ei aina tarkoita, että suhteen pitäisi olla se tietynlainen romanttinen suhde. Ihastumisen tunnetta ei kannata yrittää kieltää tai tukahduttaa, mutta sitä voi olla toteuttamatta konkreettisesti. Voi toivoa toiselle hyvää sydämessään etäältä, tai jos pystyy, voi olla ystävä hänen kanssaan. Rakkautta voi aina toteuttaa niin ettei loukkaa ketään, mutta vaikeinta on se, kun omat halut puskevat pintaan. Asialle pitää vain antaa aikaa ja aikaa ja aikaa.. Tsemppiä. 

Omasta mielestäni lapsien takia yhteen jääminen ei ole mikään syy, sillä lapset kärsivät yhtä lailla vanhempien huonosta liitosta. Ero on aina rankka tilanne ja helposti hakee syntipukkeja, mutta monesti se voi oikeasti olla parempi vaihtoehto.

[Kuuhilda]

Vetovoima on muuten ihan pirullinen juttu  : Ja mielenkiintoinen...mutta merkki siitä, että tässä on nyt paikka, jonka kohtaamalla voit oppia jotain Mitä se sitten onkaan, kivaa tai kamalaa tai molempia...se on melkolailla pakko porskuttaa läpi, kun tuntemukset ovat niin voimakkaita.
Minä henk. koht en pääse yli enkä ympäri yhdestä jutusta, ympäri mennään ja yhteen tullaan, ei ole annettu muita vaihtoehtoja kuin koettaa päästä eteenpäin ja sopeutua vallitsevaan tilanteeseen...kumpikin yrittänyt tahollaan, halunnut olla olematta osa toisen elämää, mutta sille ei vain voi mitään!

[Kuuhilda]

Joo.
Aivan ehdottomasti se on mielenvikainen olotila tuo ihastuminen. Luontoäiti on viisas, niin. Lisääntykää ja täyttäkää maa. Vissiin se sitä on.
Mutta järjen kanssa sillä ei ole niin mitään tekoa. Tai se järki jotenkin vaikenee kuoliaaksi. Vaikka joka kerran huomaa kuitenkin että sitä olisi sittenkin kannattanut kuunnella.
Ihastumisesta selviää siis sillä, jos siitä hulluudesta huolimatta kykenee kuuntelemaan järkeään  : Ei siitä ihstumisesta tarvitse eroon päästä, mutta se että osaa antaa sen olla ja mennä, ei olekaan ihan helppoa.

En nyt tiedä onko tämä tähän ketjuun ihan nappi, mutta pohdiskelin että onko sattumaa, että riivata ja riiata ovat sanoina niin lähellä toisiaan? Tuskin. Riivattuhan sitä on sillon kun on asiat sillä mallillaan

[Avicii]

Joo, ihastumisessa ja rakastumisessa menee pää sekaisin. Järkeä tai ei niin hyvän fiiliksen siitä saa. Ainoa on että minulle tuli vuoden ihastumisen jälkeen lievä masennus, kait se oli jotain kompensaatiota tuolle aivomyrskylle 

[Kuuhilda]

Hei ku nehän sanoo silleen, että pilvenpolttelu aiheuttaa masista mm. siksi, että THC joteski käyttää kaikki mielihyväaineet aivoista veksis kerralla niin onksos tässä nyt sitten vähän sama tämän ihastumismylläkän kanssa  : 

[Eklektikko]

Kannattaa tutkailla millaisia ajatuksia ajattelet tästä ihmisestä. Me nimittäin tuotamme omat tunteemme omilla ajatuksillamme (ainoa poikkeus on tunnetartunta, aivojen peilisolut saavat joskus todella voimakkaasti näkyvän tunnetilan - raivokohtaus tai hysteerinen nauru esimerkiksi - tarttumaan).

Ajattelemalla jostakusta rakastuneita/ihastuneita/ihannoivia ajatuksia on mahdollista myös aiheuttaa itselleen ihan sama hormonimyrsky, mikä syntyy molemmipuolisen rakkaussuhteen alussa, siis dopamiinia, endorfiinia jne. mielettömänä ryöpsäyksenä ja tämä voi tapahtua vaikka toinen ei edes tiedosta että olet olemassa.

Omat ajatukset voivat joskus olla niin ohikiitävän nopeita, että niitä on vaikea huomata, ne voivat olla myös kuvallisessa muodossa tms. Niinpä voi vaatia jonkin verran harjoittelua opetella niitä tarkkailemaan, joten se kannattaa. Jos huomaat ajattelevasi rakastuneita/ihastuneita ajatuksia tästä ihmisestä ja/tai fantasioivasi hänestä, stoppailet sitten vain aina päättäväisesti niitä ajatuksia, niin se tunnetilakin saattaa lievetä/häipyä.

Itse pidän ohjenuorana sitä, etten koskaan fantasioi oikeista olemassaolevista ihmisistä joita tapaan, juuri siksi etten aiheuttaisi itse itselleni ajatuksillani yksipuolista ihastusta. Niinpä fantasioinkin ainoastaan mielikuvitusolennoista tms. jos sellaista kaipaan.  

[Eklektikko]

Ajattelemalla jostakusta rakastuneita/ihastuneita/ihannoivia ajatuksia on mahdollista myös aiheuttaa itselleen ihan sama hormonimyrsky, mikä syntyy molemmipuolisen rakkaussuhteen alussa, siis dopamiinia, endorfiinia jne. mielettömänä ryöpsäyksenä ja tämä voi tapahtua vaikka toinen ei edes tiedosta että olet olemassa.

Tämä on mielenkiintoinen väite. Tarkoitatko että jokainen ihminen voi tieten tahtoen rakastuttaa itsensä?

Kyllä.
Tietenkin kohteen on oltava sellainen, josta pystyy ajattelemaan rakastuneita/ihastuneita ajatuksia, mutta jos pystyy, niin kroppa rupeaa ennen pitkää tuottamaan sitä hormonimyrskyä ihan niillä ajatuksillakin.

Jokainen joka on koskaan kokenut etäihastusta ja sen tuottamia tunteita voimakkaasti voi allekirjoittaa tämän. Teininä sellaista tosin tehdään enemmän kuin aikuisiällä. Olen itsekin joskus kokenut ihan yhtä voimakkaita tunteita etäihastuneena kuin oikeassa suhteessa alkuvaiheessa.

Kun kerran väkisin hymyileminenkin nostaa serotoniinitasoja, niin miksi tämä olisi jotenkin sen epätodennäköisempi juttu. Me aiheutamme tosiaan kaikki tunteemme omilla ajatuksillamme.

Ja koska tiedän tämän asian ihan kokemuksesta, en haaveile oikeista olemassaolevista ihmisistä.