Jotakuinkin tälläinen tunnetila ollut aikuisiän, että on joutunut tasapainottamaan olemusta kaiken aikaan. On ehkä mennyt jossain vaiheessa liian pitkälle tai korkealle, ja sitten hakenut fyysistä egoa sen henkisen olemuksen kautta, ja yrittänyt saada näitä yhteyteen. Siinä mielessä koen tämän henkisen olemuksen ja egon alkemistiseksi prosessiksi - elämän työksi. Raskasta se toki on, ja on vaikka minkälaista vastoinkäymistä, illuusiota, surua, mutta on vain jatkettava. Toisinaan on voimat todella lopussa ja uneksii vain päivien päättymisestä. Maallisen olomuksen hohto katoaa usein, kun tuntuu, ettei mikään oikein onnistu mitä alkaa tekemään, tai ainakaan kanna pitkälle. Tuntuu, että elämäni vaihtoehdoksi on tullut tämä ainainen kuoleman kohtaaminen metafyysisesti, ja sen kautta eläminen ihmiskehossa. Olen päätynyt tässä kaikessa naimisiin naisen kanssa, joka on vielä tasapainottomammassa tilassa kuin minä. Hänellä vahva mielialalääkitys, jota ilman ei pystyisi olemaan (ollaan koettu elämää ilman lääkitystä, ja se on aiheuttanut oikeasti erittäin pelottavia ja hajottavia myrskyjä, joita en toivo kenellekään kohdalleen sattuvan) - joten vaikka on helppo joidenkin sanoa, että lääkkeet eivät ole hyväksi, niin olisi hyvä myös muistaa, että jotkut eivät oikeasti pysty olemaan ilman lääkitystä. Ehkä joku voimakas shamaani pystyisi repimään hajottavat henget psyykeestä, mutta näitä shamaaneja ei ihan joka kulmilla kasva auttamassa, eikä ne kaikkien kohdalle satu vaikka etsisi. Tähän liittyen on jäänyt myös seksielämä täysin nollaan, ja viimeisestäkin kerrasta on jo päälle puoli vuotta, ja sitä ennen oli taas kolmen ja neljän kuukauden tauot. Vaimon lääkitys tai psyykkinen tila on tehnyt hänestä sukupuolisesti kylmän aseksuaalin (kun tapasimme, hän oli erittäin aktiivinen). Voin sanoa, että tämä ärsyttää mieltäni ja olemusta suunnattomasti, sillä itse olen suorastaan hyperaktiivinen seksuaalisessa mielessä. Uneksin muista halukkaimmista naisista, ja mietin myös kaiken uudestaan aloittamisesta. Kuitenkin välitän ja rakastan vaimoani, enkä halua satuttaa häntä, koska hän on erittäin herkkä ja arvaamaton psyykkisesti. Tilanteeni on se, että elän osittain hänen hoitajanaan (epävirallisesti), henkisenä tukena, ja nielen hänen katkeraa kalkkia usein, koska en halua aiheuttaa hajoittavaa myrskyä, joka kuohuu sisälläni tyytymättömyydestä ja seksuaalisesta turhautumisesta. Voitte siis ymmärtää kuinka maallinen olemassaolo tuntuu raskaalta ja epämiellyttävältä ja turhauttavalta. On helppo sanoa, että "kunnon rakastelu auttaa maadoittamisessa", mutta minkäs teet, paitsi odotat, että vastapari tuntee vetoa. Siis... olemukseni on ekstaattisessa ykseydessään
- kun tulen maan päälle, tunnen olevani helvetissä
--- aina ei ole näin mustavalkoista, mutta tässä pääsääntöinen tilanne. Olen oikeasti kiinnostunut kuulemaan ihmisiä, jotka ovat henkisesti auki (sydän, kolmas silmä, kruunu) ja ymmärtävät enemmän kuin minä itse. Harvoin tai koskaan tapaa ketään, jolla olisi chakrat niin auki ja kohdillaan, että oikea tieto saapuisi. Onhan se vaikeaa toki näin foorumiviestien kautta, kun ei kaikkea voi koskaan kuulla, mutta kenties - näin toivon - on siellä joku jolla on telepaattiset anturat voimissaan, joku joka näkee ja osaa auttaa. Kiitos kaikille apua jo antaneilla ymmärryksestä, ja omista kokemuksista. (Omien kokemuksien jakaminen on mielestäni tärkeää, tärkeämpää kuin vain ohjeiden latominen, mikä aiheuttaa lähinnä ärsytystä... saaden sen tunnelman, että ohjeistaja tuntee olevansa ikäänkuin gurun asemassa). Kiitos.