AlistUmisessa ja alistAmisessa on iso ero. Jos nainen tai mies tykkää siitä, että partneri määrää, niin sehän on sillon kiva niin. Mutta jos joku haluaa alistaa kumppaniaan ilman suostumusta, kyseessä on väkivalta. 50 shadessakin on muutama rajatapaus-kohtaus, joissa väkivallan määrittely menee jo tosi lähelle. Päähenkilö ei myöskään tykkää ihan kaikesta mitä herra Grey pyytää, eikä niitä sitten koskaan ainakaan kirjassa tehdä.
Mutta propagandaa täältäkin kirjasta löytyy. Greyn obsessiivinen mustasukkaisuus pitäisi nähdä romanttisena, vaikka täyttää kaikki tuntomerkit vainoamisesta. Pääosa keskustelee koko ajan itsestään kolmessa persoonassa, jumalattarena, pinkona ja omana itsenään: pinko on liian pinko nauttiakseen seksistä, jumalatar ei voi estää itseään. Miksei tämä järkevä nainen näe itseään kokonaisuutena joka pystyy nauttimaan seksistä ilman tätä "jumalattaren" roolia. Ja viimeisen kirjan lopetus, naimisiinmeno ja lapset, on vain ällöä naisille tarkoitettua propagandaa avioliitosta "ikuisena onnena", joka ei tänä päivänä päde puolissa avioliitoissa.
Kaiken tämän jälkeen, jos pystyy kirjoja lukemaan ja tykkää niistä, niin hyvä
minäkin tykkäsin ihan silleen, mutta kolme kirjaa oli minusta liikaa. Ihan kuin Twilightkin olis pitänyt lopettaa ajoissa, niin ois pitänyt tämäkin.