Alkupaloiksi voisimme ottaa tarkastelun alaisiksi kaksi Einsteinin Alpulle tärkeätä
käsitettä:
valo ja
aika.
Mooseksen eka kirja(bereshit) käyttää sanaa 'or' tarkoittamaan valoa:
yehi or: tulkoon valo!
Ollen noin, vaikuttaa siltä, että bereshit'in "kirjoittaja" tajusi valon
olevan aaltoliikettä, koska sana päättyy konsonanttiin, jonka kvantiteetti
eli kesto on teoriassa minkä pituinen tahansa aina rajattomuuteen astikka
ja kieli tekee heprean tremulanttia r-äännettä artikuloitaessa aaltomaista
ylös-alas - liikettä: orrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr.....
Toisaalta esim. Saarnaaja (kohelet) käyttää sanaa 'et' tarkoittamaan aikaa.
1 Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.
2 Aika on syntyä ja aika kuolla,
et laledet ve-et lamut,aika on istuttaa ja aika repiä maasta, [Job 14:5]
3 aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,
4 aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,
5 aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,
6 aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
7 aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, [Sir. 20:7]
8 aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
Huomaamme esim. että 'et' päättyy dentaaliklusiiliin ja viitannee täten siihen,
että Saarnaaja käsitti ajan olevan ulottuvuus siinä missä kolme paikan ulottuvuuttkin,
koska t-äännettä ei ole mahdollista lausua samalla tavoin rajattoman kvantiteetin
kaa kuin ärrää?? Eli t-äänne viimeisenä viittaa siihen, että aika ei arkikokemuksen
vastaisesti virtaa vaan kaikki aika (menneisyys ja tulevaisuus) on olemassa samalla tavoin kuin muut kolme ulottuvuutta "aikain alusta"??
: