Yleensä en muiden mielipiteitä kysele, mutta nyt on tullut sen verran mielenkiintoinen tapaus vastaan että
jotain erilaista tässä on.
Ulkonäöllisesti me ollaan täysin erilaisia; hän on pitkä ja vaalea sinisine silmineen, minä lyhyt ja tumma. Luonteiden samankaltaisuuskin on vähän niin ja näin, siinä missä hän on todella ulospäinsuuntautunut ja spontaani, niin minä punnitsen sanojani ja ajattelen välillä vähän liikaakin. Silti me tullaan häkellyttävän hyvin toimeen ja tykätään viettää aikaa yhdessä ilman että kummankaan tarvitsee esittää muuta kuin oikeasti on. Me ollaan jopa asuttu samoissa paikoissa, tosin eri aikaan. Ja samat vaikeat masennuksetkin ollaan kärsitty nuorempana
Kaikista yllättävintä tässä on se, että vaikka olen aiemmissa suhteissani ollut aika mustasukkainen, niin tämän miehen kanssa en koe sellaista yhtään. En edes silloin kun tiedän, että toinen aikoo olla muiden naisten kanssa... Jotenkin pystyn vain olemaan ihan rauhassa ja odottelemaan koska se routa ajaa porsaan takaisin kotiin :
Mulla ei ole tarvetta omistaa toista enkä koe olevani riippuvainen toisesta, toisin kuin edellisissä suhteissani.
Voisiko joku kiltti vähän katsella tota synastriakarttaa ja kertoa että mikäs juttu tämä nyt oikein onkaan