Tuo oli oikeastaan aika erinomainen esimerkki, koska minulla vapaaehtoisesti lapsettomalla olisi tuon sanojalle muutamia kommentteja, ihan vaikka en tuntisikaan mitään epämiellyttäviä tunteita asian suhteen.
Kuten esimerkiksi: "Aivan, yksi syy siihen, miksi en ole halunnut lapsia on se, että en halua aktivoida itsessäni sitä biologista imperatiivia joka väistämättä aktivoituu lapsen saannin jälkeen mieleltään terveillä ihmisillä ja joka aiheuttaa asioita joita en pidä omalle elämälleni sopivina ja miellyttävinä, kuten halua uhrata oma elämänsä toisen puolesta."
Mutta taas ollaan vähän turhan dualistisessa pohdinnassa ja lisäksi osittain minulle täysin käsittämättömässä pohdinnassa. Kommentteja näihin:
Tässä tilanteessa voi selittää itselleen loogisesti, että toinen syyttää minua sellaisesta mitä en ole tehnyt, en ole ollut ilkeä,
Totta ja loogista, mutta...
hänellä ei ole oikeutta valittaa siitä, että loukkasin häntä.
Eri mieltä tästä, koska elämäni sääntö numero yksi on 'näpit irti toisten vapaasta tahdosta', en ole tuota mieltä: Kuka tahansa on oikeutettu valittamaan ihan mistä huvittaa, olipa se sitten loogista, reilua ja oikeutettua tahi ei. Minä vaan sitten en ota itseeni hänen valituksestaan, jos saan tietooni että hän on vasten tahtoaan lapseton. Koska olen normaalilla empatialla varustettu ihminen, ymmärrän että nopea reaktio voi olla tuollainen, olipa siinä sitten järkeä tahi ei.
Loogista on kyllä se, että tuo ihminen aiheutti oman reaktionsa itse, mutta 'onko oikeutta' pohdinnalla ei ole logiikan kanssa mitään tekemistä, koska se taas on vapaan tahdon alainen asiae.
Tai ehkä pidän häntä vain jotenkin säälittävänä, ei hänen ajatuksiaan tarvitse enää ottaa todesta, koska hän on todistanut, että hän loukkaantuu tyhjästä. Kaikki nämä ajatusketjut ovat loogisia.
Tuo on minulle täysin vieras tapa ajatella ja tuollainen säälittävänä pitäminen on yleensä jotain millä heikkoitsetuntoiset pönkittävät sitä värjyvää omanarvontuntoaan: Mikä tahansa jolla saa tunteen että on toisia parempi kelpaa silloin. Eikä ole millään tavoin loogista juuri sen vuoksi että kyseessä ei ole logiikka, vaan itsetunnonpönkitys-yritys. Terve ihminen ei siis ajattele noin.
Lisäksi hän ei edes loukkaantunut tyhjästä, hän loukkaantui niistä omista ajatuksistaan siinä tilanteessa ja ihmisen omat ajatukset ovat hänelle itselleen tosia MYÖS silloin kun niissä on niitä kognitiivisia häiriöitä! Kyse on vain siitä haluaako ihminen itse kärsiä niiden ajatustensa tuloksista.
Hän syytti minua esimerkiksi siitä, että olisin väittänyt hänen olevan huonompi ihminen, koska hänellä ei ole lapsia, näin siksi koska hän koki olonsa uhatuksi.
Ainoa mistä tuollaisessa olisi huomautettavaa on se kertakaikkisen omavaltainen tulkinta että: ei voi ymmärtää = huonompi ihminen. Mutta kykenen hyväksymään kyllä sen että jokaisella on oma prosessinsa ja oma tahtinsa asioissa ja tahaton lapsettomuus voi olla niin suuri suru, että sen prosessoimiseen ja hyväksymiseen voi mennä vuosikausia.
Uhatuksi tulemisen tunnetta en kyllä tajua tuossa yllä ollenkaan. Ellei se tarkoita taas sitten sitä että huonompi = uhka, eli kyseessähän on silloin omanarvontunto/itsetunto-ongelma - mutta se taas on täysin erillinen ongelma lapsettomuudesta ja voi aktivoitua mistä syystä tahansa - tai usein jopa ilman oikeaa syytä.
"En tarkoittanut olla ilkeä, harmi että koit minut niin. En tiennyt, että sinulla on ollut juuri tälläisiä kokemuksia, en olisi sanonut tätä, jos olisin tiennyt." Tai sitten olen ymmärtävästi hiljaa ja otan asian seuraavalla kerralla huomioon.
Juuri näin toimisin.
Eli voin aivan hyvin olla sitä mieltä että ihminen aiheuttaa ne negatiiviset tunteensa ihan itse, mutta silti tarvittaessa esittää pahoitteluni siitä että toiselle tuli paha olo enkä taatusti enää puhuisi ko. henkilölle tuommoisia uudelleen.
Toisaalta: Pidän melko hassuna ennakko-oletuksena myös sanoa että 'et voi ymmärtää asiaa X kun sinulla ei ole lapsia' olipa se lapsettomuus tahatonta tai ei: MInä nimenomaan ymmärrän sen biologisen imperatiivin ja sen seuraukset eli sen miten asioiden tärkeysjärjestys muuttuu kertakaikkiaan kun niitä lapsia hankki - ja se on juurikin yksi syy siihen etten ole lapsia halunnut. Asian jota ei voi ymmärtää tunteen tasolla eikä ole itse kokenut, voi silti ymmärtää aivan erinomaisesti älyn tasolla jos sitä on vaivautunut syvällisesti pohtimaan.
Annan hänen käsitellä asiat omaan tahtiinsa. Jos en onnistu saamaan hänessä heräämään positiivista oloa, annan olla. Ei ole minun asiani osoitta hänelle, että hänen pitäisi nyt korjata ajatuskulkujaan. Tilanne ei ole ollenkaan siihen otollinen, hän kokee tälläisen lähestymisen ilkeäksi, jolloin olen ilkeä, jos vielä jatkan.
Pätee tässä esimerkissä erinomaisesti.
Kyllä, ihanne on empatia mutta sitten on tilanteita, joissa ihan oikeasti ei ole myöskään velvoitetta mahdollistaa sitä että toinen oksentaa niskaan esimerkiksi pieleentulkintojen (=tulkitsi jotain ihan muuta kuin oli sanottu) tuottamia tunteitaan ja syyttää toista asioista joita tämä ei ole edes sanonut tai tehnyt. Kynnysmattoilullakin on jotkut rajat.
Minun vastaesimerkkini on nimittäin itsetunto-ongelma vuoksi mustasukkainen ihminen. Hänen ongelmansahan on se, että hän ei rakasta itseään terveellä tavalla. Tästä syystä hänelle on täysin loogista, ettei kukaan muukaan voi häntä rakastaa, vaan hän ennen pitkää tulee petetyksi tai jätetyksi. Ja tähän ei ole mitään vaikutusta sillä, miten tällaisen mustasukkaisen puoliso käyttäytyy. Ei millään. Vaikka toinen katkaisisi kaikki kontaktinsa koko muuhun maailmaan, löytää se mustasukkainen oman itsetunto-ongelmansa vuoksi syitä mustasukkaisuudelleen ihan vaikka mistä Ainoa mikä tuohon auttaa, on pikainen poistuminen tällaisen ihmisen vaikutuspiiristä. Heti ja välittömästi. Muuten lopputulos voi olla artikkeli lehdessä nimeltään Alibi.