Totta se on, että kaikissa asioissa on oppimista. Jonkin verran on tullut törmättyä sellaiseen puistattavaan asenteeseen, että paska käytös olisi jotenkin oikeutettua silloin, kun toimii toiselle siten opettajana. Ei se nyt niinkään voi olla.
En tiedä, voiko kukaan olla täysin sisältäpäinohjautuva, onko sellainen mahdollista? Kehityksessähän on yksi hyvin tärkeä osa se, että peilaa itseään toisiin, ja jos saa vääristynyttä peiliä, on aika helppo uskoa itsekin siihen vääristyneeseen kuvaan mitä sieltä peilaa.
Ja Downtempo, ihan totta, ei itseään tarvitse aina selitellä, pitäis muistaa tuo.
Mä heittelen tähän nyt vielä tälläisen vähän kuin taiteen muotoon puristetun esimerkin. Siinä on inhimillisiä heikkouksia itse kullakin ja kommunikaatio-ongelmia, niin kuin oikeassa elämässä onkin.
(Taustaa: A ja B ovat puolisoita. A:lla on tapana lähteä ilmoittamatta ja olla pitkäänkin poissa. Hän ei koe, että hänen tarvitsisi kertoa suunnitelmistaan B:lle. Jos B on yrittänyt kysyä missä A oli tai mihin A on lähdössä, A vastaa: "ei sinun sitä tarvitse tietää", "on parempi, jos tästä ei tiedä kovin moni, siitä voi olla haittaa" tai vaihtaa puheenaihetta. Eräänä päivänä B:tä on alkanut kyllästyttämään. Taustalla huoneessa hääräilee myös C, satunnainen tuttava.)
B: Mua kyllästyttää se, että sä aina olet poissa, etkä kerro mulle mitään.
A: No ehken nyt aina. Huomasitko, että käytit sanaa aina?
B: No et aina, mutta tarpeeksi.
A: Miksi sitten syytät mua, että mä aina teen jotain, jos en tee?
B: Sä pompottelet mua niin kuin pitäisit vähä-älyisenä, joka ei kuitenkaan tajua, joten ei tarvitse kertoa mitään.
A: Toi on kyllä sun omaa tulkintaasi. Et sä voi tietää mitä mä ajattelen.
B: No en voikaan, mutta mä haluaisin nyt puhua tästä, koska mulla on paha olla.
A: Mä annoin sulle viime viikolla ne rahatkin, jotta sä voit ostaa sen tuolin, mutta sä ostitkin ittelles housut.
B: Joo... Miten tää tähän liittyy?
A: No, tajuatko, luottamus on aika tärkeää. Jos mä en voi luottaa, että sä käytät rahat siihen mihin sanot ne käyttäväs, niin sillä on merkitystä.
B: Mä ostan sen tuolin mun omilla rahoilla!
A: Mutta kun tässä on kyse periaatteesta.
B: Ai, koska mä olen niin paska puoliso, etten ostanut sitä tuolia, niin sun ei tarvi kertoa mulle mitään?
A: Mietipäs nyt uudelleen mitä sanoin. Vedit aika räikeitä johtopäätöksiä tuosta.
B: Mutta sitä sä tarkoitit.
A: Kuvittelet siis tietäväsi paremmin mitä mä tarkoitin, kuin mitä mä itse?
B: En, se vaan tuntu siltä.
A: Omilla ajatuksillaan voi luoda itselleen kaikenlaisia tunteita.
B: Minkä takia sun pitää lähteä sanomatta mitään?
A: Miksi se haittaa sua? Oletko sä mustasukkainen? Eikö mulla sais olla omaa elämää? Itsestään epävarmat ihmiset haluavat rajoittaa kumppaniaan ja omia tämän itselleen.
B: Mä en tykkää siitä, se tuntuu pahalta.
A: Sun kannattaa miettiä miksi sä tunnet niin. Ymmärräthän, etten mä voi sun kaikkia pikku tunteitasi paapoa. Sun pitää ensin käsitellä noita sun tunteitasi, ja sitten keskustellaan uudestaan. Mä hyväksyn kyllä, jos sä tuot esille jonkun pätevän syyn. Mutta sä et ole vielä pystynyt tuomaan esille mitään loogista syytä, sun perustelut on olleet vähän niin ja näin.
B: Sä olet niin kylmä ja tunteeton paska.
A: Kyllä mulla tunteet on, nyt sä liioittelet.
B: Ei tollasen ihmisen kanssa kukaan voi tulla toimeen.
A: Olipa kypsää. Tiesitkö, että kiusaajat käyttävät tuollaisia ilmaisuja?
B: Ei sun kanssa voi keskustella!
A: En mä tajua miksi sä syytät mua siitä, jos sua nyt hävettää niin, ettet kehtaa enää jatkaa...
C: Sä oot B kyllä aika ilkeä A:ta kohtaan.
A: Ei se mitään, mä olen niin vahva, etten ota itteeni tosta.
Myöhemmin B:n on helppo kääntyä ajattelemaan, että hän syyttää A:ta tyhjästä omien ongelmiensa vuoksi. Varsinkin, kun myös ulkopuolinen henkilö C on vahvistanut tämän käsityksen. B:n tuntemukset siitä, että A:n käytös tuntuu pahalta, jäivät kokonaan huomioimatta, ne ovat vain jotakin, mitä B:n pitäisi itse käsitellä pois.