Kiva aihe! Lapsena vietin paljon aikaa kuusimetsässä, ja koen juuri kuusen itselleni tärkeäksi puuksi. Kun menen metsään, pyydän lupaa tulla sinne. Ainakin luonnonvaraisessa metsässä vastassa on henkiä, ja tunnen heidän kosketuksensa.
Kerran kansallispuistossa vieri kuusenrunkoa pitkin energiapyörre, joka sanoi: "tervehdys sinulle!" Olin häkellyksissä, mutta sain sanottua: "Tervehdys sinulle kunnianarvoisa kuusi." Sen jälkeen sen puun henki ei ole enää puhunut minulle, vaikka olen käynyt paikalla monta kertaa.
Toisen kerran ulkomailla tervehdin valtavan isoa mäntyä, ja siinä samassa minut täytti valtava kihelmöinti, ja sain kunnon energialatauksen.
Ai niin, ja kerran vanhassa kulttuurimaisemassa liikkueassani sanoin riville koivuja: "Tervehdys teille koivuneidit", ja voin vaikka vannoa, että kuulin nauruntirskahduksia, eikä varmasti ollut ihmislapsia puskassa piilossa. Eivät ehkä sittenkään olleet "neitejä".
Minulla on ollut tapana tervehtiä mielessäni kaikkia kypsään ikään ehtineitä puita, kun kävelen metsässä. Toisaalta, pitäisi varmaan huomioida nuoremmatkin puut, mutta hulluksihan sitä tulisi, jos yrittäisi joka puuta tervehtiä.