seuraava »

[Kuuhilda]

Siis, tää on juttu, jota tapahtuu joka puolella, ja ihan missä yhteiskuntaluokassa ja ihan minkälaisten miesten kanssa vaan.
Kun mies on kiinnostunut naisesta tavalla tai toisella, havitelkoon sitten seksiä tai jotain enemmän, sieltä joka ikinen kerta on tullut vastaa nää kosiolahjat Ihan tosi älykkäätkin miehet lähtee tuohon, vaikka luulis nyt tajuavan että tajuavat että se on ihan hölmöä Siis tuodaan naiselle jäätelö, kahvia, karkkia, mitä milloinkin. Yleisin on varmaan se, kun baarissa tarjotaan juoma. Lähestulkoon aina liittyy johonkin syömiseen ja juomiseen...en itse ainakaan muista muunlaisia kosiolahjoja saaneeni.
Ihan pöhkö juttu, joka ilmeisesti kuitenkin on hyvin primitiivinen.
Muilla kokemuksia tai mielipiteitä tms?

[Elwyn]

Mä olen saanut kerran valkosuklaa-Tobleronen ensitreffeillä -olin kertonut miehelle että se on mun lempisuklaata -ja myönnän, että se teki tosi hyvän vaikutuksen Olen vissiin sen verran vanhanaikainen, että arvostan lahjontaa ja harrastan sitä itsekin Mutta eniten noita lahjoja ainakin mun kaveripiirissäni ovat saaneet sellaiset, jotka eivät niitä arvosta pätkääkään ja se on vähän sääli miesten puolesta kun ne kuitenkin pyrkivät lähinnä olemaan mukavia ja huomaavaisia (tai ainakin just nämä miehet).

[Elwyn]

Yksi kaveri on tosi näyttävä ja kaunis nainen, jolle miehet ovat aina lähetelleet rakkauskirjeitä, ruusukimppuja ja halunneet ostaa vaikka kuun taivaalta, mutta kaveri on varmasti maailman epäromanttisin ihminen jonka mielestä rakkaus on lähinnä pelkkää mielikuvitusta Älytöntä, eikö?

Meikä taas olisi tosi otettu jos saisin rakkauskirjeitä, mutta eipä ole koskaan näkynyt On se niin väärin.

[Kuuhilda]

No itte taidan olla just niitä, jotka ei arvosta tuommosta lahjomista pätkääkään Enkä ymmärrä sitä silleen kun lahjuksen antaja kaiketi toivoisi.

Mut toi toblerone juttu on mun mielestä ihan hieno, sitä arvostaisin. Olit kertonut sen olevan lempisuklaatasi, ja herra huomaavaisesti sitä toi

Rakkauskirjeet ja ruusukimput, joo, ne on kamalia Ei ihan joka tilanteessa, mutta yleensä ihan imelää ja epäaitoa kiiltokuva krumeluuria  :

[Avicii]

Minulla kaikki miehet ovat olleet anteliaita jo luonteeltaan ja minulle on annettu vaikka mitä kaikkea ihanaa vuosien varrella, oikein hemmoteltu. Koska itse tykkään myös ostaa kaikenlaista niin tykkään jos mies huomioi jollain tapaa, ei ole pakko olla kallista vaan joku pienikin ele riittää. Itse tykkään tästä tavasta huomioida toisen.
Liikaa on tietenkin aina liikaa jos jos alkaa haiskahtamaan liian imelältä tai epäaidolta niin eihän se ole kivaa.

[Kuuhilda]

Oikea huomaavaisuus on tosiaan eri asia. Kuten käden ojentaminen jos toinen meinaa kaatua, tai sen huomaaminen, empatia, jos on jotenkin synkkä olo, tai veden tarjoaminen jos on jano.
Sen tyylisiä juttuja arvostankin sitten jo. En väitä että minua niillä hurmataan, mutta pidän kyllä siitä jos tyypillä on kykyä huomioida toisetkin.

[Avicii]

Tottakai Kuuhilda. Ei minua kukaan ostamaan pysty. Ihailen miehissä sitä tietynlaista herkkyyttä mun seurassa, osaavat vaistomaisesti kohdella minua, se herättää aina sydämeni äänen ja arvostan sitä todella paljon. On tottakai niitä miehiä jotka kuvittelevat että kaikenlainen ostaminen ja luxus on ainoa tapa osoittaa rakkautta tai että välittää. Mutta joo, olen paljon pohtinut sitä että onko tämä jonkinlaista sanatonta ja tiedostamatonta "kaupankäyntiä". Mutta itse rakastan hemmotella miestäni, sekä tunteella että materialla.

[Kuuhilda]

Juu, kaupankäynti siitä tulee mieleen

Toinen juttu on sitten se fyysinen mahtailu...esim. leukojen veto jossain sopivassa telineessä joka tulee vastaan, mukamas ihan huvikseen kun tekee mieli Pullistelua se on, sanon minä
 Ja toisentyyppiset kaverit sitten taas pullistelevat jotenkin muuten.
Ok, voi se olla vetoavaa, että minun takiani joku yrittää, mutta onhan sekin läpinäkyvää ja hupaisaa

[Solnishko]

Minä en oo saanu kosiolahjoja.    

Ellei pääsiäismunasormusta ja Pätkistä kolmannella luokalla lasketa?  

Kuuhildan kanssa ihan samat ajatukset, onneksi   on tajunnut että parhaita juttuja mulle on juuri nämä arjen huomiot, herää lasten kanssa viikonloppuna ja antaa mun nukkua pitkään.. Ihan parasta!

[Ave^^]

Yleensä ottaen en ole törmännyt kuin siihen, että ulkona käydessä miehet haluavat tarjota syömiset ja juomiset. Enkä oikein pahemmin ole mitään kaivannutkaan. Exä oli ainut, joka tykkäsi ostella mulle ties mitä. Kukat, ruuat ja pienet arkiset jutut olivat vielä kivoja, mutta kun oli ties kaikenmoista hieman arvokkaampaakin tavaraa, alkoi olo tuntua aikas epämukavalle. Tunsin oloni jotenkin maksetuksi ja koko ajan nuo muistuttivat, ettei tämä suhde ole sellainen kuin mitä haluan, vaan se on sellainen missä jaellaan vain näitä lahjoja.. ehkä korvauksena muun puutteesta.. Kuitenkin kyseessä oli kuu-härkä, joten varmaankin oli myös hänen tapansa osoittaa kiintymystä, mutta mulle kaikki pieni ja arkinen olisi sitä ihaninta, ei mitään suurempaa..  :

[Kuuhilda]

Noh te oottekin leijona ja kala, eikö? Ei mitään kylmää sorttia...voihan se olla, että minä vesimiehenä oon niin kylmän oloinen, etteivät osaa muulla tavalla sitten lähestyä ja kiinnostustaan osoittaa? Varsinkin, kun kaikki on ystäviä Sen siitä enemmän kiinnostuksen osoittaminen voi tietysti ollakin sitten hankalaa...paras olis puhua suoraan, niin vois vastata suoraan ja homma selvä.

Hah joo, ja reaktioni onkin ihan sama, kuin se olisi siihen että menemme ystäväni kanssa kauppaan, ja hän yllättäin päättääkin maksaa ostokseni. Mitä hittoa?!

[Solnishko]

Noh te oottekin leijona ja kala, eikö? Ei mitään kylmää sorttia...voihan se olla, että minä vesimiehenä oon niin kylmän oloinen, etteivät osaa muulla tavalla sitten lähestyä ja kiinnostustaan osoittaa?

Ihana tulkinta!  Minä taas oon ajatellut sen niin, että ne on ihan eri luokan Ladyt joille niitä lahjoja ostellaan. 

Paistaako tästä nyt läpi, että ehkä mä kuitenkin olisin niitä lahjoja ja kosijoita portilleni kaivannut..? Happamia sano kettukin pihlajanmarjoista. 

Tripla   

http://www.youtube.com/watch?v=M7AL4VbWpRA

..Et ritareita nähdä saa, se aika nyt on jäänyt taa..

[Ave^^]

Kalaa löytyy, muuta aurinko jouskarissa.
Mää oon taas ajatellu, että se riippuu siitä miehen luonteesta miten paljon se tykkää naisille ostella lahjoja. Mutta ehkä siinä voi olla jotain semmoista saavuttamattoman tavoitteen riiaamisen makua myös? En oo osannu olla tarpeeksi saavuttamaton (lähinnä ehkä päinvastoin liiankin kiinnostuneen oloinen kaikista)? 

[Eklektikko]

Olen kai sitten tässäkin suhteessa enemmän äijä, kun en osaa kaivata niin ovien availua kuin  lahjojakaan. Oli minulla aikoinaan yksi poikaystävä, joka läpi pitkän suhteenkin muisti lahjoilla ja korteilla ja kukkasilla ja vaikka millä. Tämä mies on semmoinen todella klassinen vaaka, rasittavuuteen asti, sillä ei suostu kertomaan omaa mielipidettään mistään ja omii harmonian säilyttämiseksi siippansa mielipiteet omikseen kritiikittä. Tähän se suhde kaatuikin, en halua niin suurta vastuuta toisen aikuisen ihmisen elämästä, kuin mitä tämän miehen kanssa olisi pitänyt ottaa. Olihan se  muistaminen lahjoin, kortein ja kukkasin ihan  kivaa, koska tapahtui pitkän suhteen aikana, eikä vain alkuvaiheessa, mutta se oli pikemminkin semmoinen ekstra ja lisämauste, ei niinkään mitään mitä odottaisin tai kokisin välttämättömäksi.

Ovien availun historiallinen perspektiivi: Korsetit ja leveät hameet. Ennen naiset oikeasti tarvitsivat sitä oven avaajaa.

Ja sitten on kulttuurillinen perspektiivi: Esim. USAssa naiset oikeasti ovat kiinnostuneempia miehen tulotasosta ja kyvystä elättäjänä, kuin Euroopassa tai varsinkaan Suomessa, jossa naiset ovat taloudellisesti melko itsenäisiä. Ameriikan ihmemaassa naiset odottavat sitä ovien availua ja jopa sitä että mies kiertää auton toiselle puolelle avaamaan daamilleen autonoven.

Ylistämällä alistamista minun näkökulmastani, osaan avata oven itselleni, myös autonoven. Vanhuksille ja liikuntarajoitteisille - tai valtavan pönkkähameen omaaville - availlaan ovia, minulle ei tarvitse. Toisaalta arkielämässä kaupassa liikkuessa kun muutenkin olen menossa ovesta pidän sitä auki toisille. En kuitenkaan näe sitä millään lailla romanttisena eleenä, pelkästään avuliaana eleenä joka voi kohdistua keneen tahansa tuikituntemattomaankin.

Vaikea on siis minuun tehdä vaikutusta ovien availuilla tai lahjoilla ja varsinkin heti suhteen alkuvaiheessa - esim. ekoilla treffeillä - lähinnä kiusaantuisin mistä tahansa lahjasta/kukkasista tms. Eläinurokset luonnossa lahjovat naaraita, minä koen olevani hieman jo siitä kehittyneempi.   Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että en halua lapsia enkä parisuhteessa ollessani halua asua yhdessä, vaan molemmilla tulee olla oma kämppä ja erillinen talous. Niinpä miehen kyky elättäjänä ei voisi vähempää kiinnostaa.

[Ave^^]

Tuosta pullistelusta tuli mieleen, että pari kertaa on tullut törmättyä sellaisen "ihan hienovaraiseen" auton esittelyyn. Ei mitenkään suoraan, mutta tällanen auto mulla on krhm krhm. Hmm.. joo..?  :