seuraava »

[Kuuhilda]

No juu, minä osaan takuulla olla saavuttamaton Kuiteski siinä ihan chillisti liki, mutta kun ei sitä saatana saa tajuamaan mitään, ostanpa sille kahvin Ja no juu, siinä vaiheessa saatan tajuta, mistä kenkä puristaa, mutta ei se juttu sitten mene sen kosijan kannalta kuitenkaan sen parempaan suuntaan, ja oon niinku en huomais mitään  : Kysyn vaan, että miksi ihmeessä sä mulle kahvin ostit?
Ainakin on härkiä ja leijonia näissä lahjojissa, mutta sitten on kyllä ihan kaksosiakin sun muuta, etten tiä,millain se ukkelin persoona si vaikuttaa. Oon tosiaan ajatellu, että se on ihan sisäsyntyistä kaikissa miehissä.

Ah niin, niin se olikin, arska oli jouskarissa.

[Kuuhilda]

Juu, auton esittely menee just pullistelukastiin

[Avicii]

En minäkään tykkää sellaisista pinnallisista kosijoista joka pröystäilee rahoista ja autoista. Sitten kaupan päälle he vielä kehuvat kuinka hyviä tyyppejä ne on ja kuinka naiset tykkää 
Tapasin juuri tällaisen miehen (englantilainen) ja hän olisi ajanut 100 km yhteen naisten alusvaate kauppaan ja ostanut mulle seksikkäitä alusvaatteita ilman että ollaan edes kertaakaan nähty, juteltu netin kautta vain. Tää menee jo niin överiksi että alkaa tämä  nainenkin ällöttää.
Mutta sitten sellainen suloisuus astui elämääni, hemmetin vaikea ihmisenä mutta huomioi sillais sopivalla tavalla, pienissä asioissa ja hän on hemmotellut minut ihan miltein jo piloille 

[Kuuhilda]

Mis meitin miehet?
Tulkaas kommentoimaan. Lahjotteko, ja milloin ja miksi ja millaista naista?

[ghede]

Mää voin olla sun mies. Joo en osaa vastata tähän mitään, kun ei oo ollu koskaan naista. Mää lähinnä pelkään naisia...mutta salaa tykkään niistä. Miks naista pitäis sen enempää lahjoa kuin miestäkään?

[Kuuhilda]

No ei miksikään minun mielestä. Mutta naiset ei tätä kuitenkaan harrasta, ainakaan yleensä ottain, ihan on miesten juttu.( Ehkä joku Tapolan Mervi juu...)
Ja väitän kyllä että jotkut naiset arvostaa tuommosia huomionosoituksia, ei se välttämättä olis kuolleena syntyny idea, minä en vaan henk.koht. ole kovin kiitollinen vastaanottaja

[Indium]

Tulee mieleen yks sankari joka hoki "kaikki mikä on mun on myös sun" ja toi jos sun mitäkin pyytämättä, koruista kauluspaitoihin, ja loukkaantui kun mää en sitten ajatellutkaan samoin, en omista tavaroistani enkä hänenkään.

Ei mutta minä ajattelen niin, että jos toinen (kumpi vain) hemmottelee toista, sen pitää ehdottomasti olla niin että hemmottelun kohde ei jää siitä johonkin tiettyyn kiitollisuudenvelkaan, joka pitäisi maksaa esim. huomiolla. Ja ei saa paistaa läpi semmonen "et sää musta tykkäis yhtään jos mää en tekis näin" minäparkailu.  Otetaan ne kivat jutut ihan vaan kivoina juttuina ja siinä se.

[Anitaaah]

Ellei pääsiäismunasormusta ja Pätkistä kolmannella luokalla lasketa?  

Toi on niin hyvä veto Solnishkolta, että pakko on minunkin kommenttini laittaa.

Toka- tai kolmasluokkalaisena sain koulukaveriltani ikimuistoisen syntymäpäivälahjan ,,
tuli synttärikutsuilleni kädessään nippu kehäkukkia, kehäkukkien keskellä törrötti sitten se varsinainen
lahja ..... keltainen lyijykynä .. ja pojalla oli iloinen hymy .. korvasta korvaan ulottui !

Vähän isompana tyttöjä sain toisen ikimuistoisen lahjuksen .. nyt jouluksi .. kaksi levyä rusinasuklaata,
suoraan kioskin tiskiltä ostettuna. Luulin että yksi vain minulle, mutta ei,, sain molemmat ostetut levyt !!
Se oli minun lempparia silloin. Ja rakkaus myös <3 ..

Laitetaanpa vielä sellainen lahja jota en itse muista saaneeni, äiti on kertonut. Istuin rattaissa, olin siis ihan
pikkuipana. Naapurin vuotta vanhempi poika tuli ja antoi minulle märän pusun, samalla ilmoittaen menevänsä kanssani
naimisiin !! Kumpikin äiti oli paikalla. No, ei me sitten isona kuitenkaan menty naimisiin .. oiskoon ensirakkaus ruostunut.

Tällaisia kosiolahjoja miehenpuolilta .. kehäkukat ja kynä, kaksi rusinasuklaalevyä, yksi märkä pusu !!
Kaikkia arvostan suuresti 

[Kuuhilda]

 
Mitä mää sanoin, ihan sisäsyntyistä

[Avicii]

Ei mutta minä ajattelen niin, että jos toinen (kumpi vain) hemmottelee toista, sen pitää ehdottomasti olla niin että hemmottelun kohde ei jää siitä johonkin tiettyyn kiitollisuudenvelkaan, joka pitäisi maksaa esim. huomiolla. Ja ei saa paistaa läpi semmonen "et sää musta tykkäis yhtään jos mää en tekis näin" minäparkailu.  Otetaan ne kivat jutut ihan vaan kivoina juttuina ja siinä se.

Juuri näin. Itse olen tottunut siihen että minua huomioidaan mutta minulle pelkkä kiitoskin riittää. Meillä on muutenkin ystäväpiirissä aina ollut sellai että viedään ja tuodaan jotain puolin jos toisin jos vietetään iltaa yhdessä. Ja ystäväpiirissa naiset ja miehet ovat aina huomioineet toisiaan. Olen jo niin tottunut tähän. Ymmärrän kyllä hyvin jos toinen vaivautuu jos menee liiallisuuksiin ja liian nopeasti. Raskaan sarjan lahjat asia erikseen, pienet jotka ei maksa kauheasti on ok. Itse tykkään sekä antaa että saada.

[Kuuhilda]

Kaikkein parastahan se on, oikea huomiointi Ihan pikkasia juttuja, teen niitä itse ja niitä saa myös, ja ovat yksi elämän parhaita juttuja, kunhan ovat aitoja.

[Avicii]

Jep. Meikä tyttö ihan pehmona niihin, pieni katse, kosketus tai ele (puhun nyt mies/nainen astelemasta) . 

[Kuuhilda]

Juu, mies nainen, mutta ihan ystävä ystävällekin. Elämäni pieniä suurimpia juttuja ovat olleet miehen tarjoama finnrexin kuppi ja ystävän tuoma iltapala sänkyyn, lohduttava katse, tukeva käsi jos meinaa horjahtaa, jokin pieni sana, joka kertoo että toinen on kiinnostunut, välittää. Jos joku hyvittelee, liehittelee tai yrittää laittaa minut jotenkin siihen kiitollisuuden velkaan, niin ei mene läpi.

[Avicii]

Yrityselämässähän nää lahjat on tuikin tavallista ja kuuluu asiaan jotta asiakkuus säilyy mutta mietin että mistä tuo tunne tulee siitä että joku yrittää lahjoa? Miksi toisille tulee tällainen olo? Monissa kulttuurissahan tämä taitaa olla tavallista?

[Kuuhilda]

Hmmm. Mulla se on ainakin kiinni just tuosta aitoudesta, ja ihan oikeesti siitä, että se toinen ei takkuulla yritä mitään, kunhan huomaa.
Yrtysmaailmasta en tiedä mitään enkä tahdokaan tietää; mutta se nyt ainakin on semmosta teennäistä soopaa, mutta jotenkin sopiikin olla. Tosin, heti keksin yritysmaailmaankin vaihtoehtoja, jossa ei välttämättä olekaan.