seuraava »

[Avicii]

Oli hieman vaikeaa keksiä otsikkoa mutta ajatus tässä on se että psykiatrian puolella aika usein saadaan joku diagnoosi ja sitten taas henkisellä alalla ns se onkin ihan normaalia nämä tuntemukset, aistimukset, näyt, tietoisuuden tasot, kanavoinnit ja energiat jne.

Tässä mietin että missä kulkee ns terve raja. Skitsofrenia, dissosaatio häiriö ja esim persoonnalliset häiriöt. Nyt muutama mitä äkkiseltään keksin.

Ajatuksia?
Kaikki kommentit tervetulleita ja kyllä, emme ole asiantuntijoita mutta mielipiteitä voi aina jakaa.

Esimerkkinä voin ottaa oma äitini joka sairastui paranoidiseen skitsofreniaan kun oli 18 v ja hän manasi pahoja henkiä pois ja oli muutenkin näissä spirituaalisissa piireissä mukana kun olin pieni. Hän itse kertoi nähneensä mun kruunuchakrassa selkäongelmien johtuvan karmasta ja kertoi että on monta ns maailmaa olemassa jne. Hyvin tavanomaista siis henkisissä piireissä.

Miten säilyttää mielenterveytensä kun lähtee tutkimaan itseään ja näkymätöntä. Näitä ylilyöntejähän olemme täälläkin nähneet.

[Lilli]

Minä näkisin niin, että henkisyyden tulisi pääsääntöisesti kasvattaa hyvinvointia eikä päinvastoin. Ei kanavoinneissa, näkyjen näkemisessä yms. ole mitään vaarallista, mikäli näkijä itse pystyy toimimaan arjessa ja muiden ihmisten parissa normaalisti. Sen sijaan jos hän alkaa olla kykenemätön huolehtimaan itsestään, uni ja valve menee sekasin, on itsetuhoinen tai vaaraksi muille, niin suljettu osasto on taatusti tarpeen. Useinhan vakaviin häiriöihin liittyy ihan paranoiaa, traumoja yms. jotka heijastetaan muihin, eikä slloin olen mistään näkemisestä kyse vaan minän puolustusmekanismeista.

[Eklektikko]

Se kai riippuu aika lailla mielenterveyden häiriön laadusta: Kaikkien paranoiaan ja ahdistukseen taipuvaisten olisi hyvä pysyä erossa dualismin harhassa olevista opeista, eli siitä ihmispsyyken mielellään tuottamasta ajatuksesta että on olemassa jokin ihmisen ulkopuolinen persoonallinen 'paha' voima joka on hyvän Jumalan vastakappale. On meinaan aika vaikea saada käsiteltyä omia pimeitä puolia, jos projisoi ne itsensä ulkopuolelle ("the devil made me do it") ja vainoharhaisuuttakin moinen edistää. Tämä ikäänkuin komppaa Lillin ajatusta siitä, että henkisyyden tulisi pääsääntöisesti kasvattaa hyvinvointia eikä päinvastoin.

Olen toipunut itsetyöskentelyllä ahdistuksesta ja pitkän ahdistuksen mukanaan tuomasta masennuksesta, sekä ulkoaohjautuvasta maailmankuvasta joka sitä ahdistusta aiheutti. Käytin alusta asti rinnakkain maallisia ja hegellisiä keinoja ja näin jälkiperspektiivillä voin sanoa, että jos olisi ollut vain jompikumpi (ihan kumpi tahansa) niin prosessi olisi kestänyt monta kertaa pidempään tai epäonnistunut kokonaan. Esimerkiksi, kun olin monien ulkoaohjautuvien tavoin kovin riippuvainen ihmissuhteista ja ihmisten tekemiset ja mielipiteet vaikuttivat minuun epäterveellä ja ahdistusta aiheuttavalla tavalla, tuon asian oivaltamisen ja sen kera työskentelyn lisäksi oli suurta apua siitä, että hengellisellä/energeettisellä tasolla katkaisin sitten ne luvattomat energiakytkökset.

[Kuuhilda]

Hiukan menee ehkä viereen, muttei kovin paljon; Täyttäessäni persoonallisuuskysely kaavakkaita AD/HD lekurille, jouduin miettimään, että rastitanko kohdat, joissa kysyttiin sen tyylisiä, kuin kuulenko ääniä, näenkö valoja, uskonko että minua ohjataan, voinko omilla ajatuksillani vaikuttaa tapahtumiin tms. Tulin lopputulokseen, jossa raksin vain että joo, olen kokenut telepatiaa ( jos kysyy, aion sanoa vain jotain puhelinsoitoista tms. )ja uskon että joku korkeampi voima meitä johtaa, mutta muut jätin rastittamatta. Ne eivät ole minulle ongelma,ainakaan kovin suuri, ja jos raksisin ne, niin johan oltaisiin epäilemässä vaikka ja mitä. Mutta toisaalta sitten taas, entäs jos oikeastikin on jotain sen suuntaista häiriötä, että ne olisikin ollut hyvä ruksia? Äääh. Mutta en ihan luota tuohon koululääketieteen ymmärrykseen näissä asioissa, joten, olkoon.

[Indium]

Niin se kai tosiaan kirjoissa sanotaan, että jokin "poikkeava" asia on häiriö vasta sitten, kun se on pois jostakin, mikä katsotaan normaaliksi elämäksi ja itsestään huolehtimiseksi. Jos se vaikka haittaa tai jopa estää ihmissuhteita, syömistä, puhdistautumista, työssä käyntiä, muita harrastuksia, asioita mitä nyt katsotaan ihmisellä tavallisesti olevan.

Itsellänikin on kokemus ihmisestä, joka välillä näki aivan mitä sattuu pelottavia asioita (jälkeenpäin ajateltuna, toden totta, selvästikin omien pelkojensa ilmentymiä), ja joskus taas kauniita juttuja jotka peijooni sentään tulivat toteenkin, jotkut vuosienkin päästä aivan tarkasti. Herkkä ihminen kuin mikä, mutta omia traumoja ja kipuja aivan liikaa käsittelemättä, ja n. parinkympin iässä siihen päälle hänelle tuli vielä lisää kuraa, jolloin mieli lähti lopullisesti lapasesta ja persoonallisuus muuttui (tuossa iässähän ihminen on kaiken kukkuraksi herkempi sille). Tuloksena se, että yksikään ihmissuhde ei ollut sen jälkeen enää terve, vaan hänen kummallisesti hallitsemansa, ja kaikki läheiset jotka kynnelle kykenivät, lähtivät pakoon yksi kerrallaan.

Riippunee kai silti lääkäristä henkilönä, että kuka pitää jo pientä hörhöilyä häiriönä ja kuka taas ajattelee, että ei tuo mitään jos se vain ilostuttaa. Itsehän tiedän ainakin yhden ammattilaisen, joka oli sitä mieltä että niin kauan kuin ihminen itse tajuaa, että liikuskelee henk.kohtaisten uskomusten alueella, ei ole mitään haittaa siitä että uskoo vaikka johdatukseen ja enkeleihin.

Valoilmiöitähän voi muuten myös nähdä eräissä pään verenkiertohäiriöissä, tai silmäsairauksissa. Että jos niitä paljon on, niin voihan tuon tutkia ettei siellä ole sanomista. 

[Avicii]

Mulla tuli jostain syystä mieleen myös tämä että kun ihminen alkaa tutustumaan itseensä, avautumaan ja käy energiahoidoissa jne. niin tavallisesti ja turvallisesti sitä voi avautua mutta aika usealle käy niin että saakin pelkoja esille, on pahoja henkiä, alkaa kaikki nää viiraamiset ja sitten lopputuloksena hermoromahdus kun on avautunut liian nopeasti ja liian paljon.
Meidän kehohan on yksilöllinen kuten psyyke, alitajunta, menneisyys jne.
Moni ei osaa varautua siihen että tämä koko prosessi vaati sellaista lujuutta että kaikilta sitä ei välttämättä löydy. Olen huolissani enemmänkin siitä miten selvitä tästä prosessista ilman että ihminen kaatuu ja menettää moponsa hallinnan ja joutuu sairaslomalle tai elämä on muuten ns pilalla ja kestää sitten oma aikansa toipua näistä.

[Eklektikko]

Joko heillä on keskimääräinen mielenterveys jonka henkiset kyvyt ovat kriisiyttäneet tai sitten henkiset kyvyt ovat mahdollisia vain mielenterveyden kustannuksella tuntemattomista rakenteellisista syistä johtuen.

Minulla asiat olivat taas ihan tasan päinvastoin. Pitkään jatkunut ulkoaohjautuvuuden ja vanhojen traumojen aiheuttama ahdistus ja sen pakenemine liikaan touhuamiseen päättyi burnouttiin jonka jälkeen kolmantena päivänä     minun aiemmin täysin agnostisen ("en tiedä onko mitään jumalaa/henkimaailmaa olemassa, eikä niin hirveästi edes kiinnosta onko, eikä kukaan pysty todistamaan onko vai eikö, niinpä sillä ei ole mitään väliäkään") hengellisyys/kontakti Jumaluuteen avautui yhtäkkiä kertaheitolla; tuntui kuin koko maailmankaikkeus/Jumala olisi tullut päälaesta sisään ja sanonut "tervetuloa takaisin kontaktiin meidän kanssamme, olemme tästä ihan yhtä onnellisia/iloisia kuin sinäkin."

Sen jälkeen ei ollut mitään sijaa epäilyksille, en minä usko Jumalaan, koska en minä usko myöskään pöytään tai painovoimaan - ne ovat konkreettisia ja tuntuvia asioita elämässäni, minä tiedän ne kokemuksesta joten asia ei ole uskon varassa.. Ja tämä hengellinen avautuminen oli edellytys toipumiselle ja hengellisen/energeettisen puolen mukana pitäminen maallisen kognitiivis-behavioristisen itsetyöskentelyn rinnalla oli se mikä mahdollisti toipumiseni suhteellisen vauhdikkaasti ilman ulkopuolista apua tai lääkkeitä.

Minun ongelmieni yksi osa ennen tuota oli täydellinen hengellisyyden puute, eli omavoimaisuus; on paljon mukavampaa työskennellä itsensä kanssa kun tietää että minua tuetaan ja että olen solu Jumalan ruumiista joka vain pelaa tätä elämän peliä ihmishahmossa.

[Kuuhilda]

Siis juttuhan on niin, että ei minussa mitään vikaa ole, vaan maailmassa, johon en sovi Kuulostakoon miltä tahansa, mutta olen lopulta aivan oikeasti sitä mieltä.

[Eklektikko]

Kulttuurillisista ohjelmoinneista voi päästä eroon kunhan tiedostaa ne. Tähän auttaa mm. tarkkaileva havainnointi (käsite on peräisin buddhalaisesta psykologiasta) jossa kehitetään sitä metatasoa, tarkkailijaa itsessä joka vain on neutraalina taustalla ja havainnoi.

Vanha vessanseinäkirjoitushan toteaa "älkää säätäkö päätänne, vika on todellisuudessa."    Tulee vähän sellainen tunne, että ne huonosti voivat ihmiset joiden huonon olon takana ei ole käsittelemättömiä traumoja ovatkin usein niitä, joiden psyyke on jotenkin 'luonnonmukaisemmassa' tilassa kuin keskivertoväestöllä, mutta jotka eivät ole vain vielä tajunneet että vika ei ole heissä, vaan kulttuurissa, mikä johtaa sitten helposti kaikenlaisiin huonommuuden tunteisiin.

Sairaassa kulttuurissa terve ihminen todellakin voi huonosti, mutta sekin helpottaa kun lakkaa täysin piittaamasta siitä mitä muut ihmiset itsestä ajattelevat ja ottaa vastuun omista ajatuksistaan ja niiden tuottamista tunteista.

[Avicii]

Yli 10 vuotta hörhöillyt, nyttemin rauhoittunut. Lukemattomia kirjoja ja viisauksia mutta tämä on ehdottoman paras ->
" I`ve think I have discovered the secret of life. You just hang around until you get use to it"   Helvetin helppoa..  

[sideman]

Oli hieman vaikeaa keksiä otsikkoa mutta ajatus tässä on se että psykiatrian puolella aika usein saadaan joku diagnoosi ja sitten taas henkisellä alalla ns se onkin ihan normaalia nämä tuntemukset, aistimukset, näyt, tietoisuuden tasot, kanavoinnit ja energiat jne.

Tässä mietin että missä kulkee ns terve raja. Skitsofrenia, dissosaatio häiriö ja esim persoonnalliset häiriöt. Nyt muutama mitä äkkiseltään keksin.

Muistaakseni TM:n aiheuttama dissosiaatiomainen kokemus tulkittiin aikoinaan (70-luvulla...?)
mielenterveyden häiriöksi, mutta nykyään sitä taidetaan pitää tietoisuudentason kohoamisen
merkkinä.

TM:hän perustuu lähinnä Patañjalin joogaa-filosofiaan (yoga-darshana, tahi yoga-shaastra).
Sen mukaan puruSalla (aatmanilla, draSTaalla, u name it) ei ole mitään tekemistä prakRtin
eli materiaalisen mualimankaikkeuven kanssa. Toisin sanoen, ne ovat absoluuttisen erilliset
(atyantaasaMkiirNa [ati-anta-a-sam-kiirNa: lopullisen "yhteen-kirnuamattomat"]). Kun puruSa "koetaan" vahvasti, voi tulla erittäinkin voimakas erillisyyden tunne, tai jotain, ennenkuin aivot "hyväksyvät" tuon
tuntemuksen normaalina??

[sideman]

Yli 10 vuotta hörhöillyt, nyttemin rauhoittunut. Lukemattomia kirjoja ja viisauksia mutta tämä on ehdottoman paras ->
" I`ve think I have discovered the secret of life. You just hang around until you get use to it"   Helvetin helppoa..  

OT Tuo fraasi 'get used to' näyttää olevan ylivoimaisen vaikea monille syntyperäisille
enkun puhujille...

[Solnishko]

Siis juttuhan on niin, että ei minussa mitään vikaa ole, vaan maailmassa, johon en sovi Kuulostakoon miltä tahansa, mutta olen lopulta aivan oikeasti sitä mieltä.

Fyysisten vammojen ja 'toimintarajoitteiden' maailmassa tätä ajattelutapaa kutsutaan sosiaaliseksi malliksi. Vammaisuuden sosiaalinen malli on vammaisaktivistien hyvin tuntema konsepti, mutta tervekehoisista harvempi on siitä koskaan kuullutkaan. Lyhyesti kyse on siitä, että vammaisuuden aiheuttamat rajoitukset ovat pitkälti yhteiskunnan luomia, eivät itse vamman (toisin kuin yleisesti käytössä oleva vammaisuuden lääketieteellinen malli sanelee).

Esimerkiksi pyörätuolin käyttäminen ei sinänsä rajoita ihmisen elämää juurikaan, niin kauan kuin pyörätuolilla pääsee haluamiinsa paikkoihin. Valitettavasti edelleen pyörätuolissa olevalle lapselle useimmiten sanotaan, että pyörätuolisi on liian leveä, eikä mahdu luokan ovesta sisään -> mene erityiskouluun/ryhmään, sen sijaan että sanottaisiin oviaukon olevan liian kapea, levennetäänpä sitä niin, että sinäkin mahdut mukaan. Jos kaikki osaisivat viittomakieltä, kuuroilla olisi helpompaa. Ruoka-allergioiden rajoittavuus riippuu sekin siitä, kuinka hyvin itselle sopivia ruokia on saatavilla. Eihän tummaihoisuuskaan itsessään rajoita elämää, vaan rasismi.

Toki on vammoja ja sairauksia, jotka hankaloittavat elämää myös itsessään, siitä ei toki pääse yli eikä ympäri. Kaikkea ei voi selittää sosiaalisella mallillakaan.

Anteeksi muille keskustelijoille jos menee täysin ohi aiheen tämä sivuhuomautus!  

[Eklektikko]

Solnishko, tuo ei ole sikäli ollenkaan ohi aiheen, että luontainen erilaisuus verrattuna siihen persoonallisuustyyppiin (=ulkoaohjautuva ja kilpailuhenkinen) jota nykykulttuuri suosii on samankaltainen asia. On yhteiskunnan luoma idea se, että esim. ulkomuoto, ikä, asema, titteli, omaisuus jne. ovat ihmisarvon mittareita ja ne joita nämä luonnostaan eivät kiinnosta, luokitellaan helposti vaikkapa nyt 'luusereiksi' jne. Tällaisessa tilanteessa ihminen voi masentua ja tuntea huonommuutta, ellei ymmärrä että kulttuurin määrittelemä ihmisarvon mittari ei ole välttämättä mitenkään järkevä. Kulttuurimme tekee ikään kuin 'henkiset ovenpielet' myös välillä turhan kapeiksi ihmisille.

Downshiftaaminen on ehkä jonkinlaine protesti tätä kohtaan, tosin irvokas ajatuksenakin niille luusereiksi määritellyille vaikkapa iän ja siihen liittyvän ikärasismin uhreille, joille downshiftaus ei ole valinta ja leipäjonot tuttu paikka viettää aikaa.

[Kuuhilda]

Ööööh, Räjäytetään kulttuuri? 

Mitä on Downshiftaus? Voisin kyllä päätellä jotain, mutta kysynpä kuitenkin.

Ja Avicii: Aivan loistava, juuri niin, kuhan vaan opin käyttämään! Monesti olen manannutkin, että en osaa elää, oi kunpa oppisin

Solnishko:
Sosiaalinen malli. Ai hitsi, olinpas löytänyt hienon asian ihan itsekseni. Mut niin, niin hän se on.
Sitten kun vielä lakkaisin olemasta vihainen sille maailmalle. Olen sitä kyllä jonkin verran, vaikka ymmärränkin että metsään menee.