Miten mieli voi luoda esim hahmoja? Siis niin ettei ajattele koko asiaa ja sit vaan näet keskellä huonetta ihmisenmuotoiset hahmot?
Unihalvaus kuullostaa kamalalta ja miten sikapiikki pystyy aikaansaamaan niitä?
Miksi unihalvauksen kokeneet ovat saaneet apua rukoilemalla ja pyytämällä Kristusta apuun?
Unihalvauksia tulee useimmiten silloin, kun ihminen on jostain syystä ahdistunut. Usein siitä muodostuu pieni noidankehä, ainakin itselleni kävi niin, eli ne unihalvaukset ahdistivat ja pelottivat, aloin jo alkuillasta pelkäämään ja pyörittelemään, että mitäs jos se taas tulee. Minä pelkäsin siinä kohtaa enemmänkin sitä, että nyt lähtee järki ihan lopullisesti, että nyt minä sekoan ihan oikeasti ja ihan lopullisesti. Melko nopeasti sen jälkeen kun sain tietoa unihalvauksesta nämä katosivatkin kokonaan. Eli olisko sitten kyse siitä, että oli se apu mikä hyvänsä (tieto unihalvauksesta, luottamus siihen että rukoilemalla saa apua jne.) niin pääasia on se, että ihmisen mieli rauhoittuu ja ahdistus asian tiimoilta vähenee/häviää? Konstit on monet sano akkakin kun kissalla pöytää pyyhki.
Hahmon luomisesta en ihan tiedä, minä en koskaan nähnyt varsinaisesti hahmoa, tai ehkä tilanne ei ehtinyt niin pitkälle ennenkuin muutimme pois siitä talosta. Mutta yhden 'kummituksen' onnistuin lapsena luomaan yhden talon yläkertaan, olin 9-11v sinä aikana kun siinä talossa asuimme. Olen miettinyt tuota jälkeenpäin, mutta todella vaikea sanoa näin kahdenkymmenen vuoden jälkeen, että oliko siellä yläkerrassa jonkinlainen 'jäänne-energia' johon nappasin kiinni ja jota aloin ruokkimaan vai loinko sen alusta asti itse. Muistan kun kävimme katsomassa taloa ja tämä siellä lapsuutensa viettänyt nainen sitä meille esitteli. Yläkerrassa hän näytti sen oman entisen huoneensa ja jotenkin ihan ohikiitävän hetken hänen ilmeensä jotenkin muuttui siinä, valahti ja kasvot sulkeutuivat.. Olisinko siitä napannut sitten ajatuksen, että ahaa, tässä on nyt jotakin? En tiedä. Mutta siitä huoneesta tuli minun huoneeni ja aika pian aloin saada ihan valtavia ahdistuskohtauksia siellä, ihan keskellä kauneinta kesäpäivää tuli vaan kesken leikkien tunne, että nyt on päästävä pois täältä. Se oli vanhempieni eroa edeltävä vuosi, ihan hirvittävää aikaa henkisesti. Pääajatus oli kuitenkin se, että 'sitä jotain' oli paljon helpompi pelätä ja siihen oli paljon helpompi kohdistaa kaikki viha ja kauhu, kuin siihen oikeaan kohteeseen eli omaan isääni. 'Sitä' pelkäämällä sain huomiota ja huolenpitoa äidiltä, itkeskelin iltaisin ahdistuksiani (siis niitä oikeita) mutta äidille sanoin että mua pelottaa se yläkerran jokin. Siitä tuli loppujen lopuksi aika voimakaskin kummitus, rappusissa alkoi kuulua askeleita, ovia paukahteli ja ainakin pelon ja paniikin sain pikkuveljeeni tartutettua, hän ei enää suostunut lastenhuoneessa nukkumaan muutaman kuukauden jälkeen. Olen tuota välillä miettinytkin, että jäikö se sinne melskaamaan kun me äidin kanssa sitten muutimme pois. En ole uusista asukkaista tietoinen millään tavalla, että jatkuiko se ilmiö siellä kun ylläpitäjä poistui.
Nämä siis näin aikuisiän ajatuksia tapahtumista, silloinhan se oli tietty totista totta, enkä tietenkään osannut tietoisesti ajatella että luonpa tänne nyt kummittelua tässä saadakseni huomiota ja huolenpitoa.
Lisäys: Tuossa vaiheessa siis luin todella paljon kummitteluaiheisia ja kauhukirjoja, pelkäsin niitä, mutta jokin niissä silti kiehtoi ja aina veti puoleensa. Unihalvausjutusta tuli mieleen, kun itselläni se aina alkoi yhdellä tietyllä hajulla, sen jälkeen tuli tunne siitä valtavan pahasta, mikä täytti koko huoneen läsnäolollaan jne. Mutta tuo haju, se oli jotain mitä en silloin tunnistanut, törmäsin siihen vasta kymmenen vuoden päästä kun remontoitiin nykyistä taloa. Se on hyönteismyrkyn/kaasun haju. Mistähän ihmeestä se on tuohon sitten tullutkaan, voiskohan olla edellisen elämän muistoa jostain koetusta kauhusta?
