Kuulostaa terapeuttiselta.
Niinpä! Tulee joskus aina mieleen, miksi en tee sitä useammin, kun se tuntuu
niin sikahyvältä. Ihan kuin fyysinen roppa katoaisi kokonaan.
Suurin syy on ehkä se, että hyvä fiilis kestää useimmiten korkeintaan muutaman
tunnin, ja sitten voi tulla todella flätti olo, ikäänkuin mentaalinen kankkunen.
Ei toki aina, mutta kun se tulee, se on melko masentavaa. Aivot eivät kertakaikkiaan
kykene pitämään yllä tuota tilaa kovin kauan.
Toinen syy saattaa olla se, että ihmisarkana wanna-be aspergerina koen todella
kiusalliseksi sen, että lentoharjoituksen päivänä esim. naiset kaupan kassajonossa
saattavat tulla miltei persiiseen kiinni!
Muoks: olisi kiva tietää kuinka paljon tuo johtuu siitä, että omaan "neekeripikajuoksijan"
pakarat, vaikka en olekaan hyvä juuri muussa kuin perusluistelussa...
Ja yksi kummallinen seuraus on se, että
varsinkin jotkut ulkomaan elävät tulevat kysymään tietä jonnekin, vaikkapa uimahallille.
Erittäin huonon suuntavaiston omaavana koen tuon sangen stressaavaksi.
