seuraava »

[sideman]

Tällä haavaa minulla on sellainen käsitys, että kaikki yksilön aikojen saatossa kasaantunut
karma on jonkilaisessa "kosmisessa tietokannassa", josta se kypsyy koettavaksi sellaisten
periaatteiden mukaan, jotka ovat tavallisen kuolevaisen käsityskyvyn yläpuolella.

Jos noin on asian laita, ennen syntymän ja kuoleman oravanpyörästä vapautumista
yksilöllä lienee odotettavissa vuoroin sekä positiivista että negatiivista karmaa kypsyväksi.

Mikäli siis esim. tämänkertaisen inkarnaation aikana kypsyy pääsääntöisesti hyvää karmaa, yksilön elo ja olo tällä planeetalla on enimmäkseen joka suhteessa mukavata ja helppoa. Silloin lienee parempi
olla ajattelematta sitä, että ilmeisesti lähes väistämättä jossain tulevassa inkarnaatiossa (tai
jopa meneillään olevan ruumiillistuman aikana?) myös negatiivista karmaa kypsyy koettavaksi,
jolloin elinolosuhteet saattavat edustaa helppous- ja mukavuusakselilla miltei toista ääripäätä.

Jos tilanne on tuollainen, posi-karma on itse asiassa pahempaa kuin negakarma,
koska negakarman aikana voi elätellä toiveita, että joskus huono onni väistämättä lakkaa piinaamasta itseä, ainakin joksikin aikaa??

 

[Eklektikko]

Tässä omia (melko paljolti Kryon-kanavoinneista omaksuttuja) käsityksiäni karmasta:

Karmassa ei ensinnäkään ole mitään mystistä. Se on yksinkertainen syyn ja seurauksen laki: Joka kerran kun puutut toisen ihmisen vapaaseen tahtoon, muodostuu karmaa, eli hän saa joskus myöhemmin puuttua sinun vapaaseen tahtoosi samalla tavoin. Siinä kaikki. Karmaa syntyy vain ihmisten välille, tai sitten ihminen tekee sitä itselleen, eli kun ryyppää tulee krapula. Ei ole mitään mystistä laskentakoneistoa, ihmissielut nyt vain maksavat potut pottuina, paitsi silloin kun valitsevat ei maksaa; voi valita olla maksamatta karmaa takaisin, eli antaa armon asiassa.  Positiivista tai negatiivista karmaa, ei mitenkään mystisesti 'kypsy', vaan sitä tehdään ihan itse omilla valinnoilla ihmisinkarnaatioiden kuluessa. Pikkuhiljaa sitä oppii tekemään sitten vähemmän tai ei ollenkaan, kun sielu huomaa ettei se takaisin maksaminen ole niin kovin hauskaa.

Nykytilanne: Harmonisen konvergenssin 1987 jälkeen on tullut mahdollisuus sanoutua irti kaikesta karmastaan. Hiljenny ja sano sitten: Hengen nimeen, korkeimman minän kautta, täten sanoudun irti kaikesta karmastani. Kerta riittää. Minä tein tämän joku 5 vuotta takaperin ja kovasti ovat ihmisten väliset konfliktit helpottaneet, suorastaan lähes kandonneet elämästäni.

Toiseksi: Ihmiset saattavat luulla sielunsa tänne itselleen valitsemia oppituntejaan karmaksi. Ei köyhä elämä esimerkiksi ole karmaa välttämättä ollenkaan, vaan se voi olla sielun itselleen haluama oppitunti siitä miltä köyhä elämä tuntuu. Karmallinen se köyhä elämä olisi, jos olisi itse aiemmassa inkarnaatiossaan vaikka huijaamalla syössyt jonkun perheen köyhyyteen, niin myöhemmin pääsee sitten itse kokeilemaan miltä tuntuu kun toinen tekee sen itselle.

Ja vielä: Sielu suunnittelee ihan itse omasta tahdostaan inkarnaationsa. Sekin kuinka paljon karmaa jossain inkarnaatiossa aikoo maksaa takaisin on oma valinta: välillä voi pitää lepoelämän ja maksella vähemmän, samoin välillä voi pitää lepoelämän niistä ei-karmallisista oppitunneista.

Mikään karma ei siis ole niin hyvää kuin pahaakaan, eikä mitään siitä kerry ilman omia tekojamme ja se toimii vain ihmiste välillä.

Eli: Kaikki mikä näyttää karmalta ei välttämättä ole karmaa ja sen makselun määrä on tasan itse valittu per inkarnaatio.

[sideman]

Tässä omia (melko paljolti Kryon-kanavoinneista omaksuttuja) käsityksiäni karmasta:

Karmassa ei ensinnäkään ole mitään mystistä. Se on yksinkertainen syyn ja seurauksen laki: Joka kerran kun puutut toisen ihmisen vapaaseen tahtoon, muodostuu karmaa, eli hän saa joskus myöhemmin puuttua sinun vapaaseen tahtoosi samalla tavoin. Siinä kaikki.

Itse diggaan ajatella karmaa Newtonin  III lain jonkinlaisena
"johdannaisena" (Wiki):

Mekaniikan III peruslaki[muokkaa]

eli voiman ja vastavoiman laki (myös Newtonin III laki)

Newtonin kolmas laki sanoo, että jos kappaleeseen vaikuttaa toinen kappale jollain voimalla, niin samanaikaisesti kappaleen täytyy vaikuttaa toiseen kappaleeseen yhtä suurella, mutta suunnaltaan vastakkaisella voimalla.

MMY taitaa kuitenkin kuvata karmaa vähän kuin kaikuna, joka heijastuu joko hyvin lähellä
olevasta pinnasta ("instant karma") tai sitten erittäin kaukana, valovuosien päässä olevasta
pinnasta...

Jos huudat vaikkapa Grand Canyonin reunalla "haist' v*ttu", on todennäköistä, että
kanjoni vastaa melko samalla tavalla.

 :

[Eklektikko]

Minä taas tykkään ajatella karmasta tavalla,  joka ei johda masennukseen, ahdistukseen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen.

Sillä Newtonin kolmatta lakia soveltaen jos olet jossain elämässä onnellinen, täytyy sen 'vastavoimana' tulla joku onneton elämä joskus, ansaitsipa sellaista tahi ei. Tällaiseen uskominen ei edistä elämäniloa tai tunnetta siitä, että oman vapaan tahdon käytöllä on mitään merkitystä. Tästä syystä valitsen olla uskomatta moiseen ja uskon voimaannuttavampaan ja elämäniloa tuovempaan käsitykseen.

[Lilli]

Karman kertyminenhän riippuu itsestä, mutta kyllähän sitä ruukkaa tulla inkarnaatiokierrossa.

Minä et tykkää yleisesti ottaen kanavoinneista, mutta Michaelin opetuksia on tullut välillä luettua. Siellähän on annettu paljonkin kuvauksia sieluniästä ja kuhunkin sielunikään liittyvistä tasoista. Sielunikiä olisi 7, joista käytännössä vain 5 inkarnoituu säännöllisesti. Kukin sielunikä sisältää vielä 7 alatasoa ja yhden tason selvittäminen vie yleensä 1-muutaman elämän verran. Joku voi olla esim. vaikkapa nuoren sieluniän 4. tasolla ja 4. tasoon liittyy omat teemansa, jotka selviävät alla olevasta kaaviosta:

http://www.michaelteachings.com/soul_age_levels.htm

Tarkkasilmäinen huomaa, että karmisimmaksi koettu taso on taso 6 jokaisessa sieluniässä. Eli jos nyt on karmisessa vaiheessa, niin seuraavaa saa kyllä odotella tovin. Tosin jos karminen vaihe ei ole yhdessä elämässä selvitetty, niin seuraavassa jatketaan.

[Avicii]

Jos karma nyt on olemassa (hieman olen vielä erimieltä) niin eikö tuolloin karman takaisin maksaminen pitäisi olla iloinen asia?
Jotenkin nää kielteiset, raskaaksi muodostuneet odotukset ja käsitykset koko asiasta vaikuttaa jotenkin ns alistavalta.
Itse ajattelen niin että karma on vain heijastus omasta sisäisestä elämästäni ja tämä heijastaa ja saa aikaiseksi ulkoisen elämäni.
Jos alkaa oikein tökkimään niin tuolloin olen vain eksynyt hetkeksi pois tieltäni. En ole oikein koskaan tajunnut että toisille elämä on yhtä kärsimystä ja tuskaa, raskasta ja täynnä epätoivoa. Tajuan että niistäkin voi jotain oppia mutta en tiedä, olen ehkä vain tylsän optimistinen, liiankin joskus.

[Lilli]

Jos karma nyt on olemassa (hieman olen vielä erimieltä) niin eikö tuolloin karman takaisin maksaminen pitäisi olla iloinen asia?

No en ainakaan itse millään ilveellä voi taikoa karmaa, eli minun ajatusmaailmassani syyn ja seurauksen lakia olemattomiin. Eikä kaiken tarvitse olla peräisin entisistä elämistä, toimiihan se ihan lyhyelläkin ajanjaksolla, mihin sideman varmasti viittasi pikakarma-termillään.  Itselläni on usein ihmissuhteisiin liittyneet sotkut tulleet selvitettäväksi n. 7 vuoden kuluttua tapahtuneesta. Hieman tapauksesta ja sekä omasta että toisen asenteesta riippuu, onko sotkujen selvittely iloinen asia. Yleensä ei, mutta on niissä silti tullut tunne, että tilit ovat tasoittuneet ja mahdollinen katkeruus ja pakottava vetovoima poistuvat.

Sittenhän on vielä tämä itseen liittyvä karma, jossa omat kipukohdat vievät aina uudestaan ja uudestaan samanlaisiin tilanteisiin. Siinä saakin sitten harjoittaa itsetutkiskelua, tutkia oma-apu -kirjallisuutta tai istua terapeutin sohvalla, jotta niistä asioista selvittäisiin.

[Avicii]

Niin, ehkä teille tämä on yksinkertaisempaa kun uskotte karmaan mutta en tiedä. Eikö olisi vain helpompaa ajatella että olemme vapaita sieluja ja tulimme yhdessä oppimaan muiden kanssa ja se että kasvaa omaksi aintulaatuiseksi itsekseen ja siihen toki tarvitaan muitten ihmisten apu mutta kaikenlainen tällainen ajattelu vain alistaa ajattelemaan " tää on karmaa ja raskasta ".
Minä itse havaitsin että elämä minussa on elämä ulkopuolisessa ja tietyssä määrin kun tämä hyväksyy ja uskaltaa olla aito oma itse niin tietää jo miten tämä homma pelittää.
Jäin miettimään tätä että nyt voi karmasta vapautua tässä elämässä mutta miten jostain voi ihan aikuisten oikeasti vapautua jos uskoo karmaan? Tulloinhan vain " saa kaiken anteeksi " tai siirtää seuraavaan elämään.
Mutta joo, selvästi huomaa että suurin opinkappaleeni on todellakin vapaus mutta jotenkin koen tämän " ei nyt oikein iske " ajatuksella. Jonkinlainen systeemihän tässä on takana, kenties oivallan sen joku päivä 

[Eklektikko]

MInä ajattelen karmaa sellaisena kuin sen itse ymmärrän (viestini edellä) puhtaasti oppimisen välineenä: Sen avulla oppii, että toisten vapaaseen tahtoon ei kannata puuttua, koska sen joutuu aina maksamaan takaisin. Eli yhdessä oppimisestahan juuri on kyse.  

Mikään muu, kuin ihmisten väliset jutut eivät minulle ole karmaa ollenkaan, ne ovat sielujen itselleen tilaamia oppitunteja, joissa toki muut sielut ihmishahmoissa voivat olla eri tavoin apuna.

Jäin miettimään tätä että nyt voi karmasta vapautua tässä elämässä mutta miten jostain voi ihan aikuisten oikeasti vapautua jos uskoo karmaan? Tulloinhan vain " saa kaiken anteeksi " tai siirtää seuraavaan elämään.

Kryon-kanavoinneissa on kerrottu että nyt ensimmäistä kertaa koko ihmiskunnan historiassa karmastaan voi sanoutua irti (ei kuitenkaan ole pakko, eli voi halutessaan jäädä mukaan karmasysteemiin edelleen), koska värähtelyt ovat niin korkealla ja koko ihmiskunnan tietoisuuden taso nousussa.

Kyse EI ole siitä, että ko. karma siirtyisi seuraavaan elämään, se poistuu kokonaan. Ja kyse EI ole mistään anteeksiantamisesta, koska koko anteeksiantamisen käsite vaatisi, että kyseessä olisi jotain persoonallista johon liittyy vielä dualistinen hyvä/paha ja oikein/väärin tyyppinen harha. Karma on automaatti, joka auttaa oppimaan olemaan puuttumatta toisten vapaaseen tahtoon ilman mitään oikein/väärin arvoarvostelmia, nyt vain ko. automaatin piiristä pääsee irti ja voi siirtyä kehityksen seuraavaa  vaiheeseen, eli kanssaluomiseen. Mutta ei ole pakko: voi jäädä edelleen mukaan siihen saippuaooppera-automaattiin, jota myös karmaksi kutsutaan.

Sitä että omat käsittelemättömät traumat vievät yhä uudelleen ja uudelleen samankaltaisiin tilanteisiin mutta eri ihmisten kanssa en itse käsitä lainkaan karmaan kuuluvaksi. Kyseessä on sielun itse itselleen valitsema oppitunti siitä miten käsitellä omat traumansa ja siitä, mitä tapahtuu jos niitä ei käsittele. Ne muut ihmiset ovat niissä jutuissa sivuosanäyttelijöitä, vaikka toissijaisesti toki moisia tilanteita voi myös käyttää karmanmaksuun.

[Avicii]

Kiitos, jotakuinkin ajattelen samanlailla 

[sideman]

MInä ajattelen karmaa sellaisena kuin sen itse ymmärrän (viestini edellä) puhtaasti oppimisen välineenä: Sen avulla oppii, että toisten vapaaseen tahtoon ei kannata puuttua, koska sen joutuu aina maksamaan takaisin. Eli yhdessä oppimisestahan juuri on kyse.  

Suomen kielessä sana karma helposti assosioitunee sanaan karmea, mutta itse asiassa
se on semanttisesti hyvin neutraali, eli substantiivi, jonka juurena on verbi kR (kri), tehdä,
toimia. Siis sanan karman [sic!]denotaatio eli assosiaatiovapaa ydinmerkitys on 'toiminta, teko', jne.

Eri filosofiset ja uskonnolliset systeemit sitten liittävät tuohon sanaan omia konnotaatioitaan?

   karman   n. action, deed, work, esp. holy work, sacrifice, rite; result, effect; organ of sense; the direct object (g.); fate, destiny.

[Lilli]

Sitä että omat käsittelemättömät traumat vievät yhä uudelleen ja uudelleen samankaltaisiin tilanteisiin mutta eri ihmisten kanssa en itse käsitä lainkaan karmaan kuuluvaksi. Kyseessä on sielun itse itselleen valitsema oppitunti siitä miten käsitellä omat traumansa ja siitä, mitä tapahtuu jos niitä ei käsittele. Ne muut ihmiset ovat niissä jutuissa sivuosanäyttelijöitä, vaikka toissijaisesti toki moisia tilanteita voi myös käyttää karmanmaksuun.

Joissain lähteissä tästä käytetään kuitenkin nimitystä self-karma, mikä sitten olisi paras suomenkielinen käännös? Ihmiset näyttävät käsittävän koko karma-sanan hyvin eri tavoin, joten siitä kai sitä vääntöä tulee. Minulle se on lähinnä kausaliteettia eli syy-seurassuhde, eli kahden tapahtuman suhde jossa toinen tapahtuma aiheuttaa toisen (Wikipediasta suoraan kopsattu lause).

Oman kokemukseni mukaan karmaan ei tarvitse uskoa, se toimii joka tapauksessa. Sen sijaan jos tuntee kausaliteetin toiminnan säännöt, niin karman kypsyessä tilanteen huomaa ja siinä voi miettiä (jos on aikaa), miten toimia.

[Lilli]

Tässä vielä pieni selitys self-karmasta:

http://www.michaelteachings.com/self-karma.html

[Eklektikko]

Minä pidän parempana ei-käyttää sanaa karma mistään muusta, kuin tästä ihmisten välisestä systeemistä sen vuoksi, että juuri sekava käyttö saa aikaan sen että koko käsite hämärtyy.

Karma on seuraus omasta teosta joka puuttui toisen ihmisen vapaaseen tahtoon mutta voihan toki se seurata myös omasta teosta joka kohdistui omaan itseen eli mukana ei ole muita ihmisiä - tai tekemättä jättämisestä, eli sikäli voisi ajatella että käsittelemätön trauma on kyllä self-karmaa.

Minä vain en käytä sitä nimeä sen vuoksi, että kaikki muut jutut paitsi se karma ovat ikään kuin sielun omia juttuja vaikka toiset voivat niissä apuna ja sivuosanäyttelijöinä olla ja jotka on tehty aivan puhtaasti oppiminen tavoitteena: Se että joku trauma tuli jossain elämässä, se että kärsii siitä että ei käsittele sitä, se että sitten lopulta käsittelee sen ja siten sielu on lopulta oppinut miten kyseisen kaltaisesta traumasta pääsee eroon ja sitä ennen jo ehti oppia kuinka kurjaa sen käsittelemättömän trauman kanssa oli elää.

Lähinnä minua tökki tämän ketjun aloituksessa se ajatus että hyvästä elämästä pitäisi jonkun Newtonin lakien perusteella seurata vastaavasti sitten ikävämpi elämä. Ei se niin automaatti tämä systeemi ole, vaan kaikkein tärkein vaikuttava tekijä ovat ne omat teot. Se on se tärkeä juttu; emme ole minkään mystisten voimien heiteltävinä, vaan kaikki on itse valittua - jopa se kuinka paljon karmoja jossain tietyssä inkarnaatiossa valitsee maksaa takaisin; joskus menee överiksi ja homma liian raskaaksi ja sitten jää koko inkarnaatio kesken, sitäkin voi sattua sielulle joka koettaa liian kiireellä yhdessä inkarnaatiossa maksella paljon.

[Avicii]

Minusta tämä menee ihan liian montimutkaiseksi.
Uskon kyllä että jokinlainen systeemi ylläpitää ja pyörittää tätä showta.
Olen tullut seuraavaan johtopäätökseen omassa itsessäni. Tajusin että olen itse elämä, joten minussa elää elämä ja kaikki mitä tunnen, ajattelen jne. heijastuu ulkopuolisessa. Tää on tätä omaa ja aitoaa vastuunkantamista, se että tajuaa että koko minun pienoismaailmani on seuramus mitä ulkopuolisessa tapahtuu. Ja kyllä, vapaata tahtoa voidaan alkaa ottamaan tietoisesti ja rohkeasti käyttöön.
Ja toinen juttu. You maybe be pissed of mutta tajusin että olen tullut tänne tietyn porukan kanssa tekemään töitä ja meitä ei sido mitkään karmat eikä uskonnot. Eli on todellakin niitä sieluja jotka ovat vapaita. Ainoa ongelmaksi meidän porukassa on muodostunut juuri nämä ihmissuhde sotkut jota en todellakaan enää jaksa. Tästä lähtien otan paljon tietoisemman askeleen elämässäni ja jätän taakseni kaiken tämän paskan ja ne tunteet jotka nousee pintaan, nouskoon ja sitten yritän työstää ne pois. Omaan ahdinkoon kun on niin helppo jäädä.