seuraava »

[cece]

Moikka. Tilanne on tämä: minä olen nuori leijonanainen (24v), ja mies on hieman vanhempi vesimies (30v).

Eli siis, meillä on ollut juttua sellasen 4-5 vuoden ajan. Kaikki alko siitä että tavattiin juhlissa, joista illan päätteksi lähdimme yhdessä luokseni jatkoille, jossa harrastimme todella kiihkeää seksiä. Aamulla mies oli ihan mukava, menimme yhdessä syömään seuraavana päivänä ja siitä kehittyi 2 vuoden mittainen seksisuhde.

Meillä ei ollut minkäänlaisia "pelisääntöjä" eli oletin tietysti että saan tapailla ja harrastaa seksiä muidenkin kanssa. Ja hän teki samoin. Noh, aikamme säädimme kunnes käytös alkoi muuttumaan. Hän alkoi yllättäin jäämään luokseni yöksi, katsottiin yhdessä televisiota niin että hän otti minut aina seksin jälkeen syliinsä, silitteli siinä samalla hiuksiani ja kyseli millainen miesihanteeni on ja alkoi "muokata" itsensä sellaiseksi ulkoisesti (värjäsi hiuksensa, alkoi käymään useammin salilla).

Ja sitten minä idiootti ihastuin. Ajattelin kuitenkin ettei hän halua kanssani muuta kuin seksiä, joten kävin muiden kanssa treffeillä ja harrasti myös seksiä. Koskaan en näistä asioista kuitenkaan miehelle maininnut. Sitten eräänä yönä kaksi vuotta tunnettuamme hän oli lukenut tekstiviestejäni ja voi luoja kuinka hän hermostui! Riitelimme ja lopetimme kaiken säätämisen siihen.

Vuosi myöhemmin hän otti minuun yhteyttä, mutta jouduin kieltäytymään tapaamisesta sillä olin parisuhteessa erään ihanan miehen kanssa. Tämä veskari kuitenkin yritti että unohtaisin poikaystäväni ja alkaisin tapailemaan häntä. Tähän en kuitenkaan suostunut.

Ja taas siitä vuosi myöhemmin hän otti minuun jälleen yhteyttä. Aluksi en halunnut olla missään tekemisissä, sillä olin taas aloittanut uuden parisuhteen nykyisen kumppanini kanssa. En siis ole itse ollut häneen yhteydessä vaikka olenkin ollut sinkku näiden kahden parisuhteen välissä. Annoin veskarille jälleen "pakit" ja kerroin olevani uudessa parisuhteessa.

KUNNES hän otti minuun yhteyttä uudelleen kaksi kuukautta sitten. Olen tällä hetkellä siis edelleen parisuhteessa, mutta veskaria se ei tunnu haittaavaan. Hän haluaa nähdä minut. Ei seksiä, vaan nähdä. Sen hän teki helvetin selväksi.

Olemme nyt olleet tiiviisti yhteydessä melkein päivittäin, ja vasta nyt sain tietää että sen 2 vuoden kestäneen seksisuhteen aikana hän oli itse ollut avoliitossa, mutta suhde oli "tuhoon tuomittu molempien osalta" ennen kuin edes olimme tavanneet. Hän myös sanoi jättäneensä tyttöystävänsä 2 kuukauden kuluttua siitä kun oli tutustunut minuun, ja että minun ansiosta hän kuulemma oli uskaltanut viimein päästää irti huonosta suhteesta.

Kysyin sitten veskarilta että miksi hän oli suuttunut minulle niin pahasti niistä miehistä, niin mies kertoi ettei hänellä missään vaiheessa ollut muita (muuta kun tyttöystävänsä sen 2 kuukauden ajan). Että minä olin hänen ainoansa. Ja uskon sen täysin, niin vihainen hän oli silloin ollut.

Nyt hän vaikuttaa hieman mustasukkaiselta. Hän kysyy hyvin intiimejä asioita minusta ja poikaystävästäni, joihin en kuitenkaan ole suostunut vastaamaan. Hän myös kyselee useasti että missä olin tänään/mitä tein/kenen kanssa olin/voimmeko tavata. Veskari on myös sanonut ikävöivänsä minua.

Nyt olen hyvin hämilläni. Poikaystäväni on ihana ja hän rakastaa minua, mutta meillä on ollut hyvin vaikeaa saatuani keskenmenon. Riitelemme jatkuvasti, vaikka meidän pitäisi tukea toisiamme, ei kääntyä toisiamme vastaan.

Haluaisin tavata tämän veskarin, mutta en tiedä haluanko sittenkään. En halua että minua viedään ihan kuus-nolla, voiko olla mahdollista että hän olisi ollut / olisi tälläkin hetkellä ihastunut minuun? Miksi hän muuten olisi yhteydessä kaikkien näiden vuosien jälkeen? Tämä ei vaan käy järkeen, ainakaan sen perusteella mitä olen veskarin luonteesta viimepäivinä lukenut.

Itse en halua häneltä kysellä kauheasti mitään mikä liittyy tunteisiin, sillä tiedän kuinka he saattavat ahdistua siitä kun pitäisi sillä tavalla toiselle avautua. Mutta mies itse on kertonut ettei hän ole pitkään aikaan tapaillut ketään, töitä ja harrastuksia kun on niin paljon. Olkaa kilttejä ja kertokaa minulle mitä hittoa tämä kaikki tarkoittaa!

[Kuuhilda]

Ihan eka intuitiivinen ajatus on, että tää sun veskari on rikkinäinen ja solmussa oleva huijarikoijari, josta sun kannattaa pysyä mahdollisimman kaukana. Ajattelee sua siksi ku oot joskus helpottanu sen tuskaa, eikä kestä olla yksin, tms.helpottaisitko vielä? Ja nuo raivarit noista miehistä joita oli ollut, ja se ylipäänsä, että oli lukenut tekstiviestejäsi...pysy kaukana sanon minä.
En väitä että olen oikeassa, mutta tuo on minun tuntemukseni.

[Avicii]

Hieman vaikuttaa takertujatyypiltä ja kun ottaa huomioon sen että hän alkoi sinun sanojesi kautta muuttamaan itseään niin en ihan lähtisi suoraan ottamaan itselleen. Toki on imarteleva että toinen on valmis muuttumaan sinun takiasi mutta mutta. Ja jos otetaan huomioon teidän ikää niin taitaa olla vaimoa vailla ja en pidä siitä että joku menee ja lukee mun tekstiviestejäni, se rikkoo jo niin paljon yksityisyyttä. Mieti millainen vastuu tämä mies voi omasta onnellisuudesta sulle antaa kun voi alkaa kiukuttelemaan siitä kuinka hän on muuttunut, ei ole muita jne. Ole ainakin varovainen 

[Eklektikko]

Näkyviä vaaran merkkejä tässä miehessä:
1) Ei ole samat säännöt kaikille: Hän eli avoliitossa kertomatta siitä sinulle, mutta raivostui kun sinulla oli muita. Otti siis itselleen vapauksia, joita ei sinulle antaisi. Ja sillä ei ole sitten vähäisintäkään merkitystä, että hän määritteli tuon avoliittonsa tuhoon tuomituksi.
2) Tekstiviestien lukeminen. Se ei ole pikku juttu, se on LAITONTA, se on RIKOS! Et voi koskaan tulevaisuudessakaan luottaa siihen, että hän kunnoittaisi yksityisyyttäsi ja lakia tässä suhteessa
3) Käytti sinua irtautumiseen edellisestään, eli sinulla oli muiden seikkojen ohella välinearvo ja tämä osoittaa miehen myös ihmissuhdeaddiktiksi, jonka on vaikea lähteä vanhasta suhteesta ellei uusi ole jo katsottuna.
4) Petti avovaimoaan sinun kanssasi, joten miksi olisi sinullekaan uskollinen. Jos pystyi pettämään avovaimoaan, pystyy pettämään sinua.
5) Mustasukkaisuus on merkki siitä, että ihminen ei rakasta itseään tervellä tavalla. Sinä et voi asialle mitään, vaan mies on mustasukkainen kunnes säätää päänsä kuntoon, olipa syytä tahi ei. Ja voi olla ettei koskaan säädä päätään kuntoon.

Minulle yksikin ylläolevista on riittävä syy lopettaa suhde - ja se tarkoittaa ettei tavata edes muuten vaan. Mies vaikuttaisi yrittävän uida liiviisi uudelleen, ehkä sinusta jotenkin on aistittavissa että nykyinen suhde on käymässä läpi vaikeita aikoja ja sikäli voisi olla saumaa horjuttaa sitä.

Lisäksi mies on täysi kusipää, mikä näkyy tästä:

Kysyin sitten veskarilta että miksi hän oli suuttunut minulle niin pahasti niistä miehistä, niin mies kertoi ettei hänellä missään vaiheessa ollut muita (muuta kun tyttöystävänsä sen 2 kuukauden ajan). Että minä olin hänen ainoansa.

Että sitä avovaimoa ei lasketa juu. Hän vaatii itseltään eri asioita kuin sinulta. MIksi sillä 2 kuukaudella tyttöystävän/avovaimon kanssa ei olisi merkitystä?

Ja tämä sinun kommenttisi:

Ja uskon sen täysin, niin vihainen hän oli silloin ollut.

Hänen vihansa määrä ei kerro mitään hänen rehellisyydestään. Se kertoo vain hänen mustasukkaisuuden asteestaan, joka taas on kiinni hänen itsetuntovammansa vakavuudesta.

Minä sinun tilanteessasi katkaisisin kaiken yhtyedenpidon välittömästi. Päivittäinen yhteydenpito on HUONO ajatus, sillä se antaa tälle miehelle toivoa ja horjuttaa sinun nykyistä suhdettasi viemällä energiaa, joka sinun kuuluisi käyttää nykyisen suhteesi solmujen setvimiseen.

[Avicii]

Mulla tuli mieleen se että hänellä on ollut tässä aikaa löytää uuden kumppanin mutta kun ei sopivaa ole löytynyt niin yrittää saada sut takaisin koska hänellä on vielä jotain tunteita sinua kohtaan. Itse en ottaisi vanhaa ihan heti takaisin jos ei kerta ensimäiselläkään kertaa natsannut.
Hyviä pointteja Eklektikolla.

[Ave^^]

Kysyin sitten veskarilta että miksi hän oli suuttunut minulle niin pahasti niistä miehistä, niin mies kertoi ettei hänellä missään vaiheessa ollut muita (muuta kun tyttöystävänsä sen 2 kuukauden ajan). Että minä olin hänen ainoansa. Ja uskon sen täysin, niin vihainen hän oli silloin ollut.

Oman kokemukseni mukaan eniten mustasukkaisuutta osoittavat juuri ne miehet, joilla ON muita/joku muu, jota tietävät pettävänsä. Olen miettinyt, että ehkä johtuu siitä, että pettävä mies ei pysty luottamaan kehenkään muuhunkaan, koska itsekin pettää, hän vain etsii merkkejä siitä että toinenkin pettäisi. Tällaisesta luottamuspulasta on aika vaikea kehittää tasapainoista suhdetta.

On eri asia jos mies sanoo ettei halua jakaa sinua kenenkään kanssa, kuin että hän oikeasti alkaa etsiä merkkejä eikä luota sinuun. Näissä kahdessa on kyllä vissi ero.




Olen samaa mieltä kuin edelliset, että jos pidät yhteyttä tämän miehen kanssa ahkerasti, voi olla että hän vie sinulta energiaa nykyisen parisuhteesi selvittämiseltä ja joudut vahingossa taas suohon. Ajatuksesi ovat väärissä paikoissa, kun niiden pitäisi olla jakamassa menetyksen kokemuksia nykyisen miehesi kanssa. Mikään ei ole yksioikoista, eikä toisille voi suoria neuvoja antaa, mutta monta kertaa se on todettu, kuinka tällaiset jutut vain sekoittavat sen pään niin ettei enää pysty ajattelemaan selkeästi ja tuhoaa siinä sivussa hyviä ihmissuhteita. Jaa-a, enpäs tiedä taas miten riipasta parhaiten pääsee eroonkaan jos aina ottelee yhteyttä? Annatko hänelle aina toivoa näissä yhteyksissä sitten kuitenkin?

[Eklektikko]

Oman kokemukseni mukaan eniten mustasukkaisuutta osoittavat juuri ne miehet, joilla ON muita/joku muu, jota tietävät pettävänsä. Olen miettinyt, että ehkä johtuu siitä, että pettävä mies ei pysty luottamaan kehenkään muuhunkaan, koska itsekin pettää, hän vain etsii merkkejä siitä että toinenkin pettäisi. Tällaisesta luottamuspulasta on aika vaikea kehittää tasapainoista suhdetta.

On eri asia jos mies sanoo ettei halua jakaa sinua kenenkään kanssa, kuin että hän oikeasti alkaa etsiä merkkejä eikä luota sinuun. Näissä kahdessa on kyllä vissi ero.

Ihan tosi, Ave, tuo ensimmäinen pointti, samoja kokemuksia itsellä. Ja vanha sanontahan toteaa että se on varas joka itse epäilee aina muita varkaiksi, sama juttu tässä. Mutta ei se itsetunto-ongelmasta kumpuava mustasukkaisuus ole yhtään sen mukavampaa, molemmanlaisia tapauksia kannattaa ehkä välttää: Ensimmäinen pettää ja toinen antaa itsetunto-ongelmiensa valua kumppanin niskaan mustasukkausuutena sen sijaan, että opettelisi rakastamaan itseään tervellä tavalla jolloin voi uskoa että muutkin rakastavat ja lakkaa pelkäämästä tulevansa petetyksi/jätetyksi.

[Avicii]

Mustasukkaisuus voi olla imartelevaa jollekin naisille, heistä tuntuu siltä että mies aidosti välittää ja rakastaa.
Olen nähnyt sivusta millaisen mallin naiset ottaa itselleen kun mies on mustasukkainen, jopa sairaalloisesti. Sitä aletaan tekemään kaikki salaa ja muokataan oma elämä mustasukkaisen ihmisen mukaisesti. Ihan sairasta että toinen saa hallita tuolla tavalla 

[Ave^^]

Niin, tarkoitinkin juuri sitä, että romantisoidessa on helppo sekoittaa epäluottamuksesta (oikeastaan myös ne itsetunto-ongelmat aiheuttavat seurauksenaan epäluottamusta kumppania kohtaan, ihan liian usein päästetään itsetunto-ongelmaiset pälkähästä tämän suhteen  :) kumpuava mustasukkaisuus siihen että suhteessa sitoudutaan olemaan vain toistensa kanssa. Siitähän se romantisointi kai juontaa juurensa, ajatellaan että äänekkäästi mustasukkainen on vain suuremmin rakastunut kuin kaveri, joka ei koko ajan mainosta sitä kuinka häntä loukkaisi jos kumppani olisi toisen kanssa. Vaikka todellisuudessa kun tätä ajattelee, jos kyse olisi epäluottamuksesta missä tahansa muussa asiassa, se tuskin olisi niin romanttista? Tai muutenkin, marttyyriudesta tai hallitsemisen halusta? Missä vaiheessa mikään näistä edes on rakkautta? Mutta rakkauden viittaanhan ne aina naamioidaan..

En silti usko, että kenenkään tarvitsee olla täysin vapaa mustasukkaisuudesta, siinä mielessä siis, että jos toiselle kaikkensa antaa ja on sovittu ettei muita ole pelissä mukana, niin kyllähän pettämiset riipaisee ja aiheuttaa vihankin tunteita. Mutta eri asia jos ei suhteessa pysty luottamaan toiseen. Tässä on sellainenkin, omien kokemusteni mukaan, että joihinkin tyyppeihin ei vain pysty luottamaan ja silloin se mustasukkaisuus häärii siellä taustalla koko ajan. Kyse ei silti ole että minussa olisi heti jokin perustavanlaatuinen ongelma, vaan sitä voi tavata toisen, jonka kanssa ei tule mustasukkaisuus mieleenkään, vaan pystyy luottamaan. Joskus se voi olla kiinni ihan kemioista ja tilanteistakin. Oma neuvoni on, että ei kannata väkisin yrittää sitä suhdetta, missä ei koe pystyvänsä luottamaan toiseen. Se on toooodella vaikeaa.

[Ave^^]

Niin, jatkoajatuksena, onhan mustasukkaisuus myös puolustusreaktio siihen, että alitajuntaisesti havaitsee epäluotettavia signaaleja? Ihastuminen kun on aika itsetuhoista puuhaa, mustasukkaisuus voi tällöin toimia myös varoitusmekanismina.

Sitä voi sitten miettiä kuinka herkästi tulkitsee signaalit vaarallisiksi itselleen. Tässä kai se omaan itseen liittyvä ongelma?

No, tulipahan mietittyä asiaa. 

[Yep]

Hei Cece,

tekstiäsi lukiessani päällimmäinen ajatus oli; miksi ihmeessä huolisit hänet nyt, kun et ole aiemminkaan huolinut?

Olet saanut hyviä vastuksia. Vieläkö mietit?

[Lilli]

Jutun lukiessani pistin merkille sen, että suhdetta on alunperinkin leimannut avoimuuden ja rehellisyyden puute, eikä tästä ole syyttäminen pelkästään miestä.

[Eklektikko]

Niin, jatkoajatuksena, onhan mustasukkaisuus myös puolustusreaktio siihen, että alitajuntaisesti havaitsee epäluotettavia signaaleja? Ihastuminen kun on aika itsetuhoista puuhaa, mustasukkaisuus voi tällöin toimia myös varoitusmekanismina.

Voihan se toimia, mutta se ei ole välttämätön. En ole itse koskaan tuntenut mustasukkaisuutta, voin vain yrittää ymmärtää sitä älyllisesti sen perusteella mitä muut ihmiset siitä minulle kertovat. Silti voin tuntea tervettä epäluuloa, jos sitä edellyttäviä signaaleja rupeaa tulemaan. Silloin kuitenkin tunnen vain sitä epäluuloa, se voisi olla aika lailla sama tunne kuin jos vaikka pohtii liian hyvältä kuulostavaa tarjousta jostain kaupallisesta tuottaeesta tai palvelusta vaikkapa.  En edes selkeästi petetyksi tultuani ole tuntenut mitään niitä muita tunteita joita olen kuullut ihmisten kertovan mustasukkaisuuden tuottavan: Halua omistaa toinen, tarvetta vahtia ja seurata, jättämis-ja-pettämis-skenaarioiden pyörittelyä päässä, vihaa, kilpailunhalua mahdollista toista naista kohtaan, "taistelen miehestäni viimeiseen asti"-tuntemuksia jne. (Kertokaa jos tuosta jäi pois jotain mustasukkaisuudelle olennaista, nämä ovat siis ihmisten tunteesta kertomia ja kirjoittamia asioita.)

Jos ihan oikeasti tulen vaikka petetyksi, minä tunnen hylätyksi tulemisen tunnetta ja surua, katkaisen suhteen saman tien ja rupean sitten tekemään surutyötä että pääsen siitä eteenpäin. Kolmiodraamatilanteissa joita on täysin tahtomatta (olisin väistänyt jos olisin ennakoinut) tullut eteen ihan vain muutama, poistun kuviosta aina heti kun selviää että kyseessä on kolmiodraama ja totean niille muille että siitä vaan sitten, olkaa hyvät ja jatkakaa kahdestaan. En keksi mitään banaalimpaa, kuin se että kaksi ihmistä yrittää kilpailla kolmannen suosiosta. Sillä kolmannella on silloin sellainen valta niihin kahteen muuhun, että harva kestää sellaista korruptoitumatta. Ei kiitos. Itse asiassa pidän lähtökohtaisesti epäeettisenä kahta kumppania pyörittävää ihmistä, enkä sellaisen kanssa rupeaisi mihinkään muutenkaan.

Yepin kysymys oli muuten tosi hyvä: Miksi nyt kun ei aiemmin?

Tähän on mahdollinen vastaus: Voisiko olla siksi että se nykyinen vakisuhde on ongelmissa ja tämä tapailu/kontakti toisen kanssa vie vain huomiota pois näistä ongelmista tavalla, joka tuntuu mukavalta ja helpottavalta?  Se on kuitenkin kallista helpotusta, kun se nykyinen suhde voi kaatua siihen että haetaan muuta helpotusta (vaikka vain viatonta kahvilla käymistä sitten) sen sijaan että paneuduttaisi sen suhteen hoitoon.

[Eklektikko]

Jutun lukiessani pistin merkille sen, että suhdetta on alunperinkin leimannut avoimuuden ja rehellisyyden puute, eikä tästä ole syyttäminen pelkästään miestä.

Totta muuten tuokin. Tosin ehkä vielä enemmän puhumisen puute ylipäätään; jokaisen suhteen osalta kannattaisi jossain alkuvaiheessa käydä joku puitekeskustelu, ettei sitten osapuolilla ole eri käsitys siitä millainen suhde on kyseessä.

Ennen oli ehkä elämä helpompaa tässä suhteessa, vaikkakin rajoitetumpaa: Oli aviopareja ja sitten oli julkista ja vähemmän julkista salavuoteutta ja siitä tuli sitten sakkorangaistus jos kiinni jäi.

[Ave^^]

Lilliltä muuten erinomainen huomio. Ollaan tässä taidettu liikaa pohtia asiaa vain toiselta kantilta, mutta kun jos ajattelee asiaa miehenkin puolelta, niin aika epäselvää on homma ollut. Ehkä mies oletti suhteen ajan myötä vakiintuneen, mutta cece ei kuitenkaan ollut samoilla linjoilla, koska asiasta ei oltu kunnolla puhuttu? Tämän haluaisin kysyä, miksi oletit että mies haluaa vain seksiä? Pari vuotta on kohtalaisen pitkä aika, jos ette puhuneet asiasta sinä aikana, sehän tarkoittaa, että teit johtopäätöksen itseksesi ja toimit sen mukaan. Jos mies olikin eri odotuksilla liikenteessä, loukkaahan se toki.

Tulevan kannalta kannattaa miettiä sitä, kuinka vahvasti tämä puhumattomuus on kiinni teidän välisessänne kanssakäymisessä, pystyykö sen muuttamaan tietoisesti, vai liittyykö se taas niihin mystisiin henkilökemioihin? Sillä jos tämä teema leimaa suhdettanne jatkossakin, voit päätellä mitä siitä seuraa muillakin osa-alueilla.

Ehkä näin tällä hetkellä keskenmenon jälkeen on sen verran herkässä tilassa, että kannattaa pohtia itseksensä asioita enemmän. Mies voi helposti tullessaan lumota ja unohduttaa muut asiat, mutta samalla se tosiaan sekoittaa sen mitä itse todella haluaa elämältään.