Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: lapsuuden mies/nais -ihanne  (Luettu 4982 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Ave^^
Vieras
« : 26.09.2013 10:26:42 »

Aloitinpa nyt tällaisen ketjun, jota voi väännellä myös astrologiselta kantilta, siksi tälle puolelle, eli minkälainen mies/nainen (eli poika/tyttö) oli se, johon lapsena ihastuit ja onko tuo tyyppi muuttunut?


Rupesin miettimään tätä aihetta siksi, että huomaan nykyisen mieheni olevan aika hyvinkin sellainen, johon olisin ala-asteikäisenä ihastunut. Silloin ajattelin, että kunnon miehet ovat lämminsydämisiä, reiluja, vahvaluonteisia (ehkä jopa semmoista heikompia puolustavaa piirrettä) ja positiivisia elämänasenteeltaan. Teini-iässä alkoivat taas kiinnostaa jokseenkin erikoiset, hieman limaisetkin (?), renttumaiset, välinpitämättömän oloiset jne. Tuo muutos on hauska, ja olen miettinyt mistä se johtuu. Hormoneista? On hyvä etten jäänyt kiinni tuohon miestyyppiin, vaikka ehkä hieman vähällä oli, sillä nyt tuntuu että olen vihdoin minulle oikeanlaisen miehen kanssa. Voisiko se siis olla niin, että tarvitsee miehen, joka täyttää tuon lapsuudessa syntyneen mallin siitä millainen mies on, tai ei koe että mies olisi tarpeeksi mies vaan jotain puuttuu? Toki taas elämän ja oppimisen kannalta ovat monenlaiset miehet hyväkin juttu, mutta tulinpa nyt miettineeksi asiaa tältäkin kantilta.

Mistä tuo lapsuuden malli sitten on syntynyt, kyllä se taitaa aika pitkälti olla sytynyt siitä millaisena olen isäni tuolloin nähnyt. Nykyinen kumppanini siis muistuttaa isääni, apua.  Grin Tuo yhtälö on myös mielenkiintoinen, että olen nähnyt isäni lämpimänä sankarityyppisenä hahmona, vaikka hän on kuitenkin ollut aika kova kurin pitäjä samaan aikaan ja jokseenkin vähän rankka herkälle tytölle. Vaikka olen ollut aina herkkä ja reagoinut herkästi, olen silti aistinut että minua rakastetaan, en koskaan ole epäillyt sitä. Voisiko olla kuukalan herkkyys taas positiivisessa mielessä läsnä tuossa jälkimmäisessä?


Mutta millaisia malleja muilla on ollut? Löytyykö selittäviä tekijöitä kartalta?
tallennettu
Lilli
Supermoderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 3522



Profiili WWW
« Vastaus #1 : 26.09.2013 12:07:38 »

Piti oikein miettiä, onko minulla ollut lapsena mitään "tyyppiä", jollaiseen olisin aina ihastunut. Päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että tyyppini on tuolloin ollut kaunis poika. Näin aina myöhäisteini-ikään asti. Kaikki ihastukseni lapsena ja vielä teini-iässä jäivät vaille vastakaikua, joten päätin lopettaa ihastumisen. Sitten minulle kasvoi rinnat ja aloin saada oudosti huomiota vastakkaiselta sukupuolelta.  Tongue

Vaaka-Mars kertoo varmasti miesmausta niin nuorena kuin vähän vanhempanakin. Mielitietyilläni on ollut huomattavan usein Vaaka nousussa.

Lapsena ihailin omaa isääni, joka oli mielestäni maailman komein mies. Harvemmin olen kuitenkaan päätynyt isäni kaltaisten miesten kanssa parisuhteeseen, vaikka sellaistakin on joskus tapahtunut. Liiallisesta yhdennäköisyydestä tulee jotenkin sukurutsainen fiilis ja suhtaudun mieluiten isääni muistuttaviin miehiin kuin veljiin.  Sen sijaan elämäni miehet ovat muistuttaneet usein äitiäni luonteenpiirteiltään ja miksei myös ulkonäöltäänkin. Näin päin yhdennäköisyys ei jostain syystä haittaa. Mutta koska minulla ja äidilläni on ollut hankala suhde, niin miesten samantapainen luonne äitini kanssa on tuonut vain ne samat ongelmat uudestaan ja uudestaan pintaan. Yleensä nämä suhteet ovat olleet hyvin räjähdysalttiita ja ne ovat päättyneet tavallisesti katastrofiin.
tallennettu

Aurinko Kaksonen, huone 12, Kuu Härkä, huone 11, AC Rapu, MC Vesimies

www.horoskooppi.com
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5945



Profiili
« Vastaus #2 : 26.09.2013 12:51:44 »

Mietin.
Ja niin. Omituinen ja vilkas poika, joka pelasti minut hukkumiselta. Sitten sellainen poika, joka oli ihastunut johonkin toiseen. Ja sitten vaalea ja sinisilmäinen raggari, joka ajeli mopolla pelloilla ja kohtasimme vain silloin kun satuimme pelloilla törmäämään; minä olin siellä ponini kanssa. Ja yläasteella saavuttamattomia kaikkien suosikkipoikia.
Joopa joo Cheesy
Isätön ja äiditön heittosäkki, etsinyt jo tuolloin pahoja poikia, tai sitten jotain turvallisen saavuttamatonta Cheesy
tallennettu
t.touhula
Astroholisti
*****
Viestejä: 1370



Profiili
« Vastaus #3 : 26.09.2013 14:51:20 »

Oho Kuuhilda! Kaikkein viimeksi olisin kirjoitustesi perusteella uskonut tuollaista! Sinä. Isätön ja äiditön. Ja niin huomiovia kirjoituksia... No jopas.

Itselläni oli tietty ihastelua komeaan ja monitaitoiseen isääni ja myöhemmin samantyyppisiin miehiin. Mutta sitten alkoi tympiä se päällepäsmäriys, joka uupuneena hänessäkin näkyi usein. Niin puusilmäinen useissa asioissa ja ihan perusteettomia järkähtämättö-myyden tukijalkoja ajattelussaan. Onneksi olin varsin 'kypsä' esimurrosikäinen, kun havaitsin, että "ehei meikälikan elämään tuollaisia malkoja (= kurkihirsi tai kattoparru) - ainakaan silmään". Olemme poliittisesti ja muutenkin olleet yhteiskunnalliselta näkemykseltämme yhtä kaukana kuin on lännestä itä.
Itse pyrin perustamaan ajatteluni tosiasioille ja toimivuuden mahdollistaville ratkaisuille kaikissa yritysmaailman asioissa kuin myös henkilökohtaisella tasolla. Raakkaan surutta pois kaikki vänkerö-immeiset ja vastarannankiisket. Jos joku tahtoo toimia itselleen haitaksi - senkun, kunhan minun ei tarvi olla kuvioissa.
Hmmm... Lapsuuden ihastuksia... Muuan poika oli ihan hillittömän mukava leikki- ja retkikumppani. Osasi soutaa ja uskalsi kiipeillä puihin, kun piti poimia mustikoita. Toki nekin tuli poimittua, mutta jouhevan saumaton yhteistyö on molempien muistoissa päällimmäisenä. Juteltiin lapsuuden muistoistamme joitakin vuosia sitten. Suurin yllätys oli, että hänellä olikin pikimusta tukka. Muistoissani se oli märän hiekan värinen.
Ei hänessä vieläkään vikaa ollut. Mitä nyt vaimo ja pari lasta. Annoin hänen jatkaa siellä. Muistot senkuin kultaantuvat.

Nuoruuden adoniksissa = ihastuksissa on päällimmäisenä asiana ollut, että jääneet ihastuksiksi. Toisaalta en ennättänyt alkaa kutea, enkä toisaalta tahtonutkaan olla loppuelämääni pallo jalassa hellankulmalla niistämässä neniä ja viruttelemassa ripulivaippoja. Sielu yhäkin vetää suuremmille toreille.
Komeita, salskeita työteliäitä ja raittiita tosipohjalle elämänsä rakentavia ovat toki olleet, mutta mutta...
« Viimeksi muokattu: 26.09.2013 14:53:49 kirjoittanut t.touhula » tallennettu

Vapaus - mikä ihana sana!
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5945



Profiili
« Vastaus #4 : 26.09.2013 15:21:51 »

Ehkä juuri siksi Wink
tallennettu
NikiT
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 74



Profiili
« Vastaus #5 : 26.09.2013 22:28:58 »

Lapsena aina intiaanit - kiiltävänkomeat, pronssiset, upeat intiaanit.
Itse ratsastin melkein kaiket kesäpäivät, ja kuvittelin olevani tietenkin intiaani.
( Hevonen ja koira olivat oikeassa elämässä oikasti ne kaikkein tärkeimmät kaverit. )

Omanikäiset pojat eivät kiinnostaneet seurustelukumppaneita - kavereina kylläkin. Tyttökavereita ei ollut kuin yksi - hyvä, joka on säilytyt läpi viisikymmentä vuotta. Mutta hän asui kaukana, ja näimme harvoin - nykyään vieläkin harvemmin. Mutta silti, tai juuri sen tähden...

Vähän vanhemmat pojat olivat kiinnostavia - omaan ukkooni törmäsin myös näin. Ollaan oltu yhdessä yli kolmekymmentä vuotta. Varmaan sielunkumppani mulle. Kestää erakkoluonnettani, antaa kulkea omia polkuja, ja kulkee mukana vahvana omana itsenään. Roikkuminen ja immeisten lätinä ahistaa, josta päästävä äkkiä pois. Eläimet eivät lätise eikä roiku. Ja ne muutamat oikeat ystävät - enempää ei tarvi mulla ollakaan.

Kartoista en tiedä mitään.
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: