seuraava »

[Avicii]

Jokainen meistä elää omaa henksiyyttään todeksi, naiset kenties avoimemmin kun miehet.
Miehet eivät niin kovin helposti paljasta mihin he uskovat ja miten he elää omassa sisäisyydessään.
Minulle riittää sellainen ihminen joka ymmärtää mistä puhun ja nyt on onneksi sellainen lähipiirissä. Kovasti sitä haluaa jakaa kaiken sen mihin uskoo kumppanin kanssa mutta ehkä tuo kumppani hieman tasapainottaa, riippuen hieman millainen on luonteeltaan.
Ja totesin minäkin että ei kaikkea tarvitse paljastaa koko tuubin täydeltä ja heti, silloin voi tulla näitä jotka jyrkästi vastustavat kaiken mihin uskot ja olet kokenut. Pikkuhiljaa olen tietyissä pisteissä kertonut mutta jotkut asiat pysyvät vain minulla, en koe että tarvitsen enää niin kovin avoimesti kaikke höpötellä 

[Suomityttö]

Hyvät pointit Ekle ja Avicii.
Minäkin olen pääsemässä tasapainoon henkisten ja ei-henkisten ihmisten kanssa elämisessä. Onneksi on ulottuvilla ihmisiä, joiden kanssa voi ihmetellä kokemuksiaan ja huomioitaan. 

[t.touhula]

On aikoja jolloin tajuan kuinka lapsellista tämä on mutta ei voi mitään, se mikä nousee niin se nousee ja sen kanssa sitten tehdään töitä. Kestää sen ajan jonka sitten pitää  

Ajattelen tässä 'ääneen', että fyysinen pahoinvointi vähenee oksentelulla.
Henkinen taas ikävän asian/ tapahtuman nostamisella tai nousemisella mieleen uudelleen ja uudelleen, kunnes tapahtuma ja sen muisto on menettänyt voimansa.
Näinhän se käy juustollekin, kun sitä siivu siivulta höylätään. Joku päivä se on loppu. Se juustokin.