seuraava »

[Avicii]

Mitä kaikkea teille tulee mieleen pimeydestä?
Sehän on erottumaton osa meitä ja ihmisen tasapainoa jos jing ja jang ajatellaan. Mutta haen lähinnä nyt ajatuksia mitä kaikkea olette huomanneet olevan pimeys teissä tai maailmassa?
Itse törmäsin pimeyteen (mustaan) siten että se suojaa, parantaa, tasapainottaa ja antaa levähtää, hieman kuin yö.
Mutta mitä kaikkea muuta tähän liittyy, kertokaahan kokemuksistanne ja tieoistanne, kaikki on tervetullutta  
Entäs musta väri energioissa?

[Lilli]

Muodostuisikohan se ihmisessä oleva pimeys kaikista niistä asioista, jotka halutaan pitää pimennossa niin itseltä kuin muiltakin? Siis vähän kuin psykologista roskien maton alle lakaisemista. Kiellettyjä, tukahdutettuja ja torjuttuja tunteita tai muuten vain häpeällisiksi ja kipeiksi koettuja asioita. Sittenhän on vielä tämä itse rakennettu suojakuori, fasadi, jollla on tarkoitus suojautua haavoittuvaisuutta vastaan. Se rakennetaan pelon aineksista. Se toimii suojana aikansa, mutta voi ajan kuluessa muodostua lähinnä vankikopiksi, josta kaipaa vain vapauteen. Ihmiset ovat usein omalle pimeydelleen on sokeita, mutta ruukkaavat nähdä sitä hyvinkin tarkasti muissa. Joskus havainnot ovat oikeita, joskus vääriä, projektiota yhtä kaikki.

Tunkion pöläyttäminen voikin olla sitten elämän käännekohta. Joillekin voi tulla yllätyksenä sekin, että itsestään ylipäänsä löytää pimeyttä. Mutta omien mörköjensä silmästä silmään kohtaaminen on yksi rohkeampia tekoja, mitä ihminen voi elämänsä aikana tehdä. Hyvin vapauttavaa ja kasvattavaa, näin omakohtaisen kokemuksen mukaan.

[sideman]

Mitä kaikkea teille tulee mieleen pimeydestä?

Mulle tulee ainakin mieleen saaMkhya ja yoga, kaksi läheisesti toisiinsa kytkeytyvää
intialaisen filosofin orttodoxista eli veeda-kirjallisuuden auktoriteettiaseman tunnustavaa
koulukuntaa.

Noiden koulukuntien kaksi avainkäsitettä ovat ensiksikin puruSa eli puhdas
tietoisuus, joka heidän mukaansa on ihmisen todellinen itse / Itse, eli mm. aatmaa (aatman) tai draSTaa (lemma eli sanakirjamuoto 'draSTR' ), näkijä, todistaja, ja tokana prakRti eli ilmeinnyt materiaalinen mualiman kaikkevus, jolla ei ole mitään tekemistä puruSan kaa.

Noh, saaMkhyan (enkuksi 'pertaining to number', tjsp.) mukaan prakRti koostuu kolmesta guNasta eli
kvaliteetista (kirjaimellisesti mm. säikeestä), joiden keksinäistä "leikkiä" ilmennyt mualiman
kaikkevus on. Nuo guNat ovat sattva, rajas ja tamas, jotka voisi kai kääntää esim. oleminen
tai "olemisuus", intohimo ja pimeys.

Patañjali yoga-suutra -pläjäyksessään käyttää noista synonyymeja prakaasha (valo)
kriyaa (liike, aktiviteetti) ja sthiti (inertia).  Valo on tarpeen, jotta liike ei ole summittaista? Inertia on tarpeen, koska ilman kitkaa liike on mahdotonta?

Sielu käyttää noita hyväkseen kivutessaan tietoisuuden portaita kohti valaistumista?

 

[Eklektikko]

Pimeys on vain valon puutetta, ei itsenäinen voima.

Pikkuruinenkin valonkipinä poistaa pimeyden, sillä sitten ei  enää ole pimeää, on vain hämärää... 

[sideman]

Pimeys on vain valon puutetta, ei itsenäinen voima.

Pikkuruinenkin valonkipinä poistaa pimeyden, sillä sitten ei  enää ole pimeää, on vain hämärää...  

Kun sanaa 'tamas' (pimeys) käytetään esim. saaMkhya (saankhja) filosofiassa, siihen
tullee suhtautua kuten vaikkapa hiukkasfyssan kvarkkien nimiin, esim:

Outo, Lumo, Totuus, Kauneus...

BTW, tätä en ole aiemmin tiennytkään (Wiki):

 Tarinan mukaan kolme ensimmäisenä löydettyä kvarkkia tunnettiin fyysikoiden keskuudessa alun perin nimillä suklaa, mansikka ja vanilja.[2]


Ja kaiken kukkuraksi:

Nimitys "kvarkki" on peräisin James Joycen kryptisestä teoksesta Finnegans wake:

»Three quarks for Muster Mark!
Sure he has not got much of a bark
And sure any he has it's all beside the mark.»

Tästä Murray Gell-Mann poimi termin nimeksi keksimilleen, tuolloin vielä hypoteettisille hiukkasille.



(Totta vivussa tuo kvarkkienkin hiffaaja on Abrahamin jälkeläinen. Olisiko kandenut
jo vuosia sitten alkaa harrastaa hepreaa, ettei olisi näin tyhymä? LoL!)

[Lilli]

Muodostuisikohan se ihmisessä oleva pimeys kaikista niistä asioista, jotka halutaan pitää pimennossa niin itseltä kuin muiltakin? Siis vähän kuin psykologista roskien maton alle lakaisemista. Kiellettyjä, tukahdutettuja ja torjuttuja tunteita tai muuten vain häpeällisiksi ja kipeiksi koettuja asioita. Sittenhän on vielä tämä itse rakennettu suojakuori, fasadi, jollla on tarkoitus suojautua haavoittuvaisuutta vastaan. Se rakennetaan pelon aineksista. Se toimii suojana aikansa, mutta voi ajan kuluessa muodostua lähinnä vankikopiksi, josta kaipaa vain vapauteen. Ihmiset ovat usein omalle pimeydelleen on sokeita, mutta ruukkaavat nähdä sitä hyvinkin tarkasti muissa. Joskus havainnot ovat oikeita, joskus vääriä, projektiota yhtä kaikki.

Voisikohan ajatella että kaikki tuo kerääntyy eräänlaiseksi pilveksi ihmisen ympärille jonka energioita katselevat voisivat jopa havaita?

Tuota pitäisi kysyä auroja näkeviltä ihmisiltä, itse en heihin kuulu. Pimeys - jos sitä nyt tällä nimellä kutsutaan - aiheuttaa kuitenkin usein ihmiselle itselleen monenlaisia ongelmia, mm. neurooseja, masennusta, ahdistusta, toivottomuutta, riippuvuuksia, psykosomaattisia oireita ja persoonallisuushäiriöitä ja lähellä olevat ihmiset huomaavat kyllä nämä ongelmat hänestä paremmin kuin hyvin. Pimeys vahvistuu, jos ongelmiin suhtaudutaan pelkkinä hävettävinä ja naurettavina heikkouksina (ja näin voi tehdä niin ihminen itse kuin joku tärkeä läheinenkin). Rakkaudellinen on taas parantavaa balsamia, mutta tämä tietysti vaatii sitä, että ihminen itse on valmis avautumaan sille.