Mitä kaikkea teille tulee mieleen pimeydestä?
Mulle tulee ainakin mieleen saaMkhya ja yoga, kaksi läheisesti toisiinsa kytkeytyvää
intialaisen filosofin orttodoxista eli veeda-kirjallisuuden auktoriteettiaseman tunnustavaa
koulukuntaa.
Noiden koulukuntien kaksi avainkäsitettä ovat ensiksikin puruSa eli puhdas
tietoisuus, joka heidän mukaansa on ihmisen todellinen itse / Itse, eli mm. aatmaa (aatman) tai draSTaa (lemma eli sanakirjamuoto 'draSTR' ), näkijä, todistaja, ja tokana prakRti eli ilmeinnyt materiaalinen mualiman kaikkevus, jolla ei ole mitään tekemistä puruSan kaa.
Noh, saaMkhyan (enkuksi 'pertaining to number', tjsp.) mukaan prakRti koostuu kolmesta guNasta eli
kvaliteetista (kirjaimellisesti mm. säikeestä), joiden keksinäistä "leikkiä" ilmennyt mualiman
kaikkevus on. Nuo guNat ovat sattva, rajas ja tamas, jotka voisi kai kääntää esim. oleminen
tai "olemisuus", intohimo ja pimeys.
Patañjali yoga-suutra -pläjäyksessään käyttää noista synonyymeja prakaasha (valo)
kriyaa (liike, aktiviteetti) ja sthiti (inertia). Valo on tarpeen, jotta liike ei ole summittaista? Inertia on tarpeen, koska ilman kitkaa liike on mahdotonta?
Sielu käyttää noita hyväkseen kivutessaan tietoisuuden portaita kohti valaistumista?