Tällainen vahvamielipiteinen voisi tietysti opetella olemaan nöyremmän oloinen ja heitellä enemmän kysymysmerkkejä ja ehkäpä/voisiko olla/olisikohan -laatuisia lauseita, mutta tavallaan se olisi valehtelemista. Epäaitoa olemista. Toisten miellyttämistä itsensä kustannuksella. Ikään kuin sen tunnustamista, ettei ole hyväksyttävä sellaisena kuin on. Oman itsensä dissaamista. Tavallaan. Ainakin, jos menee liian pitkälle nöyryydessään. Ja se puolestaan erkaannuttaa omasta jumalallisuudestaan, eli ei hjuva.
Kiitos tästä Anno. Minulle nimenomaan on tälläkin palstalla ehdotettu että alan näytellä jotain mitä en ole, niin silloin eivät ihmiset ärsyyntyisi minusta. Sinä kiteytit tuossa sen, minkä vuoksi en ole koskaan siihen suostunut.
Ja olen aivan äimän käkenä siitä, miksi ihmisiä ärsyttää ylipäätään ollenkaan se, että joku on selkeästi eri mieltä kuin he.
Mikä siinä on etteivät ihmiset kestä eri mieltä olemista ilman, että henkilöivät sen?
Me olemme esimerkiksi Sidemanin kanssa vähän väliä tiukastikin eri mieltä asioista, mutta vain ASIOISTA. Sitten jonkin toisen asian suhteen ollaankin samaa mieltä. Ja kumpikaan ei ole ymmärtääkseni ruvennut kantamaan kaunaa toista kohtaan sen vuoksi, vaan kaikesta siitä Sidemanini kanssa kinaamisesta huolimatta, minä tykkään hänestä, hän on hieno kirjoittaja ja käsittämättömän laajatietoinen veda-tietolähde.
(Sideman voi tulla omasta puolestaan kertomaan onko tunne molemminpuolinen.)
Joskus sytytys on muuten tosi hidas, illalla muistin nettikiusaamista koskevan ohjelman, jonka kuulin radiosta viime viikolla (taisi olla uusinta jostain vanhemmasta).
Nettikiusaamiselle tyypillistä toimintaa on nimenomaan se että kuljetaan ketjusta toiseen ei-tykätyn nimimerkin perässä huomauttelemassa vaikka mistä, kiinnostipa itse ketjun aihe tahi ei. Olen niin teflonpintainen että en edes mieltänyt moista kiusaamiseksi, kun se ei tunnu pahalta ollenkaan, tuottapahan vain sellaista aika helpon levelin älypeliä, varsinkin kun monet omiin sanoihinsa kompastujat sitten siirtyvät ignore-vaiheeseen kun ei ole munaa/munasarjaa katsoa loppuun asti sitä nokittelua johon ovat ryhtyneet ihan vain sen vuoksi etteivät minusta ja kirjoitustyylistäni tykkää.
Mutta entäs jos sama porukka alkaa ei-tykätä jostain minua herkemmästä kirjoittajasta? Sen vuoksi minä puhun nyt tässä ketjussa auki tämän: Yhden kirjoittajan jahtaaminen ketjusta toiseen on nettikiusaamista. Tehkää toki sitä minulle, minulle se on älypeliä, joskin aika helppoa sellaista, mutta olkaa tietoisia siitä että jotakuta toista moinen voi oikeasti satuttaa. Ja se pilaa ketjuja jolloin ainoita syyllisiä moiseen ovat ne perässä juoksevat räksyttäjät.
Yep kirjoitti:
Olen aina kavahtanut tunnekylmyyttä, ehdottomuutta ja kaikkitietävyyttä. Loppujen lopuksi näissä huuhaa-jutuissa - eikä elämässä yleensäkään - ei ole olemassa yhtä totuutta. Oma mielipiteeni saattaa muuttua herkästi, jos saan lisätietoa asiasta.
Tämä on tullut esiin monessa keskustelussa aiemmin ja Yep on nämä sanonut aiemmissa ketjuissa suoraan syiksi ei-tykätä minusta, vaikka nyt ilmaiseekin asian kautta rantain. Niinpä minä kommentoin nyt tätä väitettyä tunnekylmyyttä ja selkeitä mielipiteitä josta minussa ei tykätä.
Ihmiset kokevat minut tunnekylmäksi, koska pysyn tyynenä vaikka minulle mitä sanoisi. Tämä johtuu siitä, että en aiheuta itselleni pahaa oloa omilla ajatuksillani - en siis koskaan saa itkupotkuraivareita keskusteluketjuissa, kun en saa niitä netin ulkpuolisessakaan elämässä. Se on tasapainoa ja omien ajatusten rengin paikalle laittamista. Saa sitä toki tunnekylmyydeksikin kutsua, jos moisesta tulee parempi olo itselle, tai tuntuu että on kiva leimata ihminen josta ei tiedä mitään muuta kuin hänen tekstinsä. Aikamoisia telepaatteja olette te, kun pystytte pelkästään tekstin perusteella määrittelemään jonkin ihmisen noin selkeästi.
Omien tunteidensa suossa tempoilevat ihmiset jotka eivät ole ajatuksiaan sinne rengin paikalle laittaneet, varmaan ihmettelevätkin miksi joku ei niitä itkupotkuraivareita saa samassa kohtaa kuin he itse saisivat.
Sori, on yksi asia tuntea tunteita, ja toinen oksentaa ne muiden niskaan. Minä en oksenna tunteitani toisten niskaan, vaan ymmärrän että aiheutan ne kaikki omilla ajatuksillani ja otan vastuun niistä. Niinpä ne eivät välttämättä näy päälle, ellen erikseen niitä valitse näyttää. Kasvokkain näkyvät paremmin, onhan 70% kommunikaatiosta on ruumiinkieltä ja 20% äänen sävyä ja modulaatiota, kun ollaan kasvokkain.
On lähtökohtaisesti naurettavaa muutenkaan syyttää ketään nettikirjoittajaa tunnekylmäksi kun saatavilla on vain 10% kommunikaatiosta eli se senojen merkityssisältö. Mistä te tiedätte mitä kukin kirjoittaja tuntee kirjoittaessaan? Vai onko käyty kuittaamassa se Skepsiksen lupaama palkinto tuottamalla todistettavasti yliluonnollinen ilmiö nimeltä telepatia?
MIelipiteistä ja niiden muuttuvudesta/muuttumattomuudsta:
Onko tullut mieleen, että jokaisen sellaisen mielipiteen perustaksi jonka täällä esitän ja jota kukaan ei näytä saavan muutettua, olen saattanut etsiä tietoa jo vaikkapa vuosikymmenen tai kahden verran? Minun mielipiteeni muuttu myös hyvinkin herkästi aina kun saan siihen suuntaan relevanttia lisätietoa asiasta. Mutta perusteluksi tarvitaan silloin
faktoja jotta ne muuttuisivat ja se on sitten voi voi, jos ei onnistu niitä faktoja jossain asiassa latomaan pinoon niin paljoa että niillä minun mielipiteeni muuttaisi. Syytön minä siihen olen. Ehkä kannattaisi tutkia asiaa enemmän jotta löytäisi niitä faktoja?
Ja sitten on sellaisia ihan erilaisia ei-faktoilla-perusteltavissa-olevia asioita kuten tämä 'voivatko negatiiviset ajatukset vaikuttaa niiden kohteeseen.' Tästä asiasta ei ole kovaa tiedettä eli faktoja ollenkaan. On vain niitä uskomuksia/uskoja/mielipiteitä. Tämänkaltaisissa asioissa, joille ei ole mitään todisteita, ei ole koskaan mahdollista vakuutta ketään niin että voisi tämän mielipidettä muuttaa kun faktaperusteluja ei ole. Kannattaisi ymmärtää sellaisten mielipiteiden ero joiden pohjaksi voi latoa faktoja ja sellaisten joiden pohjaksi ei voi. Silloin ei tulisi hermostuttua siitä että jollakulla on vahva ja muuttumaton mielipide tällaisestä jälkimmäsen kaltaisesta asiasta.
Se on vähän kuin hermostuisi siitä että joku toinen ei pidä maksalaatikosta kun itse kuitenkin pitää siitä, asia joka on henkilökohtainen mieltymys. Miksi hermostua toisen henkilökohtaisista mieltymyksistä asiassa, jolle ei ole faktaperusteluja? Nojoo, tappelivathan ne punkkarit ja diinaritkin aikoinaan musiikkimaun erilaisuuden vuoksi. Sille tasolleko tässä pitäisi alentua? Ei kiitos.
Antaa tulla vaan, tämän palstan nettkiusaajat ovat muiden palstojen vastaaviin verrattuna aika kevyttä kamaa, like shooting fish in a barrel, kuten tuolla englannikielisessä maailmassa sanotaan. Ainoa mikä huolestuttaa on se, että tämä porukka alkaa ei-tykätä jostakusta jota kiusaajakäytös pystyy satuttamaan.
