Alitajunta kypsytteli yöllä kaikenlaista ja aamulla putkahti tulos ulos. Tämä on viesti josta luultavasti tulee paskaan niskaan ja tämä täytyisi jonkun muun sanoa kuin minun luultavasti, jotta Yep (jos tämä siis on se syy, voihan olla ettei ole, en ole telepaatti) tai kukaan muukaan minuun tästä syystä ärsyyntynyt saisi tästä mitään irti, mutta ehkä joku toinen saa vaikka vuosia myöhemmin vanhaa ketjua lukiessaan. Tämä EI ole tulkintaa kenenkään teksteistä sinänsä, vaan teoria eräästä syystä miksi ärsytän ja tämä perustuu omakohtaisiin kokemuksiin aika paljon. Esitän tämän palasina, koska tämä on päättelyketju:
Ärsyynnymme, suutumme ja tunnemme inhoa kun havaitsemme toisissa ihmisissä niitä asioita, jotka olemme itsessämme kieltäneet ja tukahduttaneet tai joiden potentiaaliakaan itsessämme emme halua huomata. Nämä puolet muuttuvat meissä varjoiksemme, joiden potentiaalia emme tunnista itsessämme, mutta jotka aiheuttavat meissä voimakkaan reaktion kun näemme niitä muissa ihmisissä. (Hyvä kirja asian tunnistamiseen ja siitä eroon pääsemiseen: Tunnista varjosi, tunne itsesi. Löytyy kirjastosta.)
Anno kirjoitti omassa aiemmassa viestissään siitä, miten kestää sietää ja jaksaa kunnes kuppi täyttyy ja menee nurin, miten uhrautuu ja väsyy jne. ja Yep komppasi omassa viestissään kokeneensa samaa.
Liian kiltti ihminen, tai kynnysmatoksi joutuva, tai sellainen joka jaksaa ja uhrautuu loputtomiin kunnes kuppi menee nurin, joutuu tukahduttamaan itsessään tai kieltämään potentiaalin seuraavilta asioilta: Terve omanarvontunto, terve omien rajojen suojeleminen ja omista mielipiteistä kiinni pitäminen (silloin kun kyse on niistä mielipiteistä joita ei voi faktoilla perustella, esim. tykkääkö maksalaatikosta vai ei. Se onko maa litteä on sitten erilainen asia.)
Kun tällainen ihminen näkee näitä ominaisuuksia toisessa ihmisessä, tai hänen teksteissään, tottakai ne ärsyttävät. Ja niille voi antaa uusia nimiä niin, että omanarvontunto näyttäytyykin omahyväisyytenä, terveiden rajojen suojelu itsekkyytenä jne.
Minun teoriani on, että ärsytän Yepiä näiden 'omahyväisyys ja asenne' aspektien kautta juuri sen vuoksi että jos kerran hän on joutunut kuppi-täyttyy-ja-menee-nurin tilanteisiin, hän todennäköisesti on tukahduttanut itsessään niitä minussa näkemiään ominaisuuksia. Mutta voi olla että tämä ei ole syy, korostan että tämä on puhtaasti teoria.
Olen itse ollut myös liian kiltti ja ostanut hyväksyntää raatamalla yhteisön eteen jne. Tiedän miltä se tuntuu ja tiedän, mitä itsessään joutuu kieltämään jotta niin voi tehdä. Tiedän kokemuksesta myös sen, että sitä omaa toimintaa tuli silloin perusteltua kiltteyden hyveellisyydellä ja uhrautuvuuden glorifioinnilla epäitsekkyydeksi. Oma asenne terveitä rajojaan ylläpitäviin ihmisiin oli aika lailla sama kuin Yepin asenne minuun nyt. He tuntuivat omahyväisiltä, itsekkäiltä ja toisista piittaamattomilta.
Minä en kuitenkaan todellisuudessa ollut epäitsekäs ja uhrautuva, koska kyse oli kaupankäynnistä: Ostin sisältä puuttuvaa omanarvontuntoa uhrautumalla yhteisön eteen, tekemällä loputtomiin palveluksia itseni uuvuttaen, myötäilemällä muiden mielipiteitä hyväksyntää ostaakseni ja sietämällä vaikka mitä. Luulin myös vilpittömästi että kyseessä todella on positiivinen kiltteys ja epäitsekkyys joka olisi toivottavaa kaikille. Ja aina välillä sitten kuppi täyttyi ja meni nurin jonkun ihmisen suhteen juuri sillä tavoin, kuin Anno omassa viestissään kirjoitti.
Sitten vuonna 2000 kun olin kriisiytynyt ja alkanut toipumiseni, ymmärsin että kaikki tuo kiltiltä näyttävä toimintani ei ollut epäitsekästä ollenkaan, olin tarvinnut sitä korvaamaan sisältä puuttuvaa omanarvontuntoa hakemalla hyväksyntää ja kehuja liian kilttinä olemisella ja kynnysmattoilulla. Toipuminen kesti vuosia ja hienosäätö jatkuu varmaan loppuelämän, mutta se oli parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut.
Nykyään se omanarvontunto, ihmisarvon tunto on sisälläni sellaisenaan - jokainen ihminen on yhtä arvokas vain sen vuoksi että on ihminen, siihen ei vaikuta mitkään omat suoritukset, muille tehdyt palvelukset, kiltteyden määrä tms. Niinpä minun ei tarvitse enää tukahduttaa omien rajojen suojelemista ja omista mielipiteistä kiinni pitämistä ostaakseni niin muiden hyväksyntää. Eikä kuppi mene enää nurin, eli ihmiset eivät ärsytä, vain yksittäiset teot saattavat tehdä sen hetkellisesti. Tämä paistaa minusta luultavasti kipeänkin selvästi niille, jotka vielä niin tekevät. Ja kun se psykologinen lainalaisuus on se, että itsessä tukahdutettuja asioita inhoaa kun niitä näkee muissa, on luonnollista että jotkut ihmiset ärsyyntyvät minusta kovastikin.
Siinä ei ole perää ettenkö koskaan katsoisi peiliin kun saan tämäntyyppistä palautetta. Minä nimenomaan teen niin, minua nimenomaan askarruttaz miksi jotkut ärsyyntyvät minusta, mutta toiset eivät. Siksi minä näitä pohdiskelen, haluan olla kiltti muille ihmisille, mutta en sillä tavalla jolla ennen olin ja joka johti siihen kupin nurin menemiseen aina silloin tällöin.
Tämä viesti ei siis ole tulkintaa tai rivien väliin lukemista kenenkään viesteistä vaan teoria joka perustuu omaan kokemukseeni sekä liian kilttinä muiden myötäilijänä olemisesta, että siitä toipumisesta. Ja jos tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että Yep ärsyyntyy minusta, ehkä tästä on sitten iloa jollekulle muulle vuosien päästä, sitten kun kukaan meistä ei enää lue tätä palstaa.
Kaikella vilpittömyydellä ja rakkaudella kirjoitin ylläolevan, jonka alitajuntani yön aikana työsti.